Viikon vainaja: Kapteeni Fr. Bergenklot

Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.

Sylvi Möllerin Vanhankirkon puisto –kirjasessa olevassa kuvassa tämä marmorinen hautakivi on vielä ehjä. Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, siitä puuttuu iso pala. Rapautumista vai ilkivaltaa? Kiven toiselle puolelle jatkuva teksti on onneksi säilynyt jotakuinkin vahingoittumattomana:

Capitain och Riddaren af kongl. Svärds Orden wälborne herr Fr. Bergenkloot, född d. 30. Julii 1721, adlad 13. September 1772, död d. 20. Febr. 1800. Gudsfruktan, trohet mot Konung och Fädernesland, redighet mot Medborgare, rätta stämpeln på en Ärans Vän. Den hvilar här.

[Kapteeni ja kuninkaallisen miekkaritarikunnan ritari, jalosyntyinen herra Fr. Bergenkloot, syntynyt 30. heinäkuuta 1721, aateloitu 13. syyskuuta 1772, kuollut 20. helmikuuta 1800. Jumalan pelko, uskollisuus kuningasta ja isänmaata kohtaan, suoruus kanssaihmisiä kohtaan, oikeuttavat kunnian miehen leiman. Hän lepää tässä.]

Fredrik Bergenklot syntyi Rügenillä heinäkuussa 1721 – hautakivi sanoo 30. päivä, mutta eri lähteistä syntymäpäiviä hänelle löytyy ainakin kolme. Hänen isänsä oli Henrik Theophilus Benedix, tilanvuokraaja Rügenin saarelta, ja äitinsä Christina Darslag.

Bergenklot oli (vielä Benedix-nimisenä) ensin vapaaehtoisena Tukholmassa, ja otti sen jälkeen vänrikkinä osaa Pommerin sotaan, jossa häntä kiitettiin rohkeudestaan. Sittemmin Bergenklot palveli Leskikuningattaren henkivartiorykmentin luutnanttina ja myöhemmin hänet ylennettiin vielä kapteeniksi.

Kuten hautakivessäkin kerrotaan, syyskuussa 1772 Bergenklot palkittiin miekkaritarikunnan ritariarvolla sekä aatelisarvolla. Vaikka hänen elämästään ei paljon tietoa löydykään, on oletettavaa että hän jossakin ominaisuudessa otti osaa Kustaa III:n vallankaappaukseen vuonna 1772. Kyseisen vuoden lopulla moni oikealla (s.o. Kustaan) puolella seissyt mies sai kuninkaalta vastaavia kunnianosoituksia.

Bergenklot kuoli 20.2.1800 munuaisvaivoihin. Hän pysyi koko ikänsä naimattomana, mutta sai 1774 – 1780 ilmeisesti kolme tytärtä taloudenhoitajattarensa Lisa Henricsdotter Siömanin kanssa. Heidän vanhinta tytärtään ei Helsingin kaupunkiseurakunnan syntyneiden luettelosta löydy (hänet on mahdollisesti kirjattu Hamiltonin rykmentin tuhoutuneisiin kirkonkirjoihin). Keskimmäinen merkittiin tähän luetteloon aviottomana, Bergenklot kuitenkin isäksi mainiten, nuorin tytär taas aviottomana lapsena vailla isää. Naimisiin he kaikki kuitenkin menivät neiti Bergenklot –nimisinä.

Isännän (jopa aatelismiehen) ja taloudenhoitajattaren yhteiset lapset eivät suinkaan olleet mikään harvinaisuus 1700-luvun loppupuolen Suomessa. Toisinaan näyttää jopa siltä, että kyseessä on ollut perhe muussakin kuin geneettisessä mielessä, avioliitto vain oli mahdoton säätyeron takia. Kenties näin oli myös Bergenklotin kohdalla? Hänen tytärtensä vaiheet ovatkin kiinnostavia siksi, että niiden kautta pääsee arvioimaan sitä, miten paljon isän korkea asema vaikutti aviottomien lasten tulevaisuudennäkymiin.

Ensisilmäyksellä näyttäisi, että tyttäret eivät suuresti kärsineet aviottomuudestaan: kaksi heistä nai kauppiaan, kolmas jälkipolvienkin tunteman taiteilijan. Tarkempi aviomiesten tarkastelu kuitenkin viittaa siihen suuntaan, että edes isän aatelisarvo ei saanut aviottomia tyttäriä naimisiin kaupunkiseurapiirien huipulle. (Kenties asia ollut toisin, jos Bergenklot olisi ollut vanhaa, tunnettua sukua eikä aatelissukunsa ensimmäinen – ja viimeinen – edustaja.)

Vanhin tytär Fredrica Elisabeth meni naimisiin ”kommis. handlare” Adolph Philip Zansenin kanssa, ja keskimmäinen, Gustava, taas ruokatavarakauppias Carl Magnus Strandbergin kanssa. Molemmat miehet ovat henkikirjan mukaan toimineet Helsingissä porvareina 1790-luvulla, mutta heidän veroäyrinsä ovat kauppiaille hyvin pieniä, eli liiketoiminta on ilmeisesti ollut vaatimatonta. Tätä päätelmää tukee sekin, että kumpikin mies meni konkurssiin vuosisadan vaihteessa. Zansen tosin vaikuttaa palveluskunnan perusteella olleen alun perin taloudellisesti hieman parempi naimakauppa. Strandbergkin sentään näyttää myöhemmin päässeen jaloilleen vaihtamalla ammattinsa ravintoloitsijaksi. (Pariskuntien jälkeläisistä ei ole varmuutta, mutta molemmilla on 1800-luvun alussa perheessään kaksi henkirahasta vapautettua, kenties juuri lapsia.)

Kolmannen tyttären Catharina Magdalenan puoliso oli muotokuvamaalari Emmanuel Thelning, jonka käsialaa ovat mm. Porvoon valtiopäivien avajaiset -maalaus sekä Johan Sederholmin muotokuva. Thelning oli aikalaistensa suosima ja arvostama taiteilija, ja sitä paitsi omisti Stansvikin kartanon Laajasalossa, joten kyynis-taloudellisesti ajatellen Catharina Magdalena näyttää tehneen sisaruksista parhaan naimakaupan.