Asiantuntijamme Tarja, Veera ja Moona (Helsingin yliopisto) sekä Lappeenrannan Junior Universityn koordinaattori Leena (LUT-yliopisto) matkasivat syyskuun alussa Skotlantiin tutustumaan paikallisen Geobus-projektin toimintaan. Matkan tarkoituksena oli hakea inspiraatiota myös Lahden ja Lappeenrannan alueen liikkuvan LUMA-toiminnan kehittämiseen ja osa reissusta toteutuikin osana Junior Universityn LUMA-Paku-hanketta. Matkan ohjelmaan kuului myös tutustuminen Edinburghin Dynamic Earth-tiedekeskukseen, jonka tarjontaan kuuluu erittäin monipuolinen valikoima työpajoja koululaisryhmille ja lisäksi paljon oheistoimintaa kaiken ikäisille ympäri vuoden.
Tämän matkakertomuksen on kirjoittanut Moona, kuka on itsekin opiskellut maantiedettä ja ympäristötiedettä Skotlannissa.
Perjantai 8.9.
Ensimmäinen aamu St Andrewsissa valkeni aurinkoisena – ja erittäin lämpimänä! Skotlantiin oli luvattu pientä helleaaltoa juuri tulevalle viikonlopulle. Aloitimme päivän herkullisella aamupalalla kahvilassa, jossa huhujen mukaan Prinssi William ja Prinsessa Kate ovat käynee useilla treffeillä opiskeluaikoinaan.
Saapuessamme yliopistolle Geobusin ohjaajat Lynn ja Lauren olivat meitä iloisesti vastassa. Pääsimme vihdoin juttelemaan tarkemmin heidän työstään ja Geobusin toiminnasta kasvotusten. Hienointa oli kuitenkin päästä näkemään Geobusin materiaalivarasto, joka oli kymmenessä vuodessa täyttynyt melkoisesti. Varaston päätyseinämällä oli suuri hyllykkö täynnä tarkasti merkittyjä laatikoita. Jokaista opetussisältöä varten oli omat laatikkonsa, jotka normaalina työpäivänä pakattaisiin autoon mukaan ja kuljetettaisiin koululle. Lynn ja Lauren esittelivät lisäksi muitakin liikuteltavia tarvikkeitaan, kuten jokien mallinukseen käytettäviä valtavan suuria metalliastioita. Saimme myös nähdä paljon videoita siitä, miten tarvikkeita hyödynnetään käytännössä. Vietimme varastossa pitkän tovin vain ihmetellen ja tutkien kaikkea mahdollista.
Perjantain virallinen työmatkaosuus päättyi, kun vihdoin maltoimme poistua tästä aarreaitasta. Ilta jatkui kuitenkin geologian merkeissä, kun suuntasimme itärannikkoa pitkin Lunan Bayn rannalle etsimään akaatteja. Tarina ei vielä kerro löytyikö niitä.
Lauantai 9.9.
Lauantain ohjelmassa oli maantieteen opettajille tarkoitettu koulutuspäivä yliopistolla. Reissumme valikoitui itseasiassa juuri tälle kyseiselle viikonlopulle, koska koulutuksen aiheena oli geologia ja maaperä. Puolet päivästä vietettiin siis kiviä tutkien ja toinen puolikas maata kaivaen.
Koulutuksen kiviosuudessa käytiin läpi kivien luokittelua ja pääsimme myös itse tunnistamaan erilaisia magma-, sedimentti-, ja metamorfisia kiviä. Jokaiselle työparille oli jaettu laatikollinen kiviä, jotka piti tunnistaa vuokaavion avulla. Apuna oli myös mm. pieni suurennuslasi eli luuppi, jolla pystyi tutkimaan tarkemmin kivien kiderakennetta. Samanlainen tehtävä tulee mahdollisesti löytymään myös PH-Luman kiviopetuksesta tulevaisuudessa…
Lounastauon jälkeen hypättiin monipuolisen maaperän ihmeelliseen maailmaan. Ensimmäisen tehtävän aiheena oli maaperän läpäisevyys. Tarkoituksena oli tutkia kuinka paljon vettä erilaiset maalajit päästävät lävitsensä: maalajeina meillä oli tavallinen hiekka, hieno hiekka ja savi. Vesi laskettiin ensimmäiseen maalla täytettyyn mitta-astiaan ”pilven” avulla, eli muovimukin, jonka pohjaan oli tehty reikiä. Ryhmänä meidän piti kellottaa kuinka kauan vedellä kestää valua toiseen astiaan ja mitata kuinka paljon vettä kukin maaperä päästää läpi. Koe toistettiin kullekin maanäytteelle kaksi kertaa. Ainoastaan savi käyttäytyi täysin kyllästettynä läpäisemättömänä, eli se ei lopulta päästänyt kaikkia vesiä valumaan mitta-astiaan.
Tutustuimme tämän kokeen jälkeen lyhyesti eri maannoksien rakenteisiin, mm. myös Suomen yleisimpään maannokseen Podsoliin. Siirryimme sen jälkeen upean iltapäiväauringon saattelemana yliopiston sisäpihalle hieman piilossa olevaan puutarhaan, jossa henkilökunta järjestää kuulemma usein grillijuhlia. Seuraava tehtävämme oli nostaa maaperästä ”poraamalla” n. 15cm profiileja, ja yrittää päästä paksuimman multakerroksen ohi hiekkaan asti. Valitettavasti meidän näytteenotto kohdallamme tuntui olevan vain loputtomasti multaa sitkeästä poraamisesta huolimatta. Havaitsimme kuitenkin pieniä eroja maan kosteuden ja värin suhteen mitä syvemmältä saimme profiileja nostettua.
Kokonaisuutena koulutuspäivä oli erittäin antoisa ja mukava, ja siitä jäi ainakin itselleni paljon muutakin käteen kuin pelkkää multaa.
Sunnuntai 10.9.
Sunnuntaina pääsimme osallistumaan Lynnin ja Laurenin pitämälle geologiakävelylle, joka oli myös yleisölle avoin tilaisuus. Lähdimme noin puolenpäivän aikaan St Andrewsista kohti Kingsbarnsin rantaa, jossa meitä odotti Cheesy Toast Shack. Nautimme suorastaan herkullisen lounaan upeissa rantamaisemissa.
Kävelymme koostui useista pysähdyksistä mielenkiintoisten geologialöydöksien kohdalla. Matkalla näimme esim. kiviin fossiloituneita puiden runkoja (1), jäätikön kuljettamia magmakivilohkareita (2) ja sementoitunutta ”modernia” kiveä, jolla oli ikää vain muutamia tuhansia vuosia (3). Kaikkien taskut täyttyivät myös omista kivi- ja simpukka-aarteista kävelyn edetessä. Kaiken kaikkiaan matkaa kertyi noin kolme kilometriä yhteen suuntaan ja päästyämme takaisin lähtöpaikalle se kyllä tuntui jaloissa. Rantahiekalla kävely on yllättävän raskasta, varsinkin jos kantaa kirjaimellisesti kiviä mukanaan.
Ennen paluuta St Andrewsiin otimme vielä Lynnin ja Laurenin kanssa yhteiskuvan muistoksi näistä kolmesta upeasta päivästä. Opimme heiltä paljon ja oli suuri ilo tutustua samanlaista työtä tekeviin kollegoihimme myös Skotlannissa. Toivottavasti yhteistyömme jatkuu myös tulevaisuudessa!
Maanantai 11.9.
Viimeisenä matkapäivänä ohjelmassa oli tutustuminen Dynamic Earth-tiedekeskukseen Edinburghissa. Meidät vastaanotti ystävällinen Chris, kenen tehtäviin kuului esimerkiksi kouluvierailujen organisointia. Hän piti meille hyvin kattavan esittelyn Dynamic Earthin moniulotteisesta toiminnasta ja vastaili mielellään moniin kysymyksiin, joita esitimme hänelle. Oli mielenkiintoista kuulla, miten noinkin suuren volyymin tiedekasvatustoimintaa ylläpidetään ja kuinka paljon tekijöitä se vaatii.
Esittelyn jälkeen saimme kiertää keskuksen upean näyttelyn, jossa matkattiin maapallon historian läpi aina alkuräjähdyksestä alkaen. Tekemistä ja näkemistä riitti! Näyttely esitteli myös maapallon kasvillisuusalueita, kuten sademetsää ja arktista aluetta. Arktisen alueen huoneessa oli myös oikeaa jäätä! Lopuksi pääsimme katsomaan mielenkiintoisen planetaarioesityksen ilmastonmuutoksestsa nimeltä ”No Panic!”. Esitys käsitteli paljon ilmastoahdistusta ja sitä, miten se tulisi kohdata nykypäivän maailmassa. Näin maantieteilijän näkökulmasta esitys oli hyvällä tavalla ajatuksia herättelevä ja aihe sopisi käsiteltäväksi myös vierailuryhmien kanssa omassa tiedeluokassamme.
Kaiken kaikkiaan pääsimme näkemään, kokemaan ja oppimaan paljon matkamme aikana. Reissusta jäi muistoksi (monien kivien lisäksi) hirmuisesti hauskoja hetkiä ja ihania kohtaamisia, sekä tietenkin aivan uudenlaisia ideoita, joita pääsemme varmasti hyödyntämään sekä Lahdessa että Lappeenrannassa.
Skotlanti on tunnettu sateisesta säästään, mutta me emme sitä paljon päässeet kokemaan. Laitetaan tähän lopuksi vielä matkaseurueemme kuvaterveiset paikallisessa hengessä, kun sade pääsi kuitenkin hieman yllättämään sunnuntai-iltana. Se ei onneksi menoa haitannut, kuten hymyistä näkeekin 🙂
Kuvassa vasemmalta oikealle: Moona, Leena, Veera ja Tarja.