Kategoria: aineistonkeruu

Haastattelutyö on edennyt toukokuussa suurin harppauksin. Haastatteluista aukeava elämän kirjo on huikea: Olemme haastatelleet muun muassa 6-vuotiasta espoolaispoikaa, 100-vuotiasta turkulaisnaista, kaksikuisen vauvan äitiä ja kolmilapsisen perheen isää. Nuorellakin ihmisellä voi olla takanaan muutto tai useampi pitkän matkan takaa, mikä on tuonut tullessaan hyödyllistä kielitaitoa.

Hankkeeseen tavoiteltujen vähemmistökielten osalta olemme jo päässeet haastattelemaan esimerkiksi kurdin, vietnamin, thain, somalin, englannin ja romanikielen puhujia, ja lähipäivinä haastattelemme vielä inarinsaamen ja venäjän puhujia. Koltansaamen puhujankin haastattelu pitäisi järjestyä yhteistyössä Oulun yliopiston kanssa. Vähemmistökielistä enää muun muassa albanin puhuja on etsinnässä, mutta tutun tuttujen verkostojen läpikäynti on käynnissä, joten toivon mukaan pian nappaa!

Kun puuttuvat vähemmistökielten edustajat löytyvät, saadaan lopullinen varmuus siitä kourallisesta suomenkielisten haastatteluista, jotka vielä puuttuvat. Varmaa on kuitenkin, että kesäisiä haastatteluretkiä tullaan tekemään Kainuun, Etelä- ja Pohjois-Savon sekä Porin suunnille, ja että näiltä alueilta yritetään löytää 20-, 40- 60- ja 2000-luvulla syntyneitä miehiä haastateltaviksi. Mutta loppu todella häämöttää!

Yli sadan haastateltavan taustamuuttujiin pohjaava matriisi on aikaa vievä mutta kiinnostava palapeli. Etenkin näin loppuvaiheessa jokainen uusi muutos pyöräyttää laajan kuvion uudestaan ympäri. Jos esimerkiksi ilahduttavasti löytyneen vähemmistökielen puhujan sukupuoli tai syntymävuosikymmen poikkeaa aiemmasta tavoitteesta, joutuu palapelin kokoamaan aina uudelleen: Kun ottaa yhden pois, jokin toinen täytyy löytyä tilalle tai vaihtaa päittäin jonkin muun kanssa. Yksi muutos voi johtaa pitkään muutosten ketjuun, mutta tunne on todella palkitseva, kun palaset viimein loksahtelevat paikoilleen!

Teksti: tutkimusavustaja Annina Wahlberg

Lähdimme viikoksi kirjoittamaan yhteisartikkelia Kilpisjärven biologiselle tutkimusasemalle. Ajatuksena oli, että luonnonrauhassa olisi helpompi keskittyä kirjoitustyöhön kuin normaalin yliopistoarjen keskellä. Näin olikin, ja artikkeli sai viikon aikana muotonsa. Aivan niin pitkälle emme kuitenkaan päässeet kuin olimme ajatelleet, sillä jo lähtötohinoissa välähti: kun niin kauas pohjoiseen mennään, samalla voisi edistää myös kielellisten elämäkertojen keruuta. Tiedossamme oli, että suunnitellusta kokoelmasta puuttuu vielä joitakin Pohjois-Suomessa asuvien haastatteluja.

Jo matkalla Kittilästä Kilpisjärvelle saimme hyvän katsauksen kylän nykytilanteeseen. Viikon aikana saimme kuulla eri ihmisiltä lisää kiinnostavia näkökulmia. Talviset maisemat ja mahtava Saana hurmasivat ensi silmäyksellä.

Majoituimme Kilpisjärven biologisella tutkimusasemalla. Siellä teimme osan haastatteluista, ja avuliaan henkilökunnan kautta saimme kontakteja sopiviin haastateltaviin. Viikon aikana syntyi seitsemän haastattelua – neljä aikuisten ja kolme lasten kanssa. Haastateltavien ikähaitari on 7–80 vuotta, ja joukossa on sekä syntyperäisiä että muuttajia; muuttohistoriatkin ovat varsin moninaisia.

Oli hienoa liikkua hiihtäen myös hyötymatkat. Juuri koululaisten haastattelupäiväksi sattui -25 asteen pakkanen, mutta hyvän varustuksen turvin noin 4,5 kilometrin matka ei tuottanut ongelmia. Videokuvan pienet häiriöt saattavat johtua kameran kylmyydestä.

Vasta paikan päällä tajusimme, miten kiinnostava Kilpisjärvi on kielellisesti. Asutus on lopulta nuorta, ja muuttoliike sekä sinne että sieltä pois on ollut vilkasta. Suomen ja saamen lisäksi arjessa on vahvasti läsnä norja, sillä norjalaiset turistit viettävät aikaa tällä seudulla mökkeillen (monet isoissa asuntovaunuissaan) ja ajellen moottorikelkoillaan. Edullisemmat hinnat vetävät heitä Suomen puolelle myös kauppareissuille. Kevättalvesta syksyyn paikkaa kansoittavat suomalaisten lisäksi keskieurooppalaiset, venäläiset ja nykyään myös aasialaistaustaiset turistit. Kielten kirjo on siis runsas.

Paikallisten suhtautuminen haastattelupyyntöihin oli todella mutkatonta, ja kaikki tarjosivat apuaan auliisti. Koululaisissa olisi ollut vapaaehtoisia haastateltavia enemmänkin, mutta moni oli esimerkiksi flunssan vuoksi poissa koulusta juuri vierailupäivänämme. Viikko osoittautui lopulta lyhyeksi. Viimeisen haastattelun teimme taksissa paluumatkalla Kilpisjärveltä Kittilään.

Haastattelujen kautta pääsimme sukeltamaan aivan ainutlaatuisella tavalla siihen, mitä kaikkea asuminen yhdessä Suomen pohjoisimmista kylistä voi käytännössä tarkoittaa ja miten monenlaisia kielellisiä tarinoita jo näinkin pieneen otokseen sisältyy. Tärkeää taustatietoa saimme myös monista muista keskusteluista paikallisten kanssa. Olemme kiitollisia kaikille haastateltaville ja yhteistyökumppaneillemme.

 

Teksti ja kuvat: Hanna Lappalainen (oik.)  ja Kaarina Mononen (vas.)

 

Aineiston keruu opiskelijavoimin jatkuu kevätlukukaudella, sillä tammikuussa Kielellinen elämäkerta talteen -kurssi käynnistyy Turun yliopistossa. Katri Priiki vieraili jälleen kurssin ensimmäisellä tapaamiskerralla esittelemässä hanketta.

Turussa kurssille tuli ennakoitua enemmän väkeä, peräti 22 opiskelijaa. Joukossa on ilahduttavan paljon myös muita kuin suomen kielen opiskelijoita, ja näyttää lupaavalta, että Turun seudulta saadaan talteen muutamia haastatteluja myös ruotsiksi. Kieliaineiden ohella kurssia oli markkinoitu historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen opiskelijoille, ja mukaan saatiinkin sieltä useita mm. mediatutkimuksen ja folkloristiikan opiskelijoita. Aidosti monitieteisen projektin kenttätyökurssi onkin mainio esimerkki laitosrajat ylittävästä toiminnasta yliopistoissa.

Kaikki Turun-kurssin osallistujat eivät halunneet päätyä valokuvaan, ja osa oli kellon lähestyessä kuutta jo kiirehtinyt kotiin. Kuvassa edessä vasemmalla kurssin käytännön toteutuksesta Turussa vastaavat väitöskirjatutkijat Karita Suomalainen ja Lotta Aarikka.

Opiskelijat ovat syksyn mittaan ahkeroineet kenttätöiden parissa eri puolilla Suomea, ja haastatteluja karttuu vinhaa vauhtia. Hankkeen kovalevyllä on tänään tallessa 46 Helsingin tai Tampereen kurssin opiskelijoiden keräämää haastattelua. Käytännössä puolet sadan haastattelun tavoitteesta on jo täynnä, sillä kaikki jo tehdyt haastattelut eivät vielä ole kulkeutuneet Helsinkiin asti.

Toistaiseksi talteen saaduista haastatteluista neljä on tehty ruotsiksi ja loput suomeksi. Äidinkieleltään suomen- ja ruotsinkielisten lisäksi haastateltujen joukossa on useampi venäjän, viron, englannin ja turkkilaiskielten puhuja, ja kielellisen elämäkertansa jakamaan ovat löytyneet myös muiden muassa jiddishin ja romanin osaajat. Kuitenkin monen kielivähemmistön edustajia puuttuu vielä.

Moni tähän mennessä kovalevylle talteen saatu haastattelu luonnollisestikin edustaa maantieteellisesti pääkaupunkiseutua tai Tampereen seutua, mutta iloksemme  joukossa on myös esimerkiksi Kokemäellä, Kankaanpäässä, Rovaniemellä, Jyväskylässä ja Kauhajoella asuvien haastatteluja. Vanhin tähän mennessä haastateltu henkilö on syntynyt vuonna 1921 ja nuorin 2008.

Joitakin kommelluksia tekniikan kanssa on kohdattu, mutta pääosin haastattelijat ovat selvinneet mainiosti sekä laitteiden että haastattelun sisällön suhteen. Suurin osa haastateltavista on suostunut videokuvan tallentamiseen ja antanut yhteystietonsa valokuvausta varten. Tämä tarkoittaa paljon valinnanvaraa näyttelyä varten!

Helsingin yliopiston Kielellinen elämäkerta talteen -kurssin opiskelijat aloittivat kenttätyöjakson viime viikolla. Ensimmäiset haastattelut on sovittu ja laitteet niiden tallentamiseen lainattu. Vielä kuitenkin koko joukko kameroita ja äänentallentimia odottaa hyllyssä käyttäjää.

Opiskelijat ehdottivat omista tuttavapiireistään ihmisiä, joita joko he itse tai joku kurssikavereista voisi haastatella. Näistä ehdotuksista koottiin monipuolisesti erilaisia ihmisiä edustava otos. Helsingin ryhmässä pääosa haastatteluista keskittyy Uudellemaalle, mutta yksittäisiä haastateltavia kurssilaisille löytyy myös Etelä-Karjalasta, Satakunnasta ja ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.

Tavoitteena on, että marraskuun alkupuolella hankkeen aineistosta on Helsingin ryhmän osalta kerättynä 16 suomenkielistä ja 4 ruotsinkielistä haastattelua. Viidesosa sadasta kielellisestä elämäkerrasta on siis kohta tallessa! Tästä se lähtee!

Tiistaina 19.9. Katri Priiki piipahti Oulun yliopistossa esittelemässä hanketta. Esimerkiksi päällekkäisyyksistä ja suuresta muiden valinnaiskurssien tarjonnasta johtuen projektikurssin aloituskerralle ilmestyi vain yksi opiskelija. Onneksi paikalla ollut Vili Ruuska oli motivoitunut ja innokas!

Oulun-kurssia mainostetaan vielä muillekin kuin suomen kielen opiskelijoille, ja toivotaan, että haastatteluiden tekijöitä löytyisi vielä pari lisää. Muussa tapauksessa Pohjois-Suomen aineistonkeruuseen jää sitten työsarkaa tutkimusavustajille.

Oulussa kurssin organisoivat Niina Kunnas ja Maija Saviniemi. Esittelykerralla mukana oli myös Harri Mantila.

 

Torstaina 14.9. Katri Priiki vieraili Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa esittelemässä hanketta ja käynnistämässä aineistokurssin. Joensuussa kurssin toteuttavat Marjatta Palander, Hannele Forsberg ja Henna Massinen. Luokka oli saatu kiinnostuneita kuuntelijoita täyteen tälläkin aloituskerralla – aivan reunimmaiset eivät taaskaan mahtuneet kuvaan. Aineiston keruu lähtee siis hienosti alkuun myös Itä-Suomessa!

Kielellinen elämäkerta talteen -kurssi aloitettiin Tampereen yliopistossa keskiviikkona 13. syyskuuta. Tampereella kurssin opettaa Liisa Mustanoja.

Kurssi oli ennätyksellisen suosittu ja kiinnostuneita olisi ollut enemmänkin kuin luokkahuoneeseen mahtui. Peräti kolmekymmentä opiskelijaa pääsee nyt Liisan luotsaamana tallentamaan kielellisiä elämäkertoja Tampereelta ja lähiseuduilta. Ihan kaikki eivät mahtuneet kuvaankaan!

Moni kertoi, että kurssi oli kiinnittänyt ensimmäisenä heidän huomionsa syksyn opetusohjelmassa. Odotukset olivat siis korkealla, eikä Katri Priikin vierailu ja hankkeen esittely ensimmäisellä tapaamisella toivottavasti latistanut niitä.

Keskiviikkona 6.9. oli Helsingin yliopiston Kielellinen elämäkerta talteen -kurssin ensimmäinen tapaaminen. Ensimmäisellä kerralla paikalla oli 22 opiskelijaa. Tutustumiskierros paljasti, että mukana on paitsi suomenkielisiä monenlaisista alueellisista taustoista, myös useampi äidinkielenään ruotsia puhuva. Lisäksi monilla on kontakteja erilaisiin monikielisiin sosiaalisiin verkostoihin esimerkiksi perheen tai työpaikan kautta. Kurssilaiset olivat innokkaita ja motivoituneita, eikä litterointikaan pelottanut! Tällä porukalla saamme varmasti aineiston keruun hienosti alkuun.

Eri yliopistojen kurssilaisten, työryhmän ja hankkeen etenemisestä kiinnostuneen yleisön yhteydenpitoa varten hankkeelle perustettiin julkinen Facebook-ryhmä.