Hilipitappien mietteitä kurssista

On keskiviikkoaamu. Minerva-tori täyttyy pulisevista opiskelijoista. Tunnelma on odottava ja jännittynyt. Alkamassa on kurssi Kohti tutkivaa työtapaa. Mitähän tämä kurssi pitää sisällään ja kuinka tästä suoriutuu? Tilan etualalla seisoo kaksi tavallaan hauskan ja helposti lähestyttävän näköistä miestä, jotka lupaavat heittää kuutiolla, jos uskallata kysyä jotain.

Muutamaa tuntia myöhemmin opiskelijat on tunteitakin herättäneen ryhmiinjakoprosessin tuloksena jaettu ryhmiin. On aika paneutua ensimmäisen oppimistehtävän pariin. Aika tehtävän parissa sujahtaa siivillä. Viime tingassa muistamme kerätä yhteen käyttäjätunnukset ja sähköpostit blogiin lisäämistä varten. Whatsapp-ryhmäkin ehditään kasata. Mutta mitä jäi käteen ensimmäisestä kurssikerrasta? Millaisin miettein ryhmäläisemme lähtevät tutustumaan tutkimuksen teon ihmeelliseen maailmaan? 

 ”Kurssin alkuinfon aikana en ollut varma olinko oikeasti yliopistolla paneutumassa tutkimuksen saloihin vai katsomassa stand up-esitystä, sillä meininki lavalla oli huikean hauska. Ihanaa nauraa näin paljon heti aamusta! Odotukset tätä kurssia kohtaan nousivat heti. En ole aiemmin tehnyt mitään suurempaa tutkimustyötä, joten tunnen itseni täysin noviisiksi, jolla on vielä paljon kaikkea opittavana. Ensivaikutelma kurssin sisällöstä oli kaikin puolin kiinnostava, ja maltan tuskin odottaa mitä kaikkea pääsemme ryhmämme kanssa tekemään seuraavien kertojen aikana.  Suurella mielenkiinnolla odotan erityisesti tulevaa tutkijatenttiä. Tehdään tästä kurssista koko syksyn paras!” Noora/Hilipitapit 

 “Hyvin nopeasti havaitsin, että tutkimusongelman määrittely vaatii paljon harkintaa, aikaa ja työtä. Silta-sanomien lööppi herätti jo itsessään paljon kysymyksiä ja erilaisia mahdollisia tutkimuksen aiheita. Kun saimme ryhmässämme muotoiltua tutkimusongelman yhdeksi kysymykseksi, heräsi taas lisää kysymyksiä. Miten määrittelemme laadun, onko joku muu jo määritellyt sen meitä ennen? Miten rajaamme tutkittavan aiheen riittävän tarkasti? Tuntui, että löydettyämme tai päätettyämme yhden vastauksen, heräsi taas joukko uusia tarkentavia kysymyksiä. Tässäkin taitaa päteä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Liisa/Hilipitapit 

”Mitä opin tänään? Sen, että ryhmässä työskentely voi olla hauskaa ja innostavaa. Meillä on huippu kymmenen opiskelijan ryhmä, jossa kaikkia kuunnellaan ja ryhmäläisten erilaiset taidot pääsevät käyttöön. Ryhmätyön hienous on ajatusten vaihdossa ja yhteisissä oivalluksissa. Ryhmätyössä on voimaa!” Tuija/Hilipitapit 

”En ole koskaan aiemmin tehnyt tutkimuksia, joten olen aivan uuden asian parissa. Pidän kurssin suunnitelmasta, jossa teoria ja käytäntö kulkevat käsikädessä. Näin pääsen/ joudun käyttämään tietoani heti ja se jää paremmin muistiin. Toimivan ryhmämme jäsenenä sain ihailla ja oppia ryhmänjäsentemme erilaisista vahvuuksista. Tästä on hyvä jatkaa…” SiskoHilipitapit 

 “Vähäiseltä tuntuvat luennot ja ryhmätyöt näin opiskeluiden alkuun motivoi kuuntelemaan, havainnoimaan ja imemään tietoa aina, kun sitä on saatavilla. Olen ikään kuin täpinöissä odottaen seuraavaa luentoa, alkavaa kurssia tai ryhmätyötä. Toisaalta, vaikka kalenterissa on sopivasti väljää, niin silti tässä ollaan ihan kiskalla. Kaikkien kurssien aloitukset jännittää mukavasti. Ehkä sen takia ilmassa oli ukkosta. Jännitys laukesi, kun kaksi asiallista, mutta rennon oloista kurssin vetäjää kertoi kasuaalisti kurssista. Ryhmäytymisen jälkeen alettiin välittömästi töihin. Ajatukset, mielipiteet, perustelut, läpät ja ideat sinkoilivat huoneessa puolelta toiselle. Ongelmia ongelmien perään, kysymyksiä ja jatkokysymyksiä ilman vastauksia, tuntematonta ammattisanastoa ja nopea vauhti… Välillä ajattelin, että missä mä oikein olen. Silti oli kivaa tutustua tutkimuksen suunnitteluun ja tehdä töitä tämän ryhmän kanssa. Ehkä me kaikki olemme jo tutkijoita, mutta me ei sitä vielä tiedetä?”  Joni/Hilipitapit  

”Kohti tutkivaa työtapaa – kurssin sisältö on mielestäni kasvatustieteen opiskeluni ns. punainen lanka, jonka ympärille sitä tieteellistä tutkimustietoa, uusia oppimiskokemuksia sekä omia ajatuksia laventavaa reflektoivaa oppimista alkaa kerääntyä eli se curriculum – Jaakko Hilppön luennolla mainitsema latinan käännös ”ravirata” sai virallisen lähtöstartin. Mielessäni alkoi hahmottua itseäni kiinnostavat tutkimusalueet ja Gloria – tutkijavieras Australiasta kertoi omasta kiinnostavasta tutkimusaiheestaan. Saimme mahdollisuuden alkaa tutustua itse tutkimustyöhön motivoivan ja monipuolisen ryhmätyöskentelyn ensimmäisen virallisen tehtävän myötä ja saimmekin hienosti yhdessä ensimmäisen tehtävän alulle monien rakentavien pedagogisten ajatusten ja näkökulmien kera – olemme siis yhdessä sillä raviradalla!” Annika/Hilipitapit 

 Tunnelma luennon alussa oli mahtava ja toimi hyvänä innokkaan ilmapiirin pohjustuksena. Hyvän fiiliksen kanssa oli mukava jatkaa tutkimuksen suunnittelun pariin. Meille tuli ihana ryhmä, missä rohkeasti ja avoimesti nostettiin esille erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. Aluksi tehtävän hahmottaminen tuntui hankalalta, mutta keskustellessa aiheemme alkoi hahmottumaan. Mielenkiinnolla odotan tulevia ryhmätapaamisia, missä pääsee jatkamaan tutkimuksen rungon suunnittelua.” Jasmin/Hilipitapit 

 “Olen peloissani, suorastaan kauhuissani Kohti tutkivaa työtapaa kurssista, tuntuu etten näe metsää puilta vaikka kuinka keskityn luennoitsijoihin ja sittemmin tehtävän antoon, ainut mikä estää minua kapsahtamasta sudenkuoppaan on ihanat, älykkäät ja auttavaiset ryhmäläiseni. Olen täysin poissa mukavuusalueeltani mutta koen, että uskallan ja voin keskustella ryhmässä ja tuoda vapaasti esiin omia ajatuksiani. Ryhmäni kanssa olen enemmän kuin valmis tekemään töitä, oppimaan, erehtymään, kokeilemaan ja ehkä voin jossain vaiheessa minäkin todeta, että “heureka”.” Lea/Hilipitapit 

”Luennon ensimmäinen rohkea opiskelija, joka sai mikkikuution lennokkasti syliinsä, kysyi reippaasti luentokalvolla mainituista ’kasvatustieteiden lähitieteistä’. Mietin heti psykologiaa, joka mielestäni kulkee käsi kädessä kasvatustieteiden kanssa, koska molemmat tieteenalat pyrkivät ymmärtämään ihmisen tunteita, ajatuksia, käyttäytymistä, oppimista, jne. ja niiden syntyä ja kehitystä. Tutkimussuunnitelman laatiminen ryhmän kanssa muistutti minua paljon psykologianopinnoistani, joissa olen työskennellyt samankaltaisten tehtävien parissa aikaisemmin. Mielestäni sisäinen validiteetti on yksi suurimmista kompastuskivistä tutkimusmentelmää valittaessa. Ihmisten käyttäytymistä tutkittaessa on niin monia muuttujia, joita emme pysty kontrolloimaan. Ihminen on yksilö, jonka sen hetkiset tunteet, ajatukset ja elämäntilanne ovat tutkijalta piilossa, mutta voivat vaikuttaa käyttäytymiseen ja täten tutkimustuloksiin. Toivon, että tämä kurssi avaa tätä olennaista ongelmaa, ja voin sen kautta omaksua tutkivan työtavan opiskeluiden aikana, kandintyötä kirjoittaessa ja myöhemmin työelämässä.” Erika/Hilipitapit 

 “Ensimmäiseen luentoon ja ryhmätyöhön oli varattu paljon aikaa, mutta eihän se tuntunut riittävän, kun käsiteltäviä asioita oli paljon, ja kiinnostus aiheeseen kova. Monet tutkimuksen tekemisen käytäntöihin liittyvät asiat vaikuttavat vielä haastavilta, mutta toivon että tämän kurssin avulla saan sen tunteen, että kokonaisuus alkaa olla hallinnassa. Tämän ryhmän kanssa pääsimme jo todella rakentavaan keskusteluun, projektimme lähti lennokkaasti alkuun.  

Erityisen avartavaa oli kuunnella vierailevan tutkijan näkemyksiä hänen tutkimusalueestaan, joka kipeästi koskettaa meidän oman pidättyväisen kulttuurimme arinta kohtaa. Tunteiden ilmaisemisemisesta, ulospäinsuuntautumisesta ja draaman sisällyttämisestä vuorovaikutukseen olisi voinut keskustella paljonkin. Meillä usein spontaaneja aloitteita enemmän hillitään kuin rohkaistaan ja ruokitaan, vaikka kasvattajana juuri niihin pitäisi tarttua. Vaikka suomalaisen kasvatuksen ja koulutuksen tasoa ihaillaan maailmalla, on meilläkin opittavaa muilta. Ehkä se antoi jo vähän suuntaa sille, mistä aihealueesta haluaisin oman kanditutkielmani tehdä.” Hanna/Hilipitapit 

2 thoughts on “Hilipitappien mietteitä kurssista

  1. Erja-Liisa H Hämäläinen

    Ensinnäkin kiitos Hilipitapeille panostamisestanne tähän ensimmäiseen blogikirjoitustehtävään. On todella antoisaa lukea ajatuksianne ja kokemuksianne, jotka monet olivat samansuuntaisia kuin ryhmässämme numero 11 ja monet voisin henkilökohtaisesti allekirjoittaa.

    Noora – myös meidän ryhmässä odotetaan tutkijatenttiä innolla ja mieleen tulvii kysymyksiä mitä haluaisi tutkijalta jo kysyä eikä meinaisi malttaa odottaa jatkoa.

    Liisa – huomiosi siitä, että tarvitaan paljon aikaa harkintaa ja työtä tutkimusongelman määrittelyyn oli ensimmäisiä asioita, joita nousi keskusteluun ryhmässämme lööpin otsikkoon syventyessämme, sillä todella monia kysymyksiä jo lööppi itsessään herätti – niin kuin kirjoitit. Tosiaan kun tutkimusongelman saa muotoiltua yhdeksi kysymykseksi nousee mieleen heti lisää – ja toisaalta jos ei olisi kysymyksiä ei olisi mitä tutkia, mutta jos ei tiedä mitä kysyy tai ei tarkkaan rajaa ja määrittele ei tutkimuksella ole mahdollisuutta saada tietoa, jota voisi hyödyntää tutkimusongelman ratkaisemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.
    Miten määrittelemme lööpin käsitteet ja aiheeseen liittyviä eri käsitteitä? Tätä mietimme myös meidän ryhmän keskusteluissa. Allekirjoitan ajatuksesi: ”Tässäkin taitaa päteä, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.”

    Tuija – Samoissa mietteissä kuin sinä olimme tänään blogikirjoitustapaamisella ryhmässä: ”Ryhmässä työskentely voi olla hauskaa ja innostavaa. Meillä on huippu kymmenen opiskelijan ryhmä, jossa kaikkia kuunnellaan ja ryhmäläisten erilaiset taidot pääsevät käyttöön. Ryhmätyön hienous on ajatusten vaihdossa ja yhteisissä oivalluksissa. Ryhmätyössä on voimaa!” – Iloa, yhteistyön voimaa ja hedelmällisiä keskusteluja teille kaikille niin ryhmänä kuin yksilöinä matkalla kohti tutkivaa työtapaa – odotamme mitä löydätte yhdessä.

    Sisko – Samassa veneessä ollaan koko opiskelijaporukka – uuden asian parissa. Tänään keskustelimme ajatuksista uuden opettelusta yhdessä ja siitä kuinka teoriaa ja käytäntöä yhdistävä kurssi on antoisa, kutsuva ja innostava. Samaa mieltä olemme kanssasi siitä kun käytämme tietoani heti niin se jää paremmin muistiin ja keräämme reppuun eväitä ammatilliseen kasvuun ja kentälle tutkivaa työtapaa varten. Mukava kuulla, että teidänkin ryhmässänne saitte hyviä kokemuksia toimivasta ryhmäst ja oppimisesta yhdessä ja toinen toisiltanne! Tsemppiä, iloa & uusia oivalluksia lisää yhdessä ja yksittäin!

    Joni – Hienoa, että kurssirakenne motivoi kuuntelemaan, havainnoimaan ja imemään tietoa ja olet odottavalla mielellä uuden edessä. Ryhmässämme tänään keskustelimme kinka suuri merkitys olikaan sillä, miten kurssin avaus tehtiin ja ketkä olivat puhujina: Alkukuvauksesi suuntaiset tutkijat, jotka tuntuivat olevan motivoituneita, kiinnostuneita, olivat virittyneet positiivisella energialla – odottavalla ja avoimella, rennolla ja osaavalla asenteella. Tämä kaikki sai aikaan saman reaktion ryhmässämme kuin Hilipitapeissa:
    ”Ryhmäytymisen jälkeen alettiin välittömästi töihin. Ajatukset, mielipiteet, perustelut, läpät ja ideat sinkoilivat” … ja todella välillä mieleen nousi kysymys: ”missä mä oikein olen?” Liityn ajatukseesi, että kivaa oli tutustua tutkimuksen suunnitteluun ja tehdä töitä juuri oman ryhmän kanssa – Ja jatkoa odotetaan jännittynein ja avoimin mielin – todella – ei voi tietää – Ehkä te/me kaikki olemme jo tutkijoita. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mihin suuntaatte ja mitä löydätte jatkossa. Työn iloa & lippu korkealla jatkossakin!

    Annika – Heti kättelyssä allekirjoitan ajatuksesi, että ”Kohti tutkivaa työtapaa – kurssin sisältö on kasvatustieteen opiskeluni ns. punainen lanka, jonka ympärille sitä tieteellistä tutkimustietoa, uusia oppimiskokemuksia sekä omia ajatuksia laventavaa reflektoivaa oppimista alkaa kerääntyä”
    Jaakko Hilppön luennolla mainitsema latinan käännös ”ravirata” – kuvaus oli mielestäni myös hyvin tilannetta kuvaava ja mielestäni todella sai ajatuksesi mukaisen hyvän ”virallisen lähtöstartin.”
    Samaa mieltä, että tutkijavieraan puheenvuoro herätti kiinnostuksen pureutua tutkimukseen ja tutustua tutkimystyöhön kaikkine vivahteineen. Olen samaa mieltä, että ensimmäinen opintotehtävä oli motivoiva – Toden totta sanojesi mukaan ”olemme yhdessä raviradalla!” – Mielenkiinnolla jään kuulolle mitä seuraavaksi ammennatte kurssista – voimia, iloa & mukavia yllätyksiä lisää teille jatkossa!

    Jasmin – Olen samaa mieltä, että tunnelma Minervatorilla oli mahtava ja toimi hyvänä innokkaan ilmapiirin pohjustuksena. Todella – hyvällä mielellä oli helppo jatkaa ryhmässä tutkimuksen suunnittelua.
    Samansuuntainen kokemus oli ryhmässämme siitä että ryhmän jäsenet olivat sitoutuneita ja avoimesti keskusteltiin ja tuotiin ajatuksia ja kysymyksiä eri näkökulmista. Todella – ryhmässä ei ole yksin miettimässä ja keskustelussa hankalaltakin tuntuvat asiat nopeasti aukeavat – ”hyvä te” – hienoa tutkimusryhmän toimintaa!!! Jatkakaa hyvää työtä tutkimuksen suunnittelussa – jäämme odottamaa minkä tutkimustavan valitsette. Lisää mielenkiintoisia keskusteluja & tutkimuksen iloa teille!

    Lea – Aivan samat sanat olisin voinut kirjoittaa ennen kurssin aloitusluentoa luettuani moodlesta mitä kurssi sisältää – rima oli heti pilvissä ja kurssin kuvauksen mukaiset suorituskriteerit tuntui mahdottomalta täyttää – olin mielestäni hypäämässä liian isoihin saappaisiin – liian aikaisi – ja yksi. Mutta ei – eihän meistä kukaan ole yksin ja vielä lisäksi on kaksi tutkijaa auttamassa meitä alkuun ja vierelläkulkijana mahtavat ryhmäläiset! Varmasti moni meistä allekirjoittaa ajatuksesi siitä, että ”on täysin poissa mukavuusalueeltaan” Mahtavaa Lea, että koet uskaltavasi ja että voit keskustella ryhmässä ja tuoda vapaasti esiin omia ajatuksiasi – Parasta ryhmässä toimintaa ja yhdessä opettelemisn ilo pääsee pulppuamaan! Kiitos kun rohkeasti jaat tuntemuksiasi ja ajatuksiasi, sillä meitä on monia, jotka tunnemme samansuuntaisesti uuden ja tuntemattoman edessä. On ilo saada kanssasi yhdessä opetella uutta. Upeaa, että tunnet ryhmäsi kanssa olevasi valmis haasteisiin – ja enemmän kuin valmis tekemään töitä, oppimaan, erehtymään, kokeilemaan ja ajattelet ehkä voit jossain vaiheessa todeta, että “heureka” – ja me muut myös. Oppimisen, ryhmätyön ja tutkimuksen tekemisen iloa tiellä kohti tutkivaa työtapaa & kaikkea hyvää tuleviin askeliin!

    Erika – Mahtavaa, että luennolla esitetty kysymys ’kasvatustieteiden lähitieteistä’ sai sinut miettimään psykologiaa, ja yhdistämään sieltä ajatuksia kasvatustieteisiin. Mielenkiintoista, että virittäydyit vaistomaisesti tehtyjen tutkimusten tarkasteluun eri näkökulmista – asenne, joka on sekä hedelmällinen että tutkimuksen mahdollisimman vankan pohjan luomisen edellytys. Hauskaa, että tutkimussuunnitelman laatiminen ryhmän kanssa muistutti sinua psykologianopinnoistasi. Olen samaa mieltä, että sisäinen validiteetti on yksi isoista haasteista tutkimusmentelmää valittaessa. Odotan myös kurssin avaavan ongelmaa ja saattavan meidät tällä tutkivan työtavan opiskelun tiellä varmempiin ja vahvempiin askeliin työelämää varten. Oppimisen ja yhteistyön iloa tutkivan työtavan tielllä!

    Hanna – Olen samaa mieltä, että ensimmäinen luento ja ryhmätyö oli kiinnostavaa sekä haastavaa ja olisi voinut olla varattuna vielä enemmänkin aikaa. Tosiaan odotukset kurssin osalta on korkea – varsinkin kurssin hyvän ja innostavan avauksen ja ryhmässä käytyjen rakentavien keskustelujen myötä. Hienoa, että pääsitte rakentavaan keskusteluun ja koet, että projektinne lähti lennokkaasti alkuun.
    Samaa mieltä olen kanssasi Hanna, että vierailevan tutkijan näkemykset hänen tutkimusalueestaan puhutteli, koska se kipeästi koskettaa meidän oman pidättyväisen kulttuurimme arinta kohtaa. Ja että aiheeseen liittyvistä asioista, joita voisi sisältää vuorovaikutukseen olisi voinut keskustella enemmänkin. Hienoa, että sinulle sydämelle nousi tärkeitä asioita lapsen ja päiväkodin arjessa ja kandityöhösi. Käsittääkseni Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin yksi tärkeimmistä tavoitteista on saatella meidät ajattelemaan tietellisen tutkimuksen suuntaisesti ja kuten kuvasit tutkimaan asioita monitieteellisesti ja eri näkökulmista – ja tavoitella tutkivan työtavan kautta saatavan tieteellisen tutkimustiedon soveltamista käytäntöön työvälineiksi, toiminnan ja oman työn jatkuvaan kehitykseen ja kasvuun. iloa & menestystä oppimisen tielle yhteistyössä ryhmän kanssa!

    Erja-Liisa/Ryhmä 11

    Vastaa
  2. Mirva M Vuorela

    Tervehdys Hilipitapeille Sivuraiteilta! Olette paneutuneet tehtävään antaumuksella. Aloittelevan opiskelijan informaatioähkyssä kärvistellen kuitenkin toivoisin hieman huomiota myös lukijalle: onko tekstissä punainen lanka? Onko sisältö relevanttia? Paitsi blogin kirjoittamisessa myös monessa muussa yhteydessä ”less is more”. Tässäpä hieman eväitä seuraaviin postauksiin, joita jäämme innolla odottamaan, valitsemanne tutkimusaihe kun ei vielä ensimmäisestä postauksesta paljastu. Elämme jännittäviä aikoja!
    -Mirva/Sivuraiteilla

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *