Thunbergin keinutuoli

Kevään virusaallot ovat kohdelleet kaltoin projektimme ihmisiä, mikä on heijastunut blogihiljaisuutena… Herätelläänpä tätä palstaa pienellä tutkimuslöydöllä, johon Sofia ystävällisesti kiinnitti huomioni. Porvoon museon eläkkeellä oleva intendentti Marketta Tamminen on julkaissut Suomen Museo 2011 -vuosikirjassa artikkelin “Daniel Thunbergin tuolit – Suomen ensimmäiset keinutuolit?” Sen perusteella näyttää siltä, että Viaporin avulla Suomeen tulleiden uutuuksien jo entisestäänkin pitkään listaan (peruna, raparperi, syreeni, WC, kahvikin jossain määrin) voidaan lisätä myös keinutuoli.

Modernin keinutuolin keksiminen ajoitetaan 1700-luvun alkupuolelle; ensimmäiset kirjalliset maininnat rocking chairista tavataan 1740-luvulla lähes yhtäaikaa sekä Britanniasta että Yhdysvalloista. Anglosaksinen inventio siis. Keinutuolin saapuminen Ruotsiin ja Suomeen on perinteisesti ajoitettu myöhäiskustavilaiselle ajalle, 1700-luvun loppuun. Marketta Tamminen horjuttaa tätä käsitystä kirjeellä vuodelta 1771. Näin kirjoitti silloin kapteeni Carl Fredrik Bergencrantz armeijan rakennusmestari ja ylitirehtööri Daniel af Thunbergille (Tammisen suomennos):

Hänen armonsa rouva vapaaherratar ja kenraalitar Ehrensvärd on käskenyt minua saattamaan herra ylitirehtöörin tietoon, että herra kenraali c.c. paroni Ehensvärd on jo kauan ja monta kertaa aikonut kirjoittaa herra yliritehtöörille ja pyytää piirustusta sitä keinutuolia [Gung-Stohl] varten, jonka herra ylitirehtööri Suomessa ollessaan suunnitteli herra maaherra Nordenskjöldille. Monista muistutuksista huolimatta herra kenraali on kuitenkin jättänyt asian sikseen ja hoitamatta, vaikka jo aikaisemmin ja yhä vieläkin tällaisen tuolin suoma liikunta olisi herra kenraalille tuiki tärkeää hänen sairastellessaan.

Vuonna 1771 Augustin Ehrensvärd oli eronnut tehtävistään Viaporin rakennustöiden johtajana huonon terveyden vuoksi ja vetäytynyt kartanoonsa Mynämäelle. Hän kuoli seuraavana vuonna. Daniel Thunberg oli hänen entinen alaisensa Viaporissa, tekninen nero, joka oli suunnitellut Viaporin telakan pato- ja pumppulaitteet sekä legendaarisen Thunbergin myllyn. Näiden töidensä ohessa hän oli ilmeisesti myös suunnitellut keinutuolin Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherralle Anders Johan Nordenskiöldille. Maaherra kärsi halvauksesta ja rammasta jalasta ja työskenteli viimeiset vuotensa kokonaan istualtaan. Keinutuolia pidettiin tuohon aikaan vanhusten ja sairaiden hoitomuotona, jonka keinuvalla liikkeellä oli piristäviä vaikutuksia.

Thunberg lähti Viaporista 1759 ja maaherra Nordenskiöld kuoli 1763. Kirjeen perusteella näyttäisi siis siltä, että Suomen ensimmäinen keinutuoli on rakennettu Helsingissä 1750-luvun lopulla ja se on keinunut maaherran virkatalossa.

(Porvoon museosta pitäisi muuten kirjoittaa joskus laajemminkin blogiin, se on Suomen parhaita 1700-lukuun spesialisoituneita historiallisia museoita. Pannaan mietintämyssyyn.)

Sitaatti artikkelista Marketta Tamminen: “Daniel Thunbergin tuolit – Suomen ensimmäiset keinutuolit?” Suomen museo 2011, s. 54-67.