“LÖYTYI!”, kuuluu huudahdus luokassa naurunremakan saattelemana, kun avaamme särkien ja ahvenien päälakia ja etsimme muutaman millimetrin paksuisia otoliitteja. Otoliitteja voidaan käyttää kalojen iänmääritykseen ja ne kuuluvat olennaisena osana kalatutkimukseen. Olen luvannut bonuspisteen opiskelijoille, jotka löytävät kaksi otoliittia oman tutkittavan kalan päästä. Tämä jokseenkin vaativa tehtävä saa usein myös levottomammatkin opiskelijat keskittymään, ja ilo ja innostuminen, ja välillä myös ällötys on läsnä, kun pieniä luita alkaa vihdoin löytyä. Tällaisten “oikeiden tutkimusmenetelmien” käyttö ja niistä saatavat onnistumisen tunteet ovat kiitollista sekä opiskelijoille että tärkeä osa korkeakoulujen toteuttamaa tiedekasvatusta.
Tiedeluokka SOLU:n toimintaan kuuluu paljon erilaisia opetuskokonaisuuksia edellä mainitun kalapreparoinnin lisäksi. Maantieteen ja biologian oppiaineiden alla toimintaa löytyy eläinten preparoinnista ja gram-värjäyksestä ilmastonmuutokseen sekä paikkatiedon ja vesitutkimuksen kokonaisuuksiin. Punaisena lankana töiden taustalla on muun muassa opetussuunnitelman tukeminen eri luokka-asteilla sekä innostaminen luonnontieteiden alalle kiinnostavan ja samalla opettavan tekemisen parissa.
Biologian ja maantieteen opetuksen osalta olemme SOLU:ssa kehittäneet toimintaa muun muassa hydrologian, paikkatiedon, jääkauden sekä kartografian opetuskokonaisuuksin. Mukaan on päässyt uutena kokonaisuutena myös monitieteisesti eri oppiaineita yhdistelevä vesitutkimuskokonaisuus. Työssä yhdistetään paikkatietoa, ekologiaa ja matemaattisia aiheita. Ensimmäisenä koronavuonna kehitetty paketti toimi etäopetuksessa, mutta nyt normaaliin lähiopetukseen palatessa yhteisen tutkimuksen tekeminen lähiopetuksena Tiedeluokassa on kiinnostavaa ja opettavaa sekä opiskelijoille, mutta myös näin ohjaajan näkökulmasta. Kenttäosuuden yhdistäminen labratyöskentelyyn on laaja-alainen kokonaisuus, jossa jokaiselle löytyy jotain kiinnostavaa.
Nyt kun olemme taas muutaman koronavuoden jälkeen päässeet käynnistelemään toimintaa lähiopetuksena, on ollut hieno huomata, kuinka motivoituneita oppilaat ovat, ja jaksavat innostua tekemisestä SOLU:ssa. On se liittynyt sitten kalojen iänmäärittämiseen kuuloluista tai karttamerkkien opettelua, riemua ja onnistumisen kokemuksia on löytynyt alkuopetuksesta lähtien aina toisen asteen opiskelijoihin.
Korona-ajasta jäi käteen uudenlaisten opetuskeinojen kehittelyä ja testausta, ja nyt näiden keinojen integroiminen lähiopetukseen on tuonut meille uusia ideoita myös lähitoteutuksiin. Korona-ajan jälkeisenä positiivisena ongelmana nähtävä SOLU:n korkea käyttöaste on saanut kehittämään uusia opetusmalleja, kuten toimintamme ja ohjaajien jalkauttamisen kouluille ja päiväkoteihin.
Esimerkiksi kartografiaa sekä rottien preparointia olemme jo kokeilleet paikan päällä kouluilla, jolloin varusteet ja ohjaaja siirtyvät Tiedeluokasta koululle ja opetus tapahtuu ryhmien omissa tiloissa SOLU:n sijaan. Vaikka korona-aika tuntuu näin jälkikäteen pitkältä ja jokseenkin hiljaiseloilta, niin ainakin Tiedeluokka SOLU:n toimintaan se on vaikuttanut kehittävällä tavalla, ja uusien menetelmien ja kokonaisuuksien kehittäminen on mennyt hurjasti eteenpäin ja saamme jaettua luonnontieteiden innostavaa opetusta yhä laajemmin ja monipuolisemmin menetelmin.
Kirjoittajana Asiantuntija Anna Vesanen, Päijät-Hämeen LUMA-keskus, Helsingin yliopisto.