Välähdys Sääksmäeltä

Pari viimeistä viikonloppua on mennyt sukuloidessa eri puolilla Hämettä. Matkan varrella on osunut silmään – tai kaivettu esiin – mielenkiintoisia pieniä muistoja 1700-luvun historiasta.

Vanhan kolmostien varrella Sääksmäellä on muutamia suomalaisen historiankirjoituksen historian ”pyhiä paikkoja”. Vähän ennen Vanajaveden riippusiltaa tien vasemmalla puolella vilahtaa Jutikkalan kartano, akateemikko Eino Jutikkalan (1907–2006) syntymäkoti (hänen merkityksestään suomalaiselle historiankirjoitukselle ja eritoten 1700-luvun tutkimukselle voi lukea mm. Kansallisbiografiasta ja Wikipediasta). Kun riippusillan jälkeen kurvaa Sääksmäen kirkolle, löytää hänen hautansa.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/EinoJutikkalanhauta.jpg

Taustalla näkyvä muhkea harmaakivinen muistomerkki itkevine maatyöläisineen on akateemikon vanhempien hautakivi. Hautakirjoituksen mukaan sen alla lepää ”Filosofian maisteri Kaarle Fredrik Rinne” vaimoineen. Semanttisesti mielenkiintoinen yksityiskohta: pitäjän mahtavin kartanonherra ja suurin maanomistaja on halunnut hautakiveensä akateemisen oppiarvonsa. Aikaa jolloin maisterin arvo oli vielä harvinainen ja kunnioitettava…

Akateemikon hautakiven päällä oleva pronssiveistos kirvoitti runsaasti arvailuja siitä, mitä se esittää. Kultainen potkurinlapa oli yleisin. Kunnes näimme tämän Pälkäneellä Tapio-sedän portinpielessä:

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/Tapio-sednaura.jpg

Kyntöauran terä! Jutikkala halutaan siis muistaa ennen muuta maatalouden ja maaseudun historian tuntijana, Suomen talonpojan historian (1942) kirjoittajana. Tai sitten veistos symboloi sitä, miten hän kynti syvän vanan suomalaisen historiantutkimuksen laihoon… Mene tiedä.