Laarinpohja, luukku 24: Tersmedenin viimehetken lahjavinkit

Palataan vielä kerran jouluaaton kunniaksi kapteeni Carl Tersmedeniin. Jos ihmettelette, miksi emme kirjoita tänne hänen kuvailujaan joulusta, on siihen kaksi syytä: Ensinnäkään joulu 1700-luvulla ei ollut aivan nykyisenlainen vuoden ykkösjuhla, vaan sitä vietettiin syömällä tavallista paremmin ystävien ja sukulaisten kanssa, tanssien, leikkien ja käymällä kirkossa. Tersmeden kyllä kuvailee usein syömisiään, mutta hänen joulupöytänsä ei eroa mitenkään muista juhlista. Mikä tahansa Tersmedenin juhlakuvaus voisi siis oikeastaan olla kuvaus 1750-luvun yläluokan joulusta. Toinen syy kuvausten puutteeseen on se, että tässä blogissa on keskitytty Tersmedenin Suomessa-oloaikaan, eikä hän yleensä viettänyt talvia täällä vaan oli Tukholmassa tai lapsuudenkodissaan Larsbossa. Kuvauksia Viaporin tai Albergan joulunajasta on siis ikävän niukasti.

1700-luvulla ei joululahjojen anto ollut näillä leveysasteilla samanlainen vakiintunut tapa kuin nykyään; esimerkiksi Suomen maaseudulla joululahjanantotapa yleistyi vasta 1800-luvun loppupuolella. Vuodelta 1705 on kuitenkin jo tietoa Turusta kauppias Gustaf Withfoothin liikkeestä, jonne oli saapunut nimenomaan joululahjoiksi tarkoitettuja tafti- ja atlassilkkikankaita. Myös Tersmeden kertoilee joinakin vuosina saamistaan ja antamistaan joululahjoista. Listatkaamme tähän nyt siis muutamia herra kapteenin joulu- ja muita lahjavinkkejä avuksi kaikille teille, jotka ehkä vielä kaipaatte ideoita.

Jouluaattona vuonna 1747 Tersmeden vieraili morsiamensa Inga Dorotea Malmströmin perheen luona. Morsiamelleen hän oli hankkinut lahjaksi parin uudenaikaista toalettirasioita kultaseppä Staffellilta. Tersmeden puolestaan sai morsiamensa perheeltä kultaisen rasian, samanlaisen jonka hän oli nähnyt kuninkaan luona (ja ilmeisesti kuningas Fredrikillä oli sormensa pelissä tässäkin lahjassa).

Seuraavana jouluna morsian sai tusinan hopeapäisiä veitsiä, haarukoita ja lusikoita sekä peilillä varustetun kultaisen kauneuspilkkurasian. Komppaniankirjuri Lindgrenin vaimolle Tersmeden muisti myös hankkia lupaamansa pienen kullattua hopeaa olevan, kuningas Fredrikin kuvalla varustetun pikarin.

Mutta jos nämä kultaseppää vaativat lahjat eivät miellytä, voi ideoissa suunnata kuninkaallisempaan suuntaan. Kuningas Fredrik antoi samaisena jouluna Tersmedenille punaisen, vuohennahkaisen, kullalla brodeeratun lompakon (jonka sisällä oli vuoden palkka ja vieläpä vähän ylimääräistäkin sekä viesti kuninkaalta: ”Lycklig cour, ringa betalning!”). Alun perin kuningas oli vitsinä tarjoamassa Tersmedenille myös briljantein koristeltua naisten nuuskarasiaa… Morsiameltaan kapteeni sai tänä jouluna kultaisesta ja punaisesta silkistä solmitun kauniin kävelykeppinauhan.

Joululahjojen lisäksi Tersmeden toi Albergan palvelusväelleen ensimmäisinä kartanonpitovuosinaan myös tuliaisia Tukholmasta. Hushållerska Cajsa sai keväällä 1750 mm. kamelinkarvaisen pukukankaan (tai sitten se oli angoravillaa, sanat kamelgarn (kamelinkarvalanka) ja kämelgarn (angoralanka) sekoitetaan ilmeisesti usein; Tersmeden itse puhuu tässä yhteydessä ”cammelottesta”). Samoin Cajsa sai vielä sormuksen kiitokseksi hyvästä taloudenpidosta. Muitakaan palvelijoita ei unohdettu, piiat saivat silkkiset kaulahuivit, sievät myssykankaat sekä kirjavakoristeiset hienolankaiset punaiset sukat. Renki sai 4 plootua juomarahaa.

Näitä lahjavinkkejä seuraillen Teidän, hyvä lukija, tulee siis joko kiirehtää johonkin vielä mahdollisesti muutaman tunnin auki olevaan kultasepänpuotiin, käsityö- tai vaateliikkeeseen – tai sitten vain pysähtyä aina auki olevan pankkiautomaatin luo. Hänen Majesteettinsa kuningas Fredrikin ratkaisu jouluaattona 1748 kestää aikaa: rahalahja pienen henkilökohtaisen viestin kera on aina hyvä ratkaisu, jos ideat muut loppuvat.

Post a Comment

Your email is never shared. Required fields are marked *

*
*

*