University of Helsinki
Katseltuamme kirkon kivijalkaa ja Helsingin maapäivien muistokiveä siirrymme itse Vanhankaupunginkosken partaalle. Kaksihaaraisen kosken länsihaaraa reunustavat Helsingin vesilaitoksen entiset rakennukset, jotka ovat 1800-luvun punatiilistä kertaustyyliä. Niissä toimiva Tekniikan museo on auki vain kesäisin, joten pääsimme ihailemaan rakennuksia ainoastaan ulkopuolelta.
http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Vanhankaupunginkoski.jpg
Keskitytään Vanhankaupunginkosken Viapori-kytköksiin. 1700-luvun lopulla koski oli elintärkeä linnoituksen ruokahuollolle, sillä se oli lähiseudun ainoa koski joka kykeni pyörittämään tehokasta jauhomyllyä ympärivuotisesti.
Helsingin pormestari, kauppias Nils Burtz, rakennutti koskeen vuonna 1759 uuden kivisen jauhomyllyn. Hän oli saanut kuninkaallisella päätöksellä itselleen yksinoikeuden myllytoimintaan koko Vanhankaupunginkoskessa. Viaporin komendantti Augustin Ehrensvärd avusti Burtzia tämän yksinoikeuden saamisessa, ja vastapalvelukseksi Burtz jauhatti linnoituksen tarvitseman viljan myllyssään puoli-ilmaiseksi. Burtzin koskimonopoli aiheutti myös pitkän oikeustaistelun, kun kaupunki, maaherra ja myllyjen vanhat vuokraajat yrittivät kumota kuninkaallisen päätöksen. (Tein Vanhankaupungin myllyjen tapauksesta graduni, joten voisin selittää tuon kiistan hyvinkin yksityiskohtaisesti. Jääköön se tässä yhteydessä kuitenkin väliin.)
Nils Burtz oli mielenkiintoinen hahmo 1700-luvun Helsingin historiassa: menestynyt suurkauppias, raatimies ja pormestari, mutta samalla hyvin kiistanalainen ja tunteita herättänyt mies. Oveluus, nopeus ja ketkuus toivat hänelle menestystä sekä liiketoimissa että politiikassa, mutta tekivät samalla Helsingin muista suurkauppiaista hänen avoimia vihollisiaan. Myllytapauksen jälkeen hän pääsi “kiitoksiksi palveluksistaan kruunulle” Viaporin hankintakomission (Upphandlingsdeputation) jäseneksi. Komissio huolehti linnoitustyömaan tavaranhankinnoista, joten Burtzin rooli oli mielenkiintoinen, olihan hän samalla yksi suurimpia tavarantoimittajia. Muut kauppiaat syyttivätkin häntä avoimesti siitä, että komission jäsenenä hän junaili itselleen parhaat tilaukset.
http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Vanhankaupunginturbiinipumppulaitos.jpg
Burtzin myllyn kohtaloksi koitui vuonna 1876 perustettu Helsingin vesilaitos. Se rakennutti myllyn tilalle kuvassa näkyvän turbiinipumppulaitoksen, joka puhdisti koskesta otetun veden ja pumppasi sen vesiturbiinien voimalla Alppilan Vesilinnaan (se iso neliskanttinen tiilirakennus Linnanmäen vuoristoradan takana). En tiedä onko turbiinipumppulaitoksessa säilytetty osia Burtzin myllystä. Ainakin kivijalka näyttää paljon 1870-lukua vanhemmalta, kivityö muistuttaa Viaporin muureja. Tätä asiaa voisi kysellä Voimalamuseon henkilökunnalta, kun museo taas ensi kesänä aukeaa.