Aihearkisto: Maaseutu ja aluekehitys

Kapeammin, vähemmän, harvemmin: suuruuden logiikka rasittaa myös maaseutututkimusta

|

riukulehtoKirjassaan Pieni on kaunista (1973) taloustieteilijä E.F. Schumacher pohtii ansiokkaasti koon ongelmaa. Pääviesti on, että jokaisella toiminnalla on tietty oikea kokonsa. ”Kun ryhdymme tositoimiin, tarvitsemme ilmeisesti pieniä yksiköitä, koska toiminta on henkilökohtainen asia”. Näin sanoessaan Schumacher ajattelee sellaisia toimia kuin vaikkapa perheen perustaminen tai yksittäisen tehtävän suorittaminen työpaikalla. Lue loppuun →

Sprengtportenin jalan jäljillä – Sotakoululle uusi tulevaisuus

|

rouhiainenTiedättekö hyvät lukijat milloin ja missä alkoi suomalaisten upseerien koulutus? Armeijan käyneenä, Savon Prikaatissa varusmiespalvelukseni suorittaneena, olisi kyseinen asia ehkä pitänyt olla tiedossa, mutta eipä vaan ollut tai en ainakaan muistanut sitä. Tämän talven ja kevään aikana asiaan on tullut valaistusta. Olen nimittäin perehtynyt Mikkelin Ristiinassa sijaitsevan sotakoulun eli Brahelinnan virkatalon pitkään ja monivaiheiseen historiaan ja tämänhetkiseen tilaan sekä suunnitelmiin siitä, millaisessa käytössä talo voisi olla tulevaisuudessa. Lue loppuun →

Ovatko Etelä-Savon maaseudulla toimivat yritykset kasvuhakuisia?

|

Niina KuuvaMaaseudulla toimiville yrityksille keväällä 2015 suunnatun kyselymme mukaan reilu neljännes (27 %) on pystynyt laajentamaan toimintaansa viimeisten noin viiden vuoden aikana. Laajenemista, tai toisin sanottuna kasvua, tarkasteltiin markkina-alueen laajuuden, asiakassuhteiden ja yhteistyöverkoston muutosten kautta. Kun katsotaan kasvuhakuisuutta tulevaisuudessa, reilu kolmannes (37 %) aikoo tehdä selkeästi kasvuun tähtääviä toimia ennen vuotta 2020. Kasvuhakuisuus lisääntyy yrityskoon kasvaessa. Lue loppuun →

Onko Suomi jakautunut kahtia? Maaseutututkimuksellinen näkökulma käytävään keskusteluun

|

Aapo_nettiin5[1]Sunnuntaina pidettyjen eduskuntavaalien jälkeen olemme saaneet lukea mediasta kärkkäitä viestejä siitä, että Suomi olisi viimeisimpien vaalien myötä jotenkin perustavanlaatuisesti jakautunut kahtia: Arvoiltaan liberaaliin kaupunkiin sekä arvokonservatiiviseen maaseutuun. Lue loppuun →

Argumentum ad hominem – Kun henkilökohtaisesta tulee henkilökohtaista

|

Mari, blogiinOlin hyppäämässä bussiin työmatkan alkutohinoissa. Sain puhelun, jossa tutkijan pätevyyteni kyseenalaistettiin kiivaasti. Tutkimukseni perustuu kuuleman mukaan kahteen haastatteluun. Siinähän ei olisi mitään vikaa sinällään, mutta tässä tapauksessa kuultu huhupuhe oli kaukana todellisuudesta. Bussilipun oston kiireet ja laukkujen kanssa käytävällä ähiseminen viidentoista kanssamatkustajan silmien alla eivät olleet syy olla kohtaamatta lankoja pitkin tulevan kansalaisen kritiikkiä. Soittajan mielestä se olisi ollut vain tekosyy. Lue loppuun →

Voiko aluekehittämisestä innostua? Vapaaehtoistyöntekijä tekee niin huomaamattaan

|

rantanen[1]Mikä saa tuhannet vapaaehtoistyöntekijät tekemään lukemattomia työtunteja leipää jakaen, koodia vääntäen tai kylätaloja kunnostaen? Voiko niin tylsältä kuulostava asia kuin aluekehittäminen innostaa tällaisiin suorituksiin vuosikausiksi ilman että euron euroa tipahtaa omalle tilille? Ei voi. Kukaan ei innostu aluekehittämisestä (paitsi maantieteilijät) saati projektihallinnosta niin paljon. Kyse on sen sijaan innostumisesta, joka lähtee sisäisestä motivaatiosta, koska tehtävä asia on itselle merkityksellistä ja tekeminen palkitsevaa (vrt. Ryan & Deci 2008, Martela & Jarenko 2014). Lue loppuun →

Intohimoja maaseutukeskustelun alkujuurilla

|

Sirkku+PiispanenMarraskuun 18. päivänä K. A. Häyrynen järkyttyi. Hän oli juuri lukenut lehdestä agronomi A. Wartiaisen esitelmän, jossa moitittiin maalaisväestöä kehittymättömästä kilvoituskyvystä ja järjettömyyteen vivahtavasta tuhlailusta. Lehti oli Uusi Suometar. Elettiin vuotta 1886. Lue loppuun →

Kansalaistoimintaa Venäjällä

|

Blogitekstin on kirjoittanut YTT Leo Granberg, yhteystiedot: leo.granberg@helsinki.fi

GranbergTerveisiä Venäjältä. Puolitoista vuotta oli kulunut ’Laatokan aloite’ –projektin päättymisestä, kun sain tilaisuuden syyskuussa uuteen, kolmen viikon matkaan. Miten paljon maailmanpolitiikassa onkaan tapahtunut tällä välin. Ukrainan konflikti on kuitenkin kaukana Venäjän Karjalasta ja Arkangelin alueesta, jotka saavat toki osansa sodan huolista ja myös Itä-Ukrainasta Venäjän puolelle siirtyneistä pakolaisista. Poliittinen valta ja kansainväliset konfliktit, päätökset maan resurssien käytöstä ja jakamisesta tapahtuvat kuitenkin toisaalla. Nämä alueet ovat ’Toista Venäjää’, maaseudun ja pikkukaupunkien aluetta, jossa asuvat ihmiset yrittävät ennen kaikkea selvitä arkisista pulmistaan päivästä toiseen. Lue loppuun →