Suomalaiset nuoret lukevat yhä vähemmän. Tai oikeastaan – he kyllä lukevat ehkä enemmän kuin koskaan, mutta eivät kirjoja. Nuoret kommunikoivat, jakavat tietoa sekä hakevat elämyksiä pääasiassa älypuhelimella. Lukutaidon kannalta tämä on ongelmallista, sillä verkon sirpaleinen ja monimediainen tietoviidakko kehittää vain osaa lukutaidon repertuaarista. Tutkimusten mukaan erityisesti kokonaisteosten lukeminen kehittää syvälukutaitoa eli kykyä ymmärtää, tulkita ja soveltaa laajempia tietokokonaisuuksia. Suomalaisnuorten lukutaito onkin laskenut jatkuvasti. Ongelma on merkittävä, sillä lukutaito vaikuttaa kokonaisvaltaisesti oppimiseen, ja kirjoja lukevat nuoret erottuvat oppimistuloksissa selkeästi vähemmän lukevista. Miten siis saada myös yläkoulujen vastahakoiset nuoret lukemaan kirjan kannesta kanteen?
Tutkimusten mukaan nuori on erityisen herkkä lukemisen kontekstille eli sille, millaisia tekstejä, missä ja ennen kaikkea miten kirjallisuutta luetaan. Omakohtaisesti kiinnostava kirja on avain innostukseen. Se ei silti vielä riitä, vaan moni tarvitsee tukea nimenomaan lukemisen pitkäjänteiseen prosessiin, joka on pikaviestimiin tottuneelle vierasta. Tässä kirjallisuuskasvatuksen menetelmät kouluissa ovat avainasemassa. Luetun vaiheittainen käsittely erityisesti yhteisöllisten ja toiminnallisten työtapojen, kuten lukupiirin tai draaman avulla, tukee ymmärtämistä ja yhdessä jaettu lukukokemus voi motivoida myös lukemisen kanssa kamppailevaa. Tähän tarvitaan kuitenkin korvamerkittyä lukuaikaa, joka opetuksessa on kortilla.
Yksi ratkaisu voisi olla se, että lukuaikaa lisättäisiin myös muiden aineiden kuin äidinkielen opetukseen. Tai mikä parasta, puolitetaan lukutaakka! Samaa kirjaa voidaan käsitellä eri aineiden näkökulmista, mikä edistää luetun tulkintaa ja soveltamista ja voi innostaa työekonomisuudellaan yläluokkalaista. Lisäksi kirjan yhteys itselle mieluiseen aineeseen voi tehdä lukemisesta merkityksellisempää. Myös tietokirjallisuus kannattaa muistaa; urheilijaa saattaakin yhtäkkiä kiinnostaa tähtipelaajan elämäkerta tai tulevaa luonnontieteilijää ilmastonmuutoksen katastrofikuvaukset.
Selvää on, että yläkoulussa työtä lukumotivaation eteen on tehtävä hartiavoimin. Nuorella on jo enemmän valinnanmahdollisuuksia ja kapinahenki nostaa päätään. Lukeminen ei nyt vain ole trendikästä. Koska nuorten vapaa-ajan käyttötavat ovat muuttuneet ja kodeissa luetaan yhä vähemmän, koulun rooli lukumallin näyttäjänä korostuu. Peruskoulussa tulisikin noteerata se, että myös pidempien tekstien lukemiseen pitää harjaantua. Lukemisen tukemisen soisi siis näkyvän kokonaisvaltaisesti eri oppiaineissa eikä vain äidinkielen tunneilla.
Lukuklaani-kirjapaketit yläkouluihin toimitetaan syyslukukauden 2019 alussa. Niistä pitäisi löytyä mieleistä luettavaa moneen makuun. Jotta lukeminen ei jäisi alkuinnostuksen varaan, mukana jaetaan Lukuklaani-käsikirja yläkouluihin (LKI), jonka tarkoitus on tehdä kirjojen käyttöönotto opettajalle helpoksi. Käsikirja kannustaa kirjallisuuden yhteisölliseen ja monialaiseen käsittelyyn ja sisältää runsaasti kirjallisuusvinkkejä ja ohjeita kirjojen soveltamiseen eri aineissa. Se on myös ilmaiseksi ladattavissa TÄSTÄ.
