Kielikeskus on monessa mukana, kun vuosi 2016 on pyörähtänyt liikkeelle. Tässäpä päällimmäisiä tunnelmapaloja tammi-helmikuulta.

 
Valtakunnallinen yliopistopedagogiikan kurssin YP2: Kielenopetuksen linjakas suunnittelu, toteutus ja arviointi lähti käyntiin lähitapaamisella Helsingissä 22.1., minkä jälkeen viiden eri yliopiston kielikeskuslaiset ovat jatkaneet sitoutunutta ja kuplivaa työskentelyä niin yliopistorajat ylittävissä teemaryhmissä verkossa kuin paikallisestikin kotikentillään. Kurssi pyörii koko kevään.

OOTUn järjestämälle yliopistopedagogiikan kurssille hakeutui opettajia viidestä eri kielikeskuksesta. Lähitapaaminen pidettiin 22.1.

Kurssiassistenttiohjelma jatkuu kevätlukukaudella 2016. Kielikeskuksen opettajat saavat opetuksensa tueksi tänä keväänä noin 60 innokasta ja omistautunutta assistenttia. Mukana on sekä viime syksyn konkareita että tämän kevään tulokkaita.
Kieliklubit ovat myös pyörähtäneet käyntiin taas kevätlukukaudella. Perjantaina 12.2. Kielikeskuksen juhlasaliin löysi viisikymmentä rennosta kielenoppimisesta kiinnostunutta opiskelijaa ja opettajaa. Kieliklubeista kiinnostuneet löytävät lisätietoa Flammasta.

Maanantaina 15.2. Kielikeskus vastaanotti arvovaltaisia vieraita, kun Espanjan, Meksikon, Kuuban, Kolumbian ja Argentiinan suurlähettiläät puhuivat espanjankielisessä symposiumissa Suomi-suhteista ja espanjankielisen maailman työmahdollisuuksista. Symposiumilla on oma espanjankielinen bloginsa, johon kerätään Kielikeskuksen opiskelijoiden tunnelmia suurlähettiläiden esityksistä.

 
Vuonna 2016 toimintansa on aloittanut myös Kielikeskuksen uusi opiskelijaneuvosto, jonka ajatuksia tullaan vielä kuulemaan tässäkin blogissa myöhemmin. Lisäksi työn alla on tutkivalla otteella tehtävä moniääninen selvitys kielenoppimisen digitaalisista ja fyysisistä oppimisympäristöistä, johon tulemme niin ikään palaamaan.

 
Helmikuun lukemiseksi suosittelemme Kielikeskuksen tuoreinta julkaisua kielenoppimisen ohjaamisesta.

Kielikeskuksessa työskenteli viime viikolla tet-harjoittelija. Heta Huhmar on yhdeksäsluokkalainen Kulosaaren yhtenäiskoulusta, ja hän piristi Kielikeskusta osallistumalla laajasti varsinkin Opetuksen ja oppimisen tuki -yksikön toimintaan. Heta muun muassa vieraili opetuksen ja tutkimuksen kehittämisryhmien kokouksissa, Kieliklubeissa ja yliopistopedagogiikan kurssilla. Lisäksi Heta keräsi viikossa ison kyselyaineiston kielikurssien opiskelijoilta ja siirsi kyselyvastauksia sähköiseen muotoon.

9.-luokkalainen Heta Huhmar selvitti tet-harjoittelussaan opiskelijoiden näkemyksiä kieltenopiskelusta.

Pyysimme Hetaa myös itse raportoimaan viikostaan. Hän kirjoitti kentältä tet-kuulumisia torstaina 8.10 näin:

”Spontaani ajatus eräänä aamuna herätessä: ”Ihanaa, pääsen töihin kohta!”. Ajatus kertoo hyvin, millaisilla fiiliksillä lähden tet-harjoitteluun. Innostus on viikon aikana kasvanut työn määrän kanssa, enkä malttaisi huomenna perjantaina lopettaa ollenkaan. Vaikka ennakko-odotukset olivat varsin korkeat, ovat ne silti ylittyneet moninkertaisesti. En olisi ikinä uskonut, että töissä voi olla näin hauskaa! Tet-harjoittelussa olen ehkä saanut valheellisenkin kuvan työelämän helppoudesta, mutta täällä ainakin opin, että työ voi olla myös kivaa, vaikka töitä riittää. Lisäksi olen saanut yhden uuden tulevaisuuden työpaikkamahdollisuuden mietintämyssyyn. Kaikki on ollut uutta ja välillä olen joutunut rehellisesti vastaamaan, etten tiedä, koska olen tosiaan täällä vain tet-harjoittelussa (monet opiskelijat kyselivät, onko jakamani kysely itsetekemäni ja mitä sillä halutaan tutkia). En ennen tet-jaksoani edes tiennyt, että kieltenopetukselle ja opetuksen kehittämiselle on olemassa oma keskus, saati sitten näin laaja yksikkö! Äkkinäinen voisi ajatella, että suuren yksikön takia kaikki olisi hyvin muodollista ja jäykkää, mutta täällä on tosi rentoa. Varsinkin ruokapöytäkeskustelut jäävät mieleeni varmasti pitkäksi aikaa… Yliopiston kaltaisessa työympäristössä työskentelee ilokseen ja toivonkin, että saan kunnian liittyä seuraan jossain vaiheessa!”

Kiitos Hetalle isosta avusta ja mukavasta viikosta!

Kielikeskuksen perjantaiset kieliklubit käynnistyivät kesätauon jälkeen 25.9.2015. Paikalla oli runsaasti innostuneita opiskelijoita. Ensi tapaamisessa eniten kiinnostivat englanti, japani, ranska, ruotsi ja suomi. Myös muissa kieliryhmissä oli mukavasti osallistujia.

Syksyn ensimmäiset kieliklubi olivat osallistujamenestys.

Lähes kaikkiin ryhmiin saatiin yksi tai useampi kurssiassistentti klubivetäjäksi ja suunnittelemaan toimintaa yhdessä osallistujien kanssa.

Kieliklubilaiset valloittivat Kielikeskuksen juhlasalin ja käytävät perjantai-iltapäivällä.

Kieliklubit kokoontuvat perjantaisin 2.10. – 4.12. (ei 23.10.) klo 14.15-15.45.
Paikka ja aika: Kielikeskus, Fabianinkatu 26, huone 203, 2. krs.
Kiitos kaikille osallistuneille!

Nelisenkymmentä kielikeskuslaista kokoontui HILC-seminaarin Oppimiskahvilaan 17.9. työstämään opiskelijapalautejärjestelmäämme liittyviä kysymyksiä. Viidessä eri kahvipöydässä kiertäneet ryhmät saivat kukin keskustella kolmesta eri kysymyksestä, jotka liittyivät palautteen syklisyyteen yksikkö- ja kielikeskustasolla, palautteiden työstämiseen ja niiden jakamiseen sekä palautekulttuurin kehittämiseen ja potentiaalisiin kielikeskustasolla kartoitettaviin kysymyksiin. Pöytien puheenjohtajina toimivat OK-ryhmän puheenjohtaja ja venäjän opettaja Heidi Mäkäläinen, äidinkielen opettaja Marja Suojala, englannin opettaja Roy Siddall sekä OOTU:sta Janne Niinivaara ja Sinikka Karjalainen.

Seminaari käynnistyi Johanna Vaattovaaran taustoittavalla alustuksella, jossa luotiin katsaus elokuun kehittämispäivän työstöihin ja jatkokysymyksiin. Niiden pohjalta motivoituivat tämän seminaarin Oppimiskahvilan kysymykset. Pöytäpuheenjohtajat ovat laatineet koosteet pöytien teemakeskusteluista.

“Oli antoisaa keskustella ja kuunnella. Paljon syntyi uusia ideoita, joita voi työstää eteenpäin omassa aineryhmässä“, Marja totesi kahvilavierailuryhmistään, joissa käsiteltiin muun muassa ristiriitaisen palautteen problematiikkaa.

Roy’s group shared ideas concerning the question How to deal with the collected feedback with colleagues within the unit? “My overall impression was that the sharing of feedback within the unit was seen as an important tool for teacher and course development, but that it is not as systematically implemented in all units as the actual collection of feedback“, Roy states on the basis of the three group discussion meetings.

Jannen ryhmässä puheenaiheeksi nousi vuorovaikutus yli yksikkörajojen. “Ihmisillä on selkeä tarve ja halu keskinäiseen pöhinään ja tuulettamiseen. Konkreettisia ehdotuksia tuli runsaasti esimerkiksi epämuodollisen verkkovuorovaikutuksen lisäämiseksi. Myös virallisten kokousten tietotulva halutaan siirtää luettavaan muotoon, jotta aikaa jää yhteiseen viestintään ja ajatustenvaihtoon“, Janne summasi iltapäivää.

Kielikeskuksen yhteisiä palautekysymyksiä ideoitiin Sinikan pöydässä. “Oppimiseen ja oppimisympäristöihin liittyvät kysymykset nousivat vahvasti esille. Opiskelijoilta voisi esimerkiksi kysyä, mitä he ovat oppineet opiskelijatovereiltaan – yksi sosiaalisen oppimisympäristön näkökulma. Myös kurssien keskeyttämisen syyt kiinnostaisivat opettajia“, Sinikka toteaa.

“Olisipa omassa luokassa aina yhtä vilkas puheensorina. Monista ajatuksista päällimmäisenä jäi mieleeni avoimuus: palautetta ja siitä heränneitä tunteita ja ideoita voi jakaa,” komppasi palauteprosessien syklisyyteen liittyvää teemaa luotsannut Heidi.

Palauteteemalla jatketaan loppusyksystä yksikkökohtaisissa kehityskeskusteluissa, ja myöhemmin tultaneen järjetämään yhteisiä palautetyöpajoja – sellaisille koetaan ilmiselvästi olevan tarvetta.

.

Elokuun 19. päivä Kielikeskuksen juhlasaliin kokoontui noin 70 osallistujaa keskustelemaan Kielikeskuksen palautekulttuurista ja -käytänteistä. Ulla-Kristiinan tervetuliaispuheen sekä Sinikan ja Johannan Taustoittavan alustuksen jälkeen ilmiselvästi kesän aikana akkujaan ladannut iloinen joukko ahkeroi tiiviin aamupäivän pohtimalla seuraavia kysymyksiä:

Mitä me selvitämme palautteilla – miksi me keräämme opiskelijapalautetta?

Kun kurssipalaute on kerätty, mitä sille konkreettisesti tapahtuu?

Millainen olisi ihanteellinen palautekulttuuri?

Päivän hedelmät koottiin pienissä ryhmissä Flingaan, jonka sato on lisättynä alustusmateriaaleihin.

Kielikeskuksen palautejärjestelmä ja -prosessit on yksi tämän strategiakauden kehittämiskohteistamme. Syksyn aikana työstämme palauteasioita lisää ainakin tulevassa HILCissä 17.9.2015 (salissa 205) sekä yksiköiden kehityskeskusteluissa – suunnaten eteenpäin siitä, mihin Kehittämispäivässä jäätiin.

Entä se virkistys?

Kehittämispäivä kääntyi virkistyspäiväksi ravintolalaiva Vispilällä, jolla seminaariseurue nautti merihenkisen, maukkaan lounaan hyvässä seurassa ja auringon helliessä pilvettömältä taivaalta. Kolmituntinen risteily sai osallistujilta kiittävää palautetta – kuten kehittämispäiväkin:

Workshop was informative and the cruise was delightful

Hyvä kokonaisuus, pehmeä lasku uuteen lukuvuoteen. Kiva nähdä Helsingin saaristoa.

Virkistystä oli kylliksi suhteessa työskentelyyn ja risteily sujui mitä iloisimissa merkeissä!

Näistä tunnelmista on hyvä ponnistaa alkaneeseen lukuvuoteen!

Helsingin yliopiston Kielikeskuksesta FUTUURI:n kahteen ensimmäiseen konferenssipäivään osallistui yli 30 henkeä. Tässä tunnelmapaloja helsinkiläisiltä konferenssivierailta:

Johanna Vaattovaara:

Jyväskylän Kielikampus http://kielikampus.jyu.fi/ on mestari järjestämään tutkimuksellisesti reheviä, opetusväkeä kiinnostavia konferensseja – kutsumaan mielenkiintoisia puhujia ja organisoimaan inspiroivaa ohjelmaa, jonka tietenkin osallistujat viime kädessä tekevät. 3.-5.6.2015 järjestetyn FUTUURIN järjestelyt ja ohjelma olivat taattua jyväskyläläistä laatua, vaikka kieliryhmätapaamisten päällekkäisyyttä joidenkin toisten sessioiden kanssa kielikeskusväen keskuudessa hieman harmiteltiinkin. Päivät olivat joka tapauksessa monella tapaa inspiroivat kaikille osallistujille. Itseäni ilahduttivat muun muassa kielen olemusta ja opetuskäytänteitä ravistelevat plenaarit sekä aktiivinen osallistujajoukko FINELCin tutkimusryhmän järjestämässä opetuksen tutkimuspohjaisen kehittämisen työpajassa.

Knobel & Lankshear puhuivat plenaarissaan tilannesidonnaisen kielen (engl. situated language) merkityksestä.

Ulla-Kristiina Tuomi:

Jyväskylässä erinomaisesti järjestetyillä Kielikeskuspäivillä saatiin nauttia korkeatasoisista plenaareista, hienoista ja innostavista esityksistä sessioissa ja työpajoissa sekä koko kielikeskusväen hyvästä seurasta. FINELCissä äskettäin tehdyssä viestintäselvityksessäkin kävi ilmi, että Kielikeskuspäiviä pidetään tärkeänä tapahtumana, jota odotetaan ja jolta odotetaan paljon. Uskon, että Jyväskylän päivät myös vastasivat näihin odotuksiin.

Susanna Kohonen osallistaa yleisöä: opening spaces for embodied learning.

Tia Patenge:

Olin Kielikeskuspäivillä kuuntelemassa esitystä: Use your languages! From monolingual to multilingual interaction. Esityksessä esiteltiin Jyväskylän kielikeskuksen kurssi, jossa eri äidinkieltä puhuvat osallistujat opettivat toinen toisilleen omaa äidinkieltään. Lähtöajatuksena oli, ettei kaikkia kieliä tarvitse osata täydellisesti käyttääkseen niitä, code switching ja usemman kielen edes vähäinen (esim. muutaman fraasin) hallinta on tärkeää tämän päivän kansainvälisessä maailmassa. Aloin miettimään, voisivatko meidän kieliklubimme olla aika ajoittain (esim. kerran kuukaudessa) myös monikielisiä vaikka niin, että esim. sukulaiskielet, kuten italia ja espanja voisivat lyöttäytyä yhteen ja oppia myös naapurikieltä?

Hanna Vänskä:

Kielikeskuspäivillä tärkeintä ja antoisinta on kokemusten ja ideoiden jakaminen sekä uusien ja vanhojen tuttujen tapaaminen ja näistä tapaamisista ammentaminen. Päivät palkitsevat aina niin ammatillisesti kuin työyhteisön yhteen hioutumisen kannaltakin: hetket työpajoissa, luennoilla ja karaokebaarissa ovat yhtä arvokkaita. Tosin vähän eri tavoin

Janne Niinivaara:

Kielen oppimisen erilaiset lähtökohdat olivat innostavasti esillä Kielikeskuspäivien ohjelmassa. Esityksessä “Suomen kielen ja kulttuurin opetuksen monimuotoistaminen käänteisen opetuksen menetelmillä” osoitettiin erinomaisesti, miten antoisa ja monimuotoinen opetus voidaan mahdollistaa helpostikin verkkopedagogisin ratkaisuin, kunhan opetusfilosofia on sisäistetty hyvin. Lisäksi esitelty projekti oli voimannäyttö yhteistyön merkityksestä. Plenaristinakin puhuneen Aida Walquín työpajassa “Across time and space: using persuasive texts with English language learners in an era of new American standards” osallistujat saivat kokea onnistumisen riemua eläytyessään 12-vuotiaan koululaisen rooliin. Oppimiskokemuksia saatiin niin Abraham Lincolnista kuin mainoksistakin.

Jyväskylän yliopiston kielikeskuksen Mukamas-kuoro ansaitsi konferenssikansalta raikuvat aplodit.

Anni Rimminen:

Yksi Kielikeskuspäivien mielenkiintoisista teemoista oli koulutuksen sekä yhteiskunnallisten, erityisesti työelämän muutosten välinen suhde ja sen edistäminen. Tätä teemaa käsitteli muun muassa Eeva Boström Turun Kauppakorkeakoulusta esityksessään ”Miten muokata opetusta vastaamaan tulevaisuuden kielitaitotarpeita kansainvälisessä liike-elämässä?”. Liike-elämä on yhä kansainvälisempää, ja siksi ekonomien on hallittava monikielinen ja -kulttuurinen yhteistyö- ja vuorovaikutus. Perinteisestihän kaupallisia kieliä on opetettu yksi kieli kerrallaan. Sujuvaa eri kielien ja eri kulttuurien välistä viestintää olisi kuitenkin tarpeen opettaa monikielisillä opintojaksoilla, joilla vaihdetaan kielestä toiseen esimerkiksi ranskasta saksaan ja päinvastoin.

Tavataan Itä-suomessa kahden vuoden päästä!