Kohti tiistain seminaaria

Mennyt viikko on edennyt projektin suhteen todella nopeaan vauhtiin, ja pikkuhiljaa ryhmämme on projektissa siirtynyt kohti loppurutistusta. Materiaalin suhteen olemme kärsineet paikoin jopa ylitarjonnasta ja keskeiseksi haasteeksi onkin ollut muodostaa ennen kaikkea järkevä kokonaisuus. Yhteydenpitomme on tapahtunut sähköisten viestimien välityksellä ryhmäläisten spatiaalisen sijainnin haarautuessa Helsinki-Lahti välille; erityisesti toisten näkökulmien täydennys ja uusien ideoiden jakaminen ovat olleet viestinnän keskiössä.

Tiedonhakumme on täydentynyt tieteellisistä läheistä ja kaupungin www-sivuilta prosessin edetessä. ELY-keskuksen ohella olemme olleet yhteydessä Lahden Aquaan liittyen Sopenkorven alueen pohjaveteen kohdistuviin kemikaalivuotoihin. Lisäksi erityisesti maaperän kunnostusmenetelmät niiden kustannuksista lähtien sekä Sopenkorven maaperän tilanne suhteessa pilaantuneisuuteen ovat olleet tarkastelumme piirissä menneellä viikolla. Visuaalisen kartan laadinnan kautta olemme hahmotelleet maaperän pilaantumisen tilaa: mitkä osat teollisuusalueesta ovat pilaantuneet, mitkä ovat olleet saastuttavat aineet ja mitkä osat alueesta on jo puhdistettu sekä millä tavoin puhdistus on toteutettu? Ensiarvoisen tärkeänä lähdemateriaalina on toiminut ELY-keskukselta käyttöömme saatu PIUHA- raportti (Pilaantuneiden teollisuusalueiden uudelleenkäyttöönottohanke).

Olemme viikonlopun aikana koonneet projektin lopputuotteena olevasta esitelmästä ns. planssisuunnitelman tai kuvakäsikirjoituksen sekä listauksen tuotettavasta lopullisesta materiaalista ja niiden esitysmuodoista (kartoista, taulukoista ym). Merkitsimme siis slide kerrallaan, mitä materiaalia aiomme lopputuotteessa esittää. Maanantain kuluessa yhdistelemme ja täydennämme keräämäämme tiedot suunnitelman mukaisesti valmiiksi esitelmäksi. Lisäksi viimeistelemme esityksen slidejen taiton esityskuntoon; eli powerpoint taittuu todennäköisesti esityksen sisältöä tukevaksi preziksi. Kyseisen yhteenvedon yhteydessä pystymme vielä katsomaan projektia kokonaisuutena ja tekemään vielä pieniä muutoksia tarpeen vaatiessa.

Olemme ryhmäläisten kanssa päätyneet sellaiseen ratkaisuun, että kirjoitamme viimeisen postauksen blogiin vasta tiistain seminaarin jälkeen. Ratkaisun taustalla on tavoitteemme vastata mahdollisesti seminaarissa esiin nousseisiin kysymyksiin sekä suorittaa työskentelyämme tarkasteleva itsearviointi vasta projektin valmistumisen jälkeen periaatteella mikä onnistui ja mitä olisimme voineet tehdä toisin. Tästä eteenpäin projektimme taittuu esityksen taiton kautta kohti tiistain esitelmätilaisuutta.

Kaatopaikkaprojekti etenee

Olemme tutustuneet vanhojen kaatopaikkojen ongelmiin ja erityisesti Lahden vanhaan Kujalan kaatopaikkaan. Kujalan kaatopaikka perustettiin 50-luvulla vanhan suon päälle. Kaatopaikan pohjalla ei ole minkäänlaista perustaa suojaamassa ympäristöä jätteistä irtoavilta myrkyiltä. Ensimmäiset ongelmajätteen keräykset aloitettiin vasta 80-luvulla, joten myrkyllistä jätettä on voinut kiertyä paikalle runsaasti. Nykyään Päijät-Hämeen Jätehuolto Oy maksaa noin puoli miljoonaa euroa vuosittain vanhan Kujalan kaatopaikan jälkihoidosta.

Nykyään Kujalassa sijaitsee myös uudempi jätekeskus, jota voidaan pitää monella tapaa Suomen jätekeskusten edelläkävijänä. Suomi on kuitenkin yhä paljon monia muita länsimaita jäljessä jätteiden kierrätyksessä.

Vanhat kaatopaikat ovat suuri ongelma myös muualla Suomessa. Lähes joka kunnasta löytyy vanha kaatopaikka, joka vaatii jälkihoitoa. Vanhoista kaatopaikoista vuotaa vuosikausia haitallisia aineita sisältäviä vesiä ja kaasuja ympäristöön. Osa kaatopaikoista on lisäksi lähellä pohjavesialueita. Uudenmaan ely-keskus on laskenut maakunnan vajaasta 200 kaatopaikasta noin 140 tarvitsevan lisäselvittämistä.

Kujalan jätekeskuksen ja suljettujen kaatopaikkojen jäte- ja suotovesien johtamista ja laatua, sekä lähiympäristön pinta- ja pohjavesiä tarkkaillaan säännöllisesti. Tarkkailupisteitä on Kujalassa noin 30, Heinolassa 15 ja Hollolassa 13. Vuonna 2014 kokonaiskuormitus oli lupaehtojen mukaista ja pääosin tavanomaisella tasolla.

Kaatopaikoilla syntyy jätteen hajotessa hapettomissa olosuhteissa kaatopaikkakaasua, joka koostuu suurelta osin metaanista (n. 40 – 50 %) ja hiilidioksidista (35 – 40 %). Vähäisempi osa kaatopaikkakaasusta sisältää hajuhaittoja aiheuttavia rikkiyhdisteitä. Kujalassa kaatopaikkakaasujen talteen kerääminen aloitettiin vuonna 2002. Suljetun kaatopaikan kaasuntuotanto on hiipunut viime vuosina, mikä on myös laskenut talteen saadun kaasun määrää. Vuonna 2011 kaatopaikkakaasuja saatiin talteen vielä 3,07 milj. m3, kun taas vuonna 2014 kerätty kaasumäärä oli enää 1,67 m3. Tämän myötä myös hajuhaitat ovat alueella vähentyneet. Vielä muutama vuosi sitten lähiseudulla asuvat tarkkailijaperheet kirjasivat yli 200 hajupäivää, vuonna 2013 päiviä oli enää 107.

Lähteet: http://yle.fi/uutiset/sadat_vanhat_kaatopaikat_vaativat_jalkihoitoa__lasku_lankeaa_kansalaisille/8397483
http://www.hs.fi/kotimaa/a1396668993339
http://www.phj.fi/ymparisto/vesienhallinta
http://www.phj.fi/ymparisto/kaatopaikkakaasut

Projektityö: Vanhat kaatopaikat

Projektityömme aihe ja tehtävänjako on nyt selvä. Tarkoituksemme on kirjoittaa Pasilan kaatopaikan, sekä jonkin käytöstä poistuneen (tai poistuneiden) Lahden alueen kaatopaikan vaikutuksista kyseisten kaatopaikkojen lähijärviin.

Aihe on mielenkiintoinen ja ajankohtainen pohjavesien ja muun vesistön herkkyyden takia. Vaikka uuden kaatopaikkajätteen määrä on vähentynyt huomattavasti, juurikaan vanhoja jätteitä ei ole poistettu vanhojen kaatopaikkojen alueelta, vaan ne yleensä haudataan maan sisään. Vaikka vanhat kaatopaikat luovat ihanteellisia kukkuloita esimerkiksi golfkentille, voivat vanhat jätteet olla riski lähialueen järville ja pohjavesille. Tarkoituksenamme olisi siis tutkia näiden pois käytöstä otettujen kaatopaikkojen vaikutuksia lähialueen vesistöihin.

Seuraavaksi olisi tarkoitus, että jokainen tahollaan tutkii omaa aihealuettaan. Toivottavasti saamme pidettyä jonkin näköisen palaverin, joko kasvotusten tai netissä esimerkiksi skypen välityksellä.

Hulevesien hallintaa ja ongelmia tutkimustulosten löytämisessä

Hei!

Viikko on taas edennyt projektin suhteen nopeaa tahtia. Olimme tänään viiden tunnin projektisessiolla Fellmanniassa ja projekti alkaa olla hiomista vaille valmis. Hulevesien hallintaan koottiin erilaisia ratkaisuja ja saimme tänään rajattua esiteltävät ideat. Päätimme myös toteuttaa viidennen viimeisen blogimerkinnän vasta seminaarin jälkeen, jotta saamme koottua blogimerkintään kaikki kurssilla opitut asiat ja pystymme vastaamaan vielä kirjallisesti seminaarissa esitettyihin kysymyksiin mahdollisimman hyvin. Teemme viimeiseen blogimerkintään myös itsearvioinnin ja kurssiarvioinnin.

Saimme tällä viikolla myös apua sadanta-ongelmaan! Lahden kaupungilta vastattiin taas ilahduttavan nopeasti ja avuliaasti. Saimme käyttöömme Ilmatieteenlaitoksen 2015 tekemän sadanta-arvion.

SADEMAARA1

SADEMAARA2

Sademäärän selvästi noustessa hulevesisuunnittelun rooli korostuu uusia ja vanhoja rakennettuja alueita kehitettäessä.  Erityisesti talven ja kevät-talven sademäärän lisääntyminen merkitsee lisää sulamisvesiä keväisin. Tällöin hulevesiratkaisuissa tulee kiinnittää erityishuomiota imeyttämis- ja puhdistumisalueisiin ja -altaisiin. Ei riitä, että on olemassa oja, jota pitkin hulevedet kulkevat vesistöihin, mikäli matkalla oleva kasvillisuus ei vielä kykene puhdistamaan hulevettä biologisesti.

Kaupungista tuleva hulevesi johdetaan esimerkiksi viherpainanteelle, johon syntyy lampi/kosteikko. Ennen tätä on käytettävä viivytysallasta, jotta veden mukana tuleva kiintoaines ei mene suoraan lammikkoon. Tällä tavalla vähennetään hulevesialtaan huoltotarvetta. Näitä hulevesialtaita kutsutaan avojärjestelmiksi ja niiden avulla tulvia voidaan vähentää ja vesi saadaan uudestaan kiertoon.” https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54738/Helvilae_Tiia.pdf?sequence=1

Pohdimme tänään erilaisia ojitus- ja viivytys/imeytysallasvaihtoehtoja. Päädyimme avojärjestelmään, jossa biologinen puhdistus on kasvillisuuden avulla tehokasta. Ojitus suunniteltiin maanmuotojen ja olemassa olevien hulevesiojien mukaan johtumaan puistoon, jossa se toimii myös virkistysalueen vesielementtinä. Ojitukseen suunniteltiin niin kivettyjä reunoja kuin kasvillisuuden avulla toteutettuja reunoja. Ojat ovat avo-ojia, jotka toteutetaan puron näköisinä vesielementteinä viihtyisyyden ja virkistysarvon lisäämiseksi. Tavoitteena on myös edistää puronvarren kasvillisuudella alueen monimuotoisuutta.

allas

kuva: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/54738/Helvilae_Tiia.pdf?sequence=1

Altaan perusidea on pidättää vettä, johtaa vesi pois imeytymättömiltä alustoilta, puhdistaa vettä, estää hulevesien kulkeutuminen suoraan vesistöihin ja luoda viihtyisyyttä ympäristöön.

Viivytys- ja imeytysallas päätettiin toteuttaa rakennettavan varaviemärin purkuojan varrelle. Ajatuksena on, että ylemmässä altaassa olisi aina vettä tiettyyn tasoon asti, jotta allas palvelisi myös virkistyskäyttöä. Ylemmästä altaasta johtuu purkuputki alempaan altaaseen, joka täyttyy, kun hulevettä on enemmän. Alemmasta altaasta puhdistunut hulevesi johdettaisiin takaisin avo-ojaan, jota pitkin se johtuisi Porvoonjokeen. Molempiin altaisiin on suunniteltu kasvillisuutta käyttötarkoituksen mukaan. Ylempään altaaseen sijoitettaisiin kukkivia rantakasveja, jotka palvelisivat virkistyskäyttöä ja poistaisivat samalla huleveden sisältämiä ympäristöä kuormittavia yhdisteitä. Altaan reunustoille sijoitettaisiin myös puustoa (koivuja ja pajuja) luomaan varjoa sekä levähdyspaikkoja, sillä ajatuksena olisi yhdistää allas luonto/lenkkipolun varrelle. Alempaan altaaseen sijoitettaisiin tehokkaampia ravinteita ja vettä hyödyntäviä kasveja, jotka olisivat avuksi, kun hulevettä johtuisi altaisiin huomattavasti enemmän.

Altaissa oli myös huomattava määrä huoltovaatimuksia ja pyrimme toteuttamaan mahdollisimman yksinkertaisesti hoidettavan allaskokonaisuuden, joka toimisi kuitenkin tehokkaana huleveden imeyttäjänä ja puhdistajana.

”Kunnossapito (lampi)

  • Lammikon pohjalle kerääntyvä liete täytyy poistaa. Lietteen varastointi
    ja jatkokäsittely täytyy ottaa huomioon ylläpitosuunnitelmissa.
  • Lammikon kunnossapitoa voidaan helpottaa esikäsittelemällä
    sinne saapuva vesi. Ennen lammikkoa vesi seisahtuu laskeutusaltaassa,
    jonne suurimmat roskat ja epäpuhtaudet jäävät.
    Laskeutusallas suunnitellaan helposti koneella puhdistettavaksi.
  • Lammikkoa suunniteltaessa on varmistettava, että huoltotiet
    lammikolle rakennetaan ja pidetään kunnossa.
  • Jotta lammikko saadaan tyhjennettyä huollon ajaksi, on syytä
    rakentaa lammikon pohjan tasoon tyhjennysputki.
  • Lammikoiden ympäristöä ja reunojen kasvillisuutta hoidetaan
    hoitoluokan tason mukaan.
  • On syytä varautua lammikon ruoppaamiseen 10-15 vuoden vä-
    lein, jos kasvillisuus leviää suuresti lammikossa.
  • Vesisyvyydeltään matalat lammikot voidaan joutua puhdistamaan
    koneellisesti pari kertaa vuodessa, jos niihin kerääntyy
    paljon leväkasvillisuutta

Kunnossapito (allas)

  • Kovapohjainen allas on helppohoitoinen. Varsinkin altaan sen
    päädyn, mihin vesi johdetaan, on hyvä olla kovapohjainen. Liete
    laskeutuu suurilta osin tähän altaan osaan, josta sen pitäisi olla
    helposti poistettavissa
  • Altaan kunnossapitoon kuuluu roskien poisto sekä altaaseen
    johtavien tulo- ja lähtöputkien puhdistus ja sulanapito. Myös
    ylivuotoreitin kunnosta pidetään huolta.
  • Jos altaassa tai ympärillä kasvaa kasvillisuutta, hoidetaan kasvillisuus
    sen hoitoluokan vaatimusten mukaisesti.
  • Lietteen määrä altaassa tarkistetaan kerran vuodessa ja poistetaan
    tarvittaessa. Liete ei saa lähteä liikkeellä ja poistua altaasta
    tulvan aikana.”

http://ilmastotyokalut.fi/files/2014/07/3.2.Hulevesien-hallintarakenteet-ja-niiden-kunnossapito_ty%C3%B6kalu.pdf

Sitten projektissa ilmenneisiin ongelmiin. Olemme kuulopuheiden perusteella päätyneet siihen, että koivu ja paju olisivat hyvin tehokkaita hulevesien hallinnan kannalta, mutta emme ole löytäneet asiaa tukevaa tutkimustietoa. Monissa lähteissä mainitaan suuren koivun kykenevän käyttämään hellepäivänä, jopa 500 litraa vettä ja haihduttamaan erittäin tehokkaasti. Tämän tiedon lähde on meille kuitenkin yhä täysi mysteeri. Olemme kolunneet läpi jo valtavan määrän suomen ja englannin kielisiä artikkeleita, mutta tieteellisesti pätevää tutkimusta emme ole aiheesta jostain syystä löytäneet. Olemme löytäneet kuitenkin tietoa niin rauduskoivun alumiinin sitomiskyvystä kuin hivenainetasapainosta ja vesistressistäkin. Sama ongelma ilmenee muiden kasvilajien kohdalla. Emme yksinkertaisesti ole löytäneet tarkkaa tietoa eri kasvilajien veden- ja ravinteidenottokyvystä. Huomenna meillä on onneksi skype-palaveri Suvin kanssa, joten toivomme saavamme lisää vinkkejä oikean tietokannan/lähteen löytämisessä.

Kasvillisuuden suhteen olemme kuitenkin lähteneet periaatteella, että enemmän on enemmän ja lisänneet kaikkiin keksimiimme alueisiin kasvillisuutta mahdollisuuksien mukaan. Positiivisesti viherkatoista on löytynyt valtavasti tietoa ja ehdotammekin julkisten rakennusten kattoihin sijoitettavaksi viherkattoa, johon sijoitettaisiin tehokkaasti vettä hyödyntäviä niittykasveja.

Perehdyimme tänään myös tarkemmin erilaisiin pintamateriaaleihin päällystetyillä alueilla. Läpäisevillä päällysteillä ehkäistään huleveden muodostumista. Ne vähentävät huleveden kokonaismäärää sekä lisäävät pohjaveden muodostumista. Ne soveltuvat niiden päälle satavan veden käsittelyyn, joten niihin ei pidä johtaa suuria ympäriltä kerättyjä hulevesiä.

Läpäisevä päällyste koostuu vettä läpäisevästä pintakerroksesta ja sen alapuolisista karkeasta kiviaineksesta tehdyistä rakennekerroksista. Pintakerroksen läpäisevä hulevesi varastoituu hetkellisesti karkean kiviaineksen huokostilaan, josta se imeytyy ympäröivään maaperään tai johdetaan eteenpäin salaojilla.

”Huonosti vettä läpäisevälle maaperälle voidaan tehdään massanvaihto, jolloin saadaan aikaiseksi maakerros, joka toimii imeytystilana. Läpäisevä pintakerros voidaan tehdä kiviaineksesta kuten sorasta, hiekasta tai murskeesta. Jos halutaan varmistaa, että maan pintakerros ei tiivisty vettä läpäisemättömäksi, voidaan pintakerrokseksi asentaa kennorakenne. Kenno on muovinen, matala ladottava ja toisiinsa kiinnitettävä elementti, jonka rakoihin levitetään mursketta. Sen pinta on tarkoitettu jalankulkuun, mutta sitä voidaan käyttää myös muille liikennöidyille alueille ja nurmialuille.”

Vettä läpäisemättömien pintojen merkitys

Läpäisevä päällyste voidaan myös rakentaa erimuotoisista ja kokoisista laatoista, joiden väliin jää läpäisemätöntä pintaa tai laatta voidaan valmistaa reiälliseksi. Avoin asfaltti on muuten tavallista asfalttia, mutta sideaineen ja hienoaineksen määrä on normaalia vähäisempi. Tällöin asfaltin rakenne on huokoinen ja päällyste on vettä läpäisevä. Läpäisevät päällysteet soveltuvat alueille, joiden liikennemäärät ovat pieniä. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi asuinkorttelien pysäköintialueet, tonttiväylät ja kevyen liikenteen väylät. Läpäisevät päällysteet olisivat siis projektialueelle varteenotettava vaihtoehto, jonka otamme ehdottomasti mukaan esitykseen.

”Pysäköintiruuduissa, jotka ovat kovassa käytössä parkkialueella kuten kauppakeskusten pääovien läheisyydessä, voidaan käyttää läpäisemätöntä pinnoitetta ja kauempana ovista olevissa ruuduissa voi olla vettä läpäisevä pinta. Näin vähennetään liikenteestä aiheutuvien haitta-aineiden pääsyä maaperään. Runsaassa käytössä olevien parkkiruutujen läpäisevä pinta saattaa pintamateriaalin kulumisen johdosta tukkeutua nopeasti ja pinta ei ole sen jälkeen enää vettä läpäisevää.” 

Vettä läpäisemättömien pintojen merkitys

Tulee myös huomioida paljon käytössä olevat pysäköintialueet, kuten julkisten rakennusten pysäköintialueet.

Tutkimme myös eri vaihtoehtojen huoltovaatimuksia. Läpäisevät päällysteet vaativat toimiakseen puhdistusta, erityisesti hiekoitushiekka ja karikkeet hankaloittavat imeytymistä. Myös salaojarakenteiden toiminta on varmistettava aika ajoin.

Kokosimme tänään jo diaesityksen puoliksi valmiiksi ja huomenna jatkamme ekosysteemipalveluihin, hulevesien sisältämiin yhdisteisiin ja (toivottavasti tuloksekkaasti) kasvillisuuteen paneutumista. Loppuun vielä kuvat tänään tehdyistä ideointi kaavoista.

Luontopolun ideointia, kuvassa oranssilla merkitty alueelle tuleva kulttuuripolku, johon ajattelimme luontopolun yhdistää.

luontopolkuidea

kokonaisuuden hahmottamista, punaisella hulevesien kulkemissuunta, violetilla varaviemärin purkuoja ja sinisellä suunnittelemamme hulevesiojitus sekä -altaat:

ratkasuehotuslopullinen

alkuperäinen kuva: http://lahtiuudistuu.fi/wp-content/uploads/2014/01/Hennala_kaavarunkoluonnos_maalis2015-e1427441925784.jpg

Lisää tietoa sitten vasta seminaarissa ja blogitekstissä seminaarin jälkeen!

-Sanna, Julia ja Kuutti

Projekti etenee

Aika kiirettä on ollut projektin kanssa, mutta alkaa näyttää jo aika hyvältä. Olemme saaneet paljon apua aiheeseen perehtyneiltä henkilöiltä, eikä materiaali ainakaan lopu kesken. Ongelmana onkin saada niistä muodostettua hyvä kokonaisuus.

Tapasin Olli-Pekka Penttisen muutama päivä sitten, ja häneltä saimme hyviä ideoita ja ajatuksia aiheen käsittelyyn. Hän osasi myös selventää hankalammalta tuntuvia asioita. Hän neuvoi ottamaan yhteyttä Vuokko Malikiin ja Jani Häkkiseen. Saimme tutkailtavaksi RIMA-raportin, joka on jatkoa ChemRisk-raportille, sekä muutamia linkkejä, mm. Jani Häkkisen tutkimuksiin. Häneltä löytyi paljon tutkimusta erityisesti polttoaineiden kulkeutumisesta.

Aihe ainakin tuntuu erittäin mielenkiintoiselta, vaikkakin hiukan haastavalta. Kukaan ryhmämme jäsenistä ei ole vielä perehtynyt ekotoksikologiaan, joten uutta tietoa ja asiaa tulee paljon, mikä toisaalta auttaa pitämään mielenkiintoa yllä.

Terveisin Emilia, Lassi, Johannes ja Roope

Tulevaisuuden Sopenkorpi

Tulevaisuuden Sopenkorpi, miltä se näyttää? Nykyään siellä näyttää tältä:

DSC_0417 DSC_0419 DSC_0424 DSC_0426 DSC_0432 DSC_0434

Muutoksen tuulet puhaltavat Sopenkorven kaduilla ja pihoilla. Asemakaavan muutos on laitettu vireille vuonna 2011. Tällä hetkellä prosessi on luonnosvaiheessa ja erilaisia muutosvaihtoehtoja on esitetty. Asian tiimoilta on järjestetty tänä vuonna myös ideatyöpaja. Tuoretta ideointia voit käydä lukemasta täältä: https://www.lahti.fi/PalvelutSite/KaavoitusSite/Documents/kooste_sopenkorpi_25022016.pdf

Myös meidän ryhmässämme heitettiin muutama ajatus, siitä miltä Sopenkorpi voisi tulevaisuudessa näyttää. Alueella voisi olla ainakin asuintaloja ja kauppa. Uskoisimme, että alueella on paljon potentiaalia.

Vaikka Sopenkorpi on tällä hetkellä karu ja rumakin alue, osasi se myös yllättää. Alueelta löytyy monia hienoja vanhoja teollisuusrakennuksia. Toivon mukaan niitä uskalletaan säästää purkamiselta, vaikka rakennusten restaurointi tuskin on halpaa hommaa. Asemakaavan muutossuunnitelmissa on onneksi esitetty muutamien rakennusten suojelua. Tällaiset vanhat rakennukset lisäisivät varmasti alueen omaleimaisuutta ja tunnelmallisuutta.

Turve-projekti

Pidimme 6.5. puhelukokouksen, missä kävimme läpi jokaisen keräämää aineistoa omasta aiheesta, mitä on löytynyt. Tanja ja Soile keskittyvät turpeen päästöihin/ympäristövaikutuksiin ja vesiensuojeluun ja Kirsi tutustuu enemmän turvetuotantoa säätelevään lainsäädäntöön sekä turpeen käytön historiaan ja sivuaa energiaturpeen käyttöä. Kaikki olivat löytäneet mielenkiintoista informaatiota omasta aiheestaa ja seuraavalla viikolla alkaa tekstin kokoaminen ja power point esityksen luominen. Soile on lisäksi saanut haastattelun maanantaina 9.5. Matti Kotakorvelta, vesiensuojelusuunnittelijalta, Lahden ympäristöpalveluilta. Aiheena oli juurikin turvetuotannon päästöt ja vesiensuojelu.

On ollut mielenkiintoista perehtyä enemmän turvetuotannon vesiensuojeluun, sillä yleiskäsitys turvetuotannon vesistöpäästöistä ja suojelumenetelmistä on ollut aika kapea. Turvetuotannon vesiensuojelun eteen on nähty paljon vaivaa ja tehdään paljon, mutta vaikka ravinteita saadaan pidätettyä kosteikoilla ja muilla menetelmiä, humuksen ja ravinteiden pääsy vesistöön ei vieläkään ole riittävän pieni, jotta järvien tila pysyisi hyvänä. Se on laittanut ajattelemaan, että pystytäänkö ollenkaan keksimään sellaista menetelmää, joka ei päästäisi maalta ravinteita vesiin? Ja vaikka on olemassa vesiensuojelumenetelmät, niin turpeen käyttöönottovaiheessa suo joudutaan ojittamaan, mistä aiheutuu valmistelutöiden kanssa koko turvetuotannon aikaiset suurimmat päästöt vesiin. Turvetuotantoalueelta huuhtoutuu kiintoainetta, typpeä, fosforia, humusta ja rautaa. Muutoin turvetuotannon vesistöpäästöt koostuvat lisäksi tuotantovaiheen vesipäästöistä ja pölyn kulkeutumisesta luonnonvesiin ja jälkihoitovaiheesta, jolloin alue ei ole saanut uutta maankäyttöä.

Aiheeseen tutustumalla on moneen otteeseen tullut esiin turvemaiden tärkeys veden säätelyssä. Näiden hävitys muuttaa vesivaroja ja heikentää tulveveden säätelyä. Ne myös sitovat hiiltä noin 10 kertaa enemmän kuin mikään muu ekosysteemi. Onko siis turpeen käytössä enään mitään hyötyä, kun muita ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoja on jo runsaasti saatavilla? Niin, mitään muuta hyötyä kuin poliittinen hyöty..

Tätä kaikkea voi verrata ojittamattomaan suohon, joka toimii vesivarastona ja tasaa virtaaman vaihteluita. Kevättulvien aikaan suo imee ja pidättää vettä ja kesällä kuivaan aikaan suolta valuu vettä, mikä estää purojen kuivumisen. Suo pidättää myöskin ravinteita paremmin kuin ojitettu suo. Ojien kaivaminen nopeuttaa veden virtausta, mikä pahentaa alajuoksun tulvia. Nopeampi virtaus aiheuttaa enemmän eroosiota ja tehostaa ravinteiden huuhtoutumista, jolloin humus ja ravinteet tummentavat ja rehevöittävät vettä.

Haastattelussa Matti Kotakorven (vesiensuojelusuunnittelija) kanssa kävi ilmi, että fosfori ei ole turpeen käytön ongelma, sillä ne ei eivät sisällä paljonkaan fosforia. Tästä syystä fosforin kemiallinen saostus voikin olla tarpeeton turvetuotantoalueilla, sillä niillä ei ole paljon mistä saostaa. Mietin (Soile), että voisiko tässä sitten tulevaisuudessa olla kokeilumahdollisuus uudelle kemianalan keksinnölle, missä kemiallisesti kasvatetaan levää ja näin saadaan puhdistettua jätevesistä fosforia ja se takaisin kiertoon. Tätä ideologiaa hyödyntäen jos voisi turvetuotantoalueen vesistä saadaa paremmin sen pienenkin määrän fosforia pois.

Humuskuormitusta pystytään mittaamaan vain epäsuorasti, mikä lisää kuormistusarvioiden epäluotettavuutta. Vaikutukset kohdistuvat usein herkimpiin latvavesiin.

Turvetuotantoalueella käytetään monenlaisia vesiensuojelumenetelmiä:

  • eristysojitus
  • sarkaojasyvennykset
  • lietteenpidättimet
  • mitotusohjeiden mukaiset laskeutusaltaat padottavine rakenteineen ja pintapuomeineen
  • pintavalutuskenttä

Lähde: http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B7034F047-E295-43EE-A5CB-5F138C8061E4%7D/91749

 

” Turvetuotannon vesienkäsittelyn tehostaminen viime vuosina on pienentänyt vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta. Kesän rankkasateista johtuvien virtaamahuippujen aikainen kuormitus ei heikennä vesienkäsittelyn puhdistustehokkuutta.

Tiedot perustuvat Pöyry Finland Oy:n selvitykseen vuosien 2008–2012 velvoitetarkkailuaineiston pohjalta.

Turvetuotannon kuivatusvesien kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet sekä ominaiskuormitukset ovat nykyisin yleisesti käytössä olevilla vettä puhdistavilla pintavalutuskentillä selvästi pienemmät kuin aiemmin yleisesti käytetyillä ns. perustason vesienkäsittelymenetelmillä (laskeutusallas ja virtaamansäätö). Turvetuotannon valumavesien puhdistaminen pelkän perustason vesienkäsittelyn avulla on väistymässä ja siirtyy kokonaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiseksi lähivuosina.

Pöyry Finland Oy:n selvitystyössä määritettiin virtaamahuippuja kuvaavat ylivirtaamatilanteet jokaiselle tuotantoalueelle ja todettiin, että valunnan lisääntyminen ei heikentänyt vesienkäsittelyrakenteiden (mm. pintavalutuskentät, kosteikot) puhdistustehokkuutta.

Julkisuudessa esitetylle väitteelle, jonka mukaan turvetuotannon aiheuttamasta kuormituksesta syntyisi jopa suurin osa yhden päivän aikana, ei löytynyt selvityksen mukaan perusteita. Yksittäisen näytteenottopäivän osuus vuosikuormituksesta on keskimäärin alhainen, ylivaluntanäytteissäkin muutaman prosentin luokkaa.

Turvetuotantoalueiden ominaiskuormitusselvitys päivittää ja laajentaa aiempia ominaiskuormitusselvityksiä. Sen osana tarkasteltiin erikseen virtaamahuippuja kuvaavien ylivirtaamatilanteiden veden laatua ja kuormitusta. ”

Lähde: http://www.vesitalous.fi/2015/02/uutta-tietoa-turvetuotannon-vesistokuormituksesta/

Turvetuotanto on säädeltyä ja luvanvaraista toimintaa. Turvetuotantoa sääteleviä lakeja ovat ympäristönsuojelulaki, laki ja asetus YVA-vaikutusten arviointimenettelystä, luonnonsuojelu-, vesi-, jäte-, maankäyttö- ja rakennuslaki, meluntorjunta-, maa-aines-, muinaismuisto- ja rikoslaki sekä kemikaalilainsäädäntö. Lakien tavoite on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja ympäristön huomioon ottaminen sitä koskevassa päätöksenteossa. Ympäristöluvan myöntäminen turvetuotantoalueelle edellyttää, ettei toiminnasta aiheudu mm. terveyshaittaa, ympäristön pilaantumista, maaperän tai pohjaveden pilaantumista.

Turvetuottajalla on velvollisuus tehdä käyttötarkkailua. Päästötarkkailussa mitataan turvetuotantoalueelta lähtevän veden laatua ja määrää eli päästöä. Vedestä määritetään mm. kiintoaine, CODMn, kokonaisfosfori ja -typpi, pH ja sameus. Turvetuotantoa valvoo ensisijaisesti ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvara -vastuualue.

Lähde: Turvetuotannon ympäristönsuojeluohje

 

Terveisin,

kirjoittaja Soile sekä Kirsi ja Tanja

Tiedonhakua ja työnjakoa

Projekti on nyt lähtenyt hyvin käyntiin. Tietoa on löytynyt runsaasti ja sitä on jaettu Google driven kautta ryhmälle. Fyysisesti emme ole vielä edes tavanneet, vaan yhteydenpito sujuu sähköisesti monenlaisten kanavien avulla. Keskeisimpinä ovat toimineen videopalaverit joka perjantaina. Näissä palavereissa on koottu yhteen hankittua tietoa, jaettu ideoita ja tehty projektia koskevat päätökset.

06.05 palaverissa rajasimme aiheen nimenomaan Kariston alueen kosteikkojen vaikutukseen hulevesien hallinnassa. Samalla suunnittelimme esityksemme rakenteen ja työnjaon. Selkeä työnjako ja esityksen runko auttavat varsinaisessa diojen kirjoitustyössä. Nyt tarkoituksena on työskennellä itsenäisesti kunnes pidämme seuraavan videoneuvottelun 11.05. Kukin ryhmän jäsenistä on saanut tehtäväkseen suunnitella siihen mennessä osansa powerpoint esityksestämme. Esityksen viimeiset diat ja johtopäätökset hiotaan valmiiksi seuraavan neuvottelun jälkeen.

Seuraavan videoneuvottelun aikana 11.05 tarkoituksena on arvioida itsenäisesti tuotettuja osia esityksestä ja suunnitella viimeiset diat. Esityksen pitäisi olla valmis tämän viikon aikana. Tämän jälkeen tavoitteena olisi tavata vielä kasvokkain ennen esitystä ja harjoitella sitä yhdessä, mutta sopivaa ajankohtaa ei ole vielä löytynyt.

Hennalan alueen hulevesiin liittyvät pulmat ja mietteitä projektin edetessä

Hei!

Kulunut viikko on mennyt projektin osalta nopeasti eteenpäin ja olemme edistyneet mukavaa tahtia. Tänään pidimme tapaamisen tutorimme Suvin kanssa ja saimme rajattua aihetta. Kokonaisen hulevesisuunnitelman tekemisen päätettiin olevan liian suuri projekti kurssille, sillä valitettavasti käytössämme ei ole kaikkea siihen vaadittavaa tutkimusdataa eikä aikaa.

Päädyimme esittelemään projektissamme isoimpia ja selkeimpiä ratkaisumahdollisuuksia sekä hieman innovatiivisempia ja ”villimpiä” ideoita. Päätimme myös jättää ratkaisujen taloudellisten kustannusten vertailun pois, sillä se ei ole kurssin kannalta niin oleellista. Keskitymme lähinnä erilaisiin hulevesien hallintakeinoihin, jotka alueelle sopisivat ja toisivat alueelle myös muita ekosysteemipalveluita.

Olemme edelleen ongelmissa vuosittaisen sadannan määrän laskemisessa ja väistämättä ilmastonmuutoksen myötä tapahtuvan sadannan kasvun arvioinnin kanssa. Laitoimmekin tänään Saara Vauramolle sähköpostia, josko hän osaisi auttaa. Tutorimme mukaan Lahden kaupungille on tehty Ilmatieteen laitoksen puolesta sadantaennuste tulevaisuutta ajatellen, joten toivomme, että saisimme selvityksen dataa käyttöömme.

”Ilmastonmuutoksen johdosta tulevaisuuden lämpimämpi ilmakehä sisältää nykyistä suuremman määrän vesihöyryä ja mahdollistaa siten voimakkaiden sateiden lisääntymisen. Säähäiriöiden kulkureittien siirtymiset vaikuttavat paljon sateisuuden alueellisiin muutoksiin.”Aaltonen, J., Hohti, H., Jylhä, K., Karvonen, T., Kilpeläinen, T., Koistinen, J., Kotro, J., Kuitunen, T., Ollila, M., Parvio, A., Pulkkinen, S., Silander, J., Tiihonen, T., Tuomenvirta, H. & Vajda, A. 2008. Rankkasateet ja taajamatulvat (RATU). Suomen ympäristö31. Suomen ympäristökeskus.

”Runsassateisten päivien määrä lisääntyy kaikkina vuodenaikoina, eniten talvella ja vähiten kesällä. Tapaukset, jolloin puolen tunnin sademäärä ylittää 1 mm, yleistyvät ja voimistuvat tulevaisuudessa, etenkin eteläisessä Suomessa kesäkuukausina. Vuoden pisimmän poutajakson pituus pysyy ennallaan, mutta kesällä poutajaksot saattavat etelässä jopa hieman pidentyä.”
Ilmatieteen laitos. 2011. ACCLIM II-ilmastonmuutosarviot ja asiantuntijapalvelu sopeutumistutkimuksia varten
http://ilmatieteenlaitos.fi/c/document_library/get_file?uuid=f72ce783-0bae-4468-b67e-8e280bec1452&groupId=30106

Aluetta ja alueen kaavoitusta tutkailtuamme päätimme keskittyä hakemaan ratkaisuja sekä ideoita hulevesisuunnitteluun ensisijaisesti kasvillisuuden, ojituksen, viivytysaltaiden ja viherkattojen avulla. Otamme työssä huomioon myös alueelle suunniteltavan purkuojan, jonka suunnitellaan kulkevan aivan projektialueemme vieritse ja laskevan suoraan Porvoonjokeen. Emme valitettavasti saaneet suoraan käyttää Ismo Malinilta saatua kuvaa purkuojan suunnittelusta, mutta purkuoja tulee kulkemaan projektialueen vieritse avo-ojana ja jatkumaan Porvoonjokeen rakennettuna ojana. Ajattelimme purkuputken suhteen tehdä ehdotuksen matkalle sijoitettavista viivytysaltaista, joita hyödynnettäisiin myös virkistyskäytössä.

Kasvillisuudesta lähdemme selvittämään erityisesti alueen kulttuurimaiseman kannalta olennaisten lajien veden- ja ravinteidenottokykyä ja pyrimme esittelemään kulttuuriympäristöön soveltuvia lajeja, jotka olisivat tehokkaita myös hulevesien hallinnassa. Kasvillisuuden merkitystä tulemme miettimään niin puistoissa, teiden varsilla, ojituksen yhteydessä, viivytysaltaiden alueella kuin viherkatoillakin. Kasvillisuuden huolellinen suunnittelu voisi vähentää syntyvän huleveden määrää.

”Useimpiin avojärjestelmiin liittyvä kasvillisuus parantaa rantojen stabiliteetin ja esteettisyyden lisäksi altaiden turvallisuutta, koska pääsy rannalta veteen vaikeutuu —- Kasvillisuus sitoo ja pidättää ravinteita, sedimenttejä, bakteereja sekä haitta-aineita kuten raskasmetalleja. Esimerkiksi kosteikot parantavat tämän vuoksi veden laatua ja ehkäisevät alapuolisten vesistöjen rehevöitymistä. Kosteikot kasveineen toimivat veden suodattimina ja ravinnevarastoina. Ne tasaavat myös uomastoissa virtaamia ja vähentävät eroosiota sekä tulvahaittoja, lisäävät purovesistöjen merkitystä eliöstön kulkureitteinä ja tarjoavat linnuille pesäpaikkoja. Ravinteet sitoutuvat kasveihin ja sedimentoituvat osittain pohjaan, koska vesikasvit vakauttavat pohjaa estäen aaltojen ja virtausten huuhtouttavaa vaikutusta. —- Hulevesien hallinnan kannalta rehevä, monilajinen ja kerroksellinen kasvillisuus pidättää ja puhdistaa hulevesiä paljon tehokkaammin kuin matala ja yksilajinen kasvillisuus, kuten esimerkiksi lyhyeksi leikattu nurmikko. Monilajinen kasvillisuus kestää paremmin vaihtuvia olosuhteita ja puhdistaa monipuolisemmin hulevesissä olevia haitta-aineita. — Puut sitovat juuriensa avulla maa-aineksia tehokkaasti esimerkiksi luiskissa. Pensaat ja rantapuusto muodostavat pysyvän eroosiosuojan juuristojensa avulla. Ne myös varjostavat uomaa tasaten veden lämpötilaa ja toimivat eliöstön suojana sekä ravinnonlähteenä.”

Kuntaliitto 2012 http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/yty/tekntoimi/hulevesien_hallinta/Documents/Hulevesiopas%2016711.pdf

Ojituksen ja viivytysaltaiden avulla pyrimme lisäämään hulevesien hallintaa ja puhdistusta suoraan syntypaikalla. Viivytysallas toimisi myös purkuojan hulevesien puhdistumisalueena ennen hulevesien johtumista vesistöihin. Tulemme tutkimaan erilaisia ojitus- ja viivytysallasratkaisuja ja pyrimmekin löytämään alueelle parhaiten soveltuvan ratkaisun, joka tarjoaisi myös muita ekosysteemipalveluita. Otamme työssä huomioon myös alueella sijaitsevan vanhan metsän, joka on liito-oravien elinaluetta ja pyrimme yhdistämään suunniteltavat virkistyskäyttöönkin kepaavat ratkaisut siten, että alueelle pystyttäisiin toteuttamaan luontopolku.

Hulevedet_vesienkasittelu_osaamisalue-700x400

Hulevesiratkaisu Vantaan Kartanonkoskella http://www.sito.fi/palvelut/osaamisalueet/hulevesien-suunnittelu-ja-luonnonmukainen-vesirakentaminen/

Viherkattojen avulla saadaan suoraan pidätettyä sadevettä ja selvitämmekin, minkä tyyppinen viherkatto olisi paras ravinteiden ja veden pidättymisessä sekä soveltuisi alueelle niin rakentamisen kuin kulttuurimaiseman puolesta. Mielenkiintoista oli myös, että viherkattojen avulla voidaan myös lisätä alueen biodiversiteettiä.

”Viherkattojen kasvilajistoa inventoitiin kesän 2012 aikana pääkaupunkiseudulla 51 viherkatolla keskittyen putkilokasvien esiintymiseen. Viherkatoilta löydettiin yhteensä 192 putkilokasvilajia ja 27 sammal- ja jäkälälajia. Näistä putkilokasveista kahdeksan on luokiteltu Punaisen kirjan uhanalaisuusluokituksen mukaisesti uhanalaisiksi ja Retkeilykasvion luokittelun mukaisesti kymmenen lajia osoittautui harvinaisiksi. Viherkatoilta löydettyjen uhanalaisten ja harvinaisten lajien luontaisia esiintymisalueita olivat pääosin kuivat niityt, kedot, tienpientareet, joutomaat ja kallioiset alueet. Näin ollen viherkatot voisivat toimia korvaavina elinympäristöinä edellä mainittujen elinympäristöjen harvinaistuville ja uhanalaisille kasvilajeille.”

Halonen 2012, Viherkatot korvaavina elinympäristöinä – uhanalaisten ja harvinaisten kasvilajien esiintyminen pääkaupunkiseudun viherkatoilla

Myös hulevesissä kulkevat yhdisteet ovat olennaisia hulevesien hallinnan suhteen. Aloimmekin selvittämään minkälaisia yhdisteitä ja missä määrin yhdisteitä kulkeutuu hulevesien mukana. Tutorimme ehdotti myös avun kysymistä Niemen laitoksen Marjo Valtaselta. Mikäli tuntuu ettemme löydä tarpeeksi dataa tiedonhaulla otammekin varmasti Marjoon yhteyttä.

Tällä viikolla jatkamme mahdollisten ideoiden hiomista, tutkimusmateriaalin läpikäymistä ja mahdollisimman toimivien ratkaisujen etsimistä. Projekti on edennyt hyvässä vireessä ja koko ryhmä on ollut mukana oppimassa uutta.

-Sanna, Julia ja Kuutti

Tasaista etenemistä

Tällä viikolla olemme selvittäneet projektin eri osia tahoillamme. Olemme edistyneet tasaisesti ja löytäneet paljon ajankohtaista tietoa aiheeseemme liittyen.

Otimme yhteyttä mikrobiologian emeritusprofessori Mirja Salkinoja-Saloseen, joka on perehtynyt kaatopaikan mikrobiologisiin prosesseihin ja olemme sopimassa haastattelua ensi viikoksi. Ennen sitä professori antoi meille lukutehtävän: hän haluaa meidän tutustuvan etukäteen sulfaatinpelkistäjä bakteerien biologiaan sekä rikkivetyä orgaanisesta jätteestä tuottavien bakteerien biologiaan. Onneksi näin kauniilla säillä voi lukea kirjoja myös ulkona!

Rikin kiertoon osallistuvien bakteerien toiminta on kiehtovaa. Tiedämme jo, että rikkiä pelkistävät eli rikillä hengittävät bakteerit ovat anaerobeja ja toimivat kosteassa ympäristössä. Rikin hapettuneimman muodon eli sulfaatin pelkistäminen on mikrobeille vaikeaa ja energiaa kuluttavaa, minkä vuoksi vain harvat mikrobilajit kykenevät siihen. Reaktiotuotetta eli sulfiittia voivat sen sijaan hyödyntää useat lajit. Tiedoilla on useita soveltamismahdollisuuksia – on siis hyvin mahdollista, että löydämme jonkin järkevän ja toimivan ratkaisun kaatopaikan rikkivetyongelmaan! Ensi viikon haastattelun jälkeen olemme varmasti asian suhteen viisaampia 🙂

Olemme myös saaneet Kujalasta lisätietoa kaasun pumppaamiseen käytetystä tekniikasta. Kaasu pumpataan vaakakanaalien ja pystykaivojen avulla, jotka saavat aikaiseksi alipaineen kaatopaikalla, jolloin kaasu imeytyy pumppaamoon. Lisäksi Kujalassa arvellaan, että vanhimman osan kaasuntuottoon on vaikuttanut aika ja siten kaasun väheneminen on täysin normaalia, mutta muualla on ongelmana rikkivety. Saimme myös Kujalan kaatopaikan mitatuista rikkivetypitoisuuksista taulukon, jota ajattelimme vertailla kirjallisuudesta löytyviin rikkivetypitoisuuksiin selvittääksemme, kuinka paljon rikkivedyn muodostumista pitäisi vähentää, jotta kaasun hyödyntäminen helpottuisi.

Ensi viikolla pääsemme siis toivottavasti haastattelemaan Mirja Salkinoja-Salosta ja toivomme löytävämme lisää selkeyttä rikkivedyn prosesseihin ja sen muodostumisen mahdollisiin ehkäisykeinoihin! Lisäksi olemme sopineet tapaavamme koko ryhmämme voimin keskiviikkoaamuna, jotta voimme aloittaa powerpoint- esityksen kokoamisen. Yhteisen ajan löytäminen oli haasteellista, mutta onnistui lopulta, vaikkakin Lahden päässä asustavat ryhmän jäsenet joutuvat sitä varten heräämään jo kukonlaulun aikaan.

Hydrokurssi - lukukuva

Nauttimassa auringosta ja perehtymässä rikillä hengittävien bakteerien saloihin. (Kuva: Reija Heinonen)

Aurinkoisin terveisin,

Meeri, Petra, Jutta ja Reija