Kirjoittanut Hanna Vanonen.
Naapureita ärsytti mutta Hanna Tervanotko innostui: postiluukusta oli taas kolahtanut selvänäkijän esittelylehtinen yhteystietoinen! Ei teologian tohtori Tervanotkokaan varsinaisesti selvänäkijän palveluita kaivannut – mutta hänelle lehtiset olivat osoitus siitä, että oma antiikista kumpuava tutkimusaihe edelleen elää ja voi hyvin.
”Työssäni tutkin sitä, miten antiikin ihmiset koettivat päästä selville jumalallisen tahdosta”, Tervanotko selittää. ”Raamatussa Jumala tyypillisesti ilmoittaa tahtonsa suoraan tai profeettojen kautta mutta tahtoa kyseltiin myös muilla tavoin ja erilaisia apuvälineitä hyödyntäen.” Selvänäkijän palvelut ovat Tervanotkon mukaan vain yksi esimerkki siitä, että kiinnostus jumalallisen suunnitelman tai kohtalon selvittämiseen ei ole laantunut vieläkään: ”Nykyäänkin on karismaattisia henkilöitä, jotka esiintyvät näyttävästi jumalallisen tahdon asiantuntijoina. Tällaiset henkilöt saattavat kertoa hallitsevansa erilaisia menetelmiä, joilla jumalallista tahtoa voidaan ennakoida tai jopa manipuloida. Kuten antiikissa, myös meidän ajassamme on paljon epävarmuutta. Siksi ihmisiä kiinnostaa, miten eri tavoin ennalta tuntemattomaan tulevaisuuteen voi varautua”, Tervanotko pohtii.
Hanna Tervanotkon oma tulevaisuus näyttää tällä hetkellä hieman vähemmän tuntemattomalta kuin vaikkapa vuosi sitten. Hän on vastikään aloittanut apulaisprofessorin työssä. Uusi työpaikka on uskontojen tutkimuksen laitoksella McMasterin yliopistossa Kanadassa.
”Kun olen tähän saakka tehnyt työtä pääasiassa apurahatutkijana, on mahtavaa suunnitella työtä ja rakentaa yhteistyöverkostoja pitkällä aikajänteellä”, Tervanotko iloitsee. Uuteen työhön kuuluu niin tutkimusta, opetusta kuin yliopistohallintoakin. Opettajana Tervanotko vastaa vuosittain kolmesta perustason kurssista ja yhdestä pitemmälle edistyneiden seminaarista. ”Onnekseni voin yhdessä kollegoitteni kanssa päättää opetusohjelmasta ja siten pystyn myös vaikuttamaan siihen, mitä opetan. Olen erityisesti innostunut opiskelijoiden ohjauksesta ja yritän parhaani mukaan soveltaa sekä eurooppalaisen että amerikkalaisen systeemin parhaita puolia”, hän kertoo.
“Kuten antiikissa, myös meidän ajassamme on paljon epävarmuutta. Siksi ihmisiä kiinnostaa, miten eri tavoin ennalta tuntemattomaan tulevaisuuteen voi varautua”, Hanna Tervanotko.
Tutkimuksen osalta Tervanotko jatkaa profetioiden, ilmoituksen ja jumalallisen tahdon kysymysten parissa: ”Tänä syksynä olen pohtinut erityisesti tekstien asemaa ilmoituksen välineenä: sitä, miten jo olemassa olevaa kirjoitusta lukemalla ja uudelleen tulkitsemalla katsottiin saatavan ’uutta’ tietoa tulevista tapahtumista.” Tervanotko on vastikään kirjoittanut artikkelin hahmoista, jotka tulkitsivat olemassa olevia kirjoituksia sekä antiikin kreikkalaisessa että juutalaisessa konteksteissa. ”On kiinnostavaa, että tämä menetelmä on ahkerassa käytössä myös nykyaikana! Kaikkein arkisimpia esimerkkejä tästä lienevät saarnat, jotka nousevat Raamatun teksteistä. Niissä pohditaan eri tavoin antikin tekstin merkitystä tälle ajalle”, hän toteaa.
Työ apulaisprofessorina on erityinen ilonaihe siksikin, että akateemisessa ympäristössä uusia työpaikkoja avautuu vuosittain vähän. Aiemmin Brysselissä asuneelle Hanna Tervanotkolle työnhakualue oli itsestään selvästi koko kansainvälinen akateeminen maailma. ”Kun Suomen Akatemian tutkijatohtorikauteni lähestyi loppuaan, hain erilaisia avoinna olevia paikkoja. Prosessi oli raskas, koska jokainen työnhaku kysyy hiukan erilaisia versioita ansio- ja julkaisuluettelosta, hakukirjeestä ja suosituksista. Lisäksi Pohjois-Amerikassa pyydetään usein erilliset esseet, joissa hakija kertoo visioistaan koskien opetusta ja tutkimusta”, Tervanotko selvittää.
Kun hän oli papereitten kautta selvinnyt jatkoon McMasterin hakuprosessissa, häntä haastateltiin kahteen otteeseen. ”Ensimmäinen haastattelu tapahtui Skypen kautta, ja tämän jälkeen virantäyttökomitea lennätti minut päiväksi kampusvierailulle. Haastattelun ohella vierailuun kuului tapaamisia tulevien kollegoitten, opiskelijoiden ja yliopiston johtoportaan kanssa. Minun piti lisäksi pitää tutkimusalaani liittyvä esitelmä.” Jännittävä päivä oli niin työntäyteinen, että Tervanotko ihmettelee vieläkin siitä selviytymistä. ”Aikaerokin tietysti väsytti. Mutta toisaalta päivä osoittautui huippukiinnostavaksi! Oli ainutlaatuista päästä tutustumaan uuteen akateemiseen työskentely-ympäristöön niin läheltä ja itsekin ’haastattelemaan’ mahdollisia tulevia työtovereita. Samalla sain todella pohtia, saattaisinko itse sopia työyhteisöön uudeksi jäseneksi.”
Huippuyksikössä työskentely on antanut Hanna Tervanotkolle hyvät eväät kansainvälisen tutkijanuran luomiseen. ”Huippuyksikössä olen hahmottanut entistä selvemmin, että uusi tieto syntyy aina keskustelun kautta. Joskus keskustelua käydään julkaisujen kautta, mutta huippuyksikkö on mahdollistanut säännöllisen ja usein kasvotusten tapahtuvan dialogin kollegoitten kanssa”, hän sanoo. Suuressa tutkijayhteisössä toimiminen on myös pakottanut sanottamaan omaa tutkimusalaa ymmärrettävästi – niin, että se avautuu myös niille, jotka eivät ole saman erityisalan asiantuntijoita. ”Nämä molemmat ovat esimerkkejä yhteistyötaidoista, joita kysytään yhä enemmän akateemisilla työmarkkinoilla”, Hanna Tervanotko painottaa.
