Päivänsankari: kuningas Adolf Fredrik (1710–1771)

Millainen mies oli tämän päivän syntymäpäiväsankari, Ruotsin kuningas Adolf Fredrik? Annetaan puheenvuoro johtaville suomalaisille 1700-luvun tutkijoille:

Tämä mies, joka Venäjän keisarinnan toivomuksesta oli valittu Ruotsin kruununperilliseksi, oli varsin vähäpätöinen henkilö. Hän oli tyypillinen saksalainen pikkuruhtinas ahtaine näköaloineen ja suppeine harrastuksineen. (…) Hän oli hyväntahtoinen, sävyisä, mukavuutta rakastava, mutta mitään erikoisia hengenlahjoja tai tahdon terästä ei ollut tullut hänen osakseen. – A. R. Cederberg

Hänen aina tyytyväiset, aina hyväntahtoisuutta hohtavat kasvonsa kuvastivat sisäistä ja ulkoista hyvinvointia, johon yhtyi ilmeinen vastenmielisyys kaikkea vaivannäköä kohtaan. Hänen suurin ilonsa oli paeta maailman pauhinasta rakkaan sorvinsa ääreen. Tämä sävyisä nolla olisi kyllä tyytynyt siihen vähäiseen valtaan, minkä hallitusmuoto Ruotsin kuninkaalle myönsi – ellei hänellä olisi ollut puolisonaan Loviisa Ulriikkaa, joka oli päättänyt käyttää rikkaita lahjojaan politiikkaan. – Einar W. Juva

Adolf Fredrikin ulkomuoto oli edustava, ja hän oli hyväntahtoinen herra, jonka “selkäkin näytti armolliselta”. Hänestä kenelläkään ei ollut pahaa sanottavana, päinvastoin kuin hänen edeltäjästään. Perhettään kohtaan hän oli hellä puoliso ja isä. Luonteen heikkous ja poliittinen kyvyttömyys tekivät hänet kuitenkin avuttomaksi säätyvallan kiivaimpien puoluetaisteluiden myrskyissä. – Ilkka Mäntylä

Kohtalo jakoi huonot kortit Adolf Fredrikille. Hän oli “sattumakuningas”, Lyypekin ruhtinaspiispa joka nousi poliittisen lehmänkaupan seurauksena Ruotsin valtaistuimelle. Hänellä oli kiistatonta hallintokykyä ja toimintatarmoa, mutta hänet oli viskattu hallitsijaksi maahan, missä parlamentti oli riistänyt kuninkaalta kaiken vallan. Vallankaappauksen tekemiseen hän ei ollut tarpeeksi häikäilemätön. Hänen muutamat yrityksensä juonitella kuninkaalle lisää valtaa päättyivät julkisiin nöyryytyksiin. Näiden juonitteluiden todellinen alkulähde oli voimakastahtoinen kuningatar Loviisa Ulrika, Preussin Fredrik Suuren sisar.

Kesällä 1752 Adolf Fredrik teki virallisen kiertomatkan eli “Eerikinretken” Suomessa, ensimmäisenä kuninkaana vuosisataan. Hän kiersi Etelä-Suomen ja Pohjanmaan, tarkasti kaikki suurimmat kaupungit ja tärkeimmät linnoitukset, ja Tukholmaan palattuaan kirjoitti pitkän selonteon valtaneuvostolle. Kuningas arvosteli Suomen oloja yleensä ja linnoitusrakentamista erikseen. Viaporia rakennettiin hänen mielestään rahaa tuhlaten ja hutiloiden, jälki oli huonoa, ja päälinnoitukset nousivat kokonaan väärille saarille. Nämä kuninkaalliset huomiot eivät kuitenkaan johtaneet minkäänlaisiin tuloksiin. Augustin Ehrensvärdillä oli valtiopäivien tuki takanaan, ja hän kumosi kaikki syytökset armollisessa mutta terävässä vastauskirjelmässään kuninkaalle.

Historiantutkimus, varsinkin vanhempi, on kohdellut Adolf Fredrikiä epäoikeudenmukaisesti. Hän ei ollut edeltäjänsä Fredrik I:n tapainen nautinnonhaluinen laiskuri. Vuoden 1752 Eerikinretki  on osoitus hänen tarmostaan, työteliäisyydestään ja huomiokyvystään. Hänessä oli ainekset hyväksi hallitsijaksi, mutta hänellä ei ollut valtaoikeuksia eikä kykyä ryöstää itselleen valtaoikeuksia. Ne ryösti vasta hänen poikansa Kustaa III, joka oli perinyt äitinsä preussilaiset geenit.

Adolf Fredrikin muistoa Suomenlinnassa kantaa Kustaanmiekan Kuninkaanportti. Se rakennettiin kuninkaan vuoden 1752 vierailun muistoksi, paikkaan jossa hän oli astunut aluksestaan maihin. Hänen nimeään siitä ei kuitenkaan löydy. Kuninkaanportin kuuluisissa kivitauluissa mainitaan Fredrik I ja Kustaa III, mutta ei Adolf Fredrikiä. Ehrensvärdin ironinen vastaus kuninkaalliseen arvosteluun?

[Sitaatit: A. R. Cederberg, Suomen historia vapaudenajalla (1947), s. 12; Einar W. Juva, Suomen kansan aikakirjat V (1931), s. 480; Ilkka Mäntylä, Adolf Fredrik (1710–1771), teoksessa Suomen Kansallisbiografia I (2003), s. 91]

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *