Maagisesti ajateltu metsä

Mitä yhteistä on keväällä 2021 julkaistulla Instagram-kuvalla sekä kylmäkoskelaisella loitsulla vuodelta 1889? Folkloristiikan maisteriopiskelija Lotta Leiwo tarkastelee vierailija-artikkelissaan, miten metsän maagisuus ja maaginen ajattelu ilmenevät erilaisissa yhteyksissä.

Kuva metsästä

Mitä yhteistä on keväällä 2021 julkaistulla Instagram-kuvalla sekä kylmäkoskelaisella loitsulla vuodelta 1889? Ensikatsomalla eipä paljon mitään. Molemmissa alla olevissa esimerkeissä metsässä on kuitenkin jotain maagista. Kognitiivisen uskontotieteen maagisen ajattelun teorian mukaan ihmismieli tulkitsee asioiden välille yhteyksiä toisinaan silloinkin, kun todellista yhteyttä ei ole. Tässä tekstissä yhtäläisyysviivaa Instagram-postauksen ja loitsun välille ei kuitenkaan vedetä maagisesti ajatellen, vaan pohditaan sitä, miten manalan ahven ja kylmäkoskelaiset kylvetyssanat ilmentävät maagista ajattelua.

Kognitiivinen uskontotiede tutkii uskonnollisia ilmiöitä ihmismielen rakenteiden ja toiminnan pohjalta. Tällainen tutkimusnäkökulma ei tee autuaaksi mutta se tarjoaa täydentäviä tietoja ihmismielen toiminnasta: Toisin sanoen se, miten mieli toimii ja vaikuttaa kulttuuriin – tai miten kulttuuri vaikuttaa mieleen. Näiden näkökulmien avulla voimme ymmärtää metsään liitettyjä maagisia merkityksiä paremmin.

Maahan kaatuneen puun juuret muodostavat viuhkamaisen muodon, joka muistuttaa ahvenen selkäevää. Etualalla lätäkkö, taustalla kuusia ja auringonpaistetta.
Manalan ahven nousi pintaan #syvissävesissä #syvissäevissä
Kuva: Lotta Leiwo, kirjoittajan Instagram-julkaisu, 10.04.2021.

 

Pese-sanat:

Pese Jesus sun peippostasi
Puhdista sun pulmustasi
Metsän ilveksen iholla
Metsän uuhen untuvilla
Kaikilla metsän karvasilla
Jos on kalvot katkenna
Kalvot siihen kasvakoon
Jos on liha liikahtanut
Siihen liha liittyköön.

Ne luetaan kolme tahi yhdeksän kertaa silloin, kun pestään.

SKVR IX4: 310. Hankas. Manninen 10 b. 89

Mitä on maaginen ajattelu?

Ihmismielessä toimii sekä nopeaa ja intuitiivista että hidasta ja reflektiivistä ajattelua. Tarvitsemme intuitiivista ajattelua päivittäin, kun vaikkapa kävelemme tutulle bussipysäkille: jokaisen kadunkulmassa ei ole (onneksi) tarpeellista jäädä reflektoimaan ja järkeilemään mihin suuntaan astella. Näissä tilanteissa mielemme toimii ikään kuin automaattiohjauksella vieden meidät oikeaan paikkaan. Intuitiivinen ajattelu auttaakin meitä toimimaan arjessa tuttujen asioiden parissa jouhevasti. Hitaampaa ja reflektiivisempää ajattelua tarvitaan vaikkapa tämän tekstin tai tutkimuksen kirjoittamisessa: intuitiivisesti tuotettu tajunnanvirtana kirjoitettu teksti ei avautuisi kuin ehkä itselleni. Molemmilla ajattelun toiminnoilla on siis paikkansa ihmiselämässä. On lisäksi huomioitava, että ihmisen ajattelu ei ole jakautunut kahdelle erilliselle väylälle, vaan intuitiivinen ja reflektiivinen ajattelu toimivat myös lomittain. Tutkimuksissa onkin todettu, että ihminen ei kykenisi tekemään yhtäkään päätöstä ilman intuitiivisen ajattelun piiriin kuuluvia tunteita. Ja ehkä jokainen meistä tunnistaa elämästään myös tilanteita, joissa tunne on ottanut vallan. Näissä tilanteissa järkeily tuntuu suorastaan mahdottomalta.

Maaginen ajattelu perustuu intuitiiviseen ajatteluun. Maaginen ajattelu ilmenee esimerkiksi tilanteissa, joissa mieli tuottaa automaattisesti yhteyden kahden asian välille, vaikka todellista yhteyttä ei välttämättä olisikaan. Tätä tapahtuu itselleni vaikkapa silloin kun olen lähdössä lähimetsään kävelylle ja kuulen korpin raakkuvan. Ajattelen, tai tahdon ajatella, että korppi kutsuu minua metsään. Todellisuudessa se todennäköisesti raakkuu toiselle korpille korppimaailman viestejä. Kun näin on tapahtunut tarpeeksi monta kertaa – kuulen korpin raakkuvan, kun olen juuri lähtenyt kotoa – ajatus korpin kutsusta vahvistuu mielessäni. Toisin sanoen: maaginen ajattelu rikastuu.

Sanalla ”maaginen” on myös painolastia. Tässä yhteydessä se toimii käsitteenä, jonka tarkoituksena ei ole arvottaa ajattelun sisältöä tai laatua. Nykytiedon valossa intuitiivinen ja maaginen ajattelu ovat universaalisti jaettuja ihmismielen ominaisuuksia.

Maagisen ajattelun yksi piirre on metaforinen ajattelu. Metaforinen ajattelu on eräänlaista kategorioiden sekoittumista mielessä. Folkloristi Siria Kohosta lainatakseni ”mieli tuottaa sisältöä uudesta tuntemattomammasta tai abstraktista ilmiöstä lainaamalla siihen piirteitä kategorioilta, joita se tuntee paremmin ja konkreettisemmin”. Tätä kategorioiden sekoittumista tapahtuu niin Instagram-julkaisussani kuin kylmäkoskelaisessa loitsussa.

Käytänkin näitä kahta esimerkkiä selventääkseni, miten metaforinen ajattelu käytännössä toimii.

Kaksi kuvaa vierekkäin. Vasemmassa kuvassa ahven ihmisen kädellä, selkäevä pystyssä. Oikealla sama kuva kuin tekstin alussa: Maahan kaatuneen puun juuret muodostavat viuhkamaisen muodon, joka muistuttaa ahvenen selkäevää. Etualalla lätäkkö, taustalla kuusia ja auringonpaistetta.
Oikea ahven ja Manalan ahven: ahvenen kategoria sekoittuu myyttiseen leikkiin. Kuvat: Michal Dziekonski, Pexels (vas.), Lotta Leiwo (oik.)

Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat maagisesti

Olen ottanut Manalan ahven -kuvan itselle rakkaassa ja tutussa lähimetsässä. Kosteaan maahan osittain vajonneen, kaatuneen puun juurakko näyttää mielestäni ahvenen selkäevältä. Itämeren itäisten alueiden, eli Inkerin, Karjalan sekä nykyisen Suomen ja Viron alueiden, kansanuskomuksissa ei tunneta manalan ahventa. Annoin siitä huolimattaannoin tälle näkymälle myyttisen ulottuvuuden todennäköisesti jotakuinkin seuraavalla intuitiivisten ja metaforisten ajatusten ketjulla: juurakko muistuttaa ahvenen selkäevää → ahven on kala kuten hauki → tuntemissani kansanuskomuksissa on Tuonelan hauki → Manala edustaa samaa tuonpuoleisen, arkipäivästä erillisen kategoriaa kuin Tuonela →→ näkemäni juurakko on Manalan ahvenen selkäevä. Reflektiivisellä järkiajattelulla kategorioiden sekoittuminen on suorastaan railakasta eikä vastaa todellisuutta edes mytologisen tiedon tasolla. Kuitenkin mieleni yhdisti intuitiivisesti itselleni tuttuja elementtejä edessäni aukeavaan näkymään luoden sille uuden merkityksen, jolla leikitellä somessa: #syvissäevissä. Julkaisussani onkin kyse myös humoristisesta sanaleikistä.

Kuvassa teksti: "Pese Jesus sun peippostasi Puhdista sun pulmustasi Metsän ilveksen iholla Metsän uuhen untuvilla Kaikilla metsän karvasilla" SKVR IX4: 310. Hankas. Manninen 10 b. 89.

Myös kylmäkoskelaiset kylvetyssanat edustavat maagista ajattelua. Loitsulla on parannettu haavaa jonkinlaisen kylvetyksen yhteydessä, joka on todennäköisesti toteutettu saunassa. Yhdessä kylpyä ja loitsua voisi kutsua parannusrituaaliksi, joka tulee toteuttaa tietyllä tavalla ja tietyssä paikassa. Sekä parantaja että parannettava ovat jakaneet maailmankuvan, jonka mukaan loitsusanat ja oikeanlainen parannusrituaali niiden yhteydessä johtaa parantumiseen. Nykylääketieteen valossa voisikin todeta, että jo tässä maailmankuvallisessa ajattelussa ilmenee maagista ajattelua.

Pese-sanat -loitsussa maaginen ajattelu ilmenee ainakin intuitiivisesti muodostettujen metaforien ja niin kutsutun jäljittelymagian kautta. Kuten Instagram-kuvassa juurakko ja Manalan ahven vertautuivat metaforisesti toisiinsa, myös kylmäkoskelaisessa loitsussa verrataan metaforisesti toisiinsa ihmistä ja lintua sekä toisaalta ihoa, untuvia ja kaikkien metsäneläinten karvapeiteitä. Nämä kuuluvatkin samoihin kategorioihin: ihminen ja lintu ovat molemmat eläimiä, ja iho, untuvat ja karvat ovat kaikki eri lajisten eläinten kehoja peittäviä suojakerroksia. Toisin sanoen ihmisen haavoittunut iho vertautuu muiden eläinten ihoihin. Haavoittunutta ihoa parannetaan loitsussa jäljittelymagian periaatteilla. Jäljittelymagia perustuu ajatukseen, jonka mukaan samanlaiset tai samankaltaiset asiat vaikuttavat toisiinsa. Eli ihonkaltaiset asiat ja niiden manipulointi vaikuttavat myös ihoon.

Pikkulintu pesulla lintujen kylpyaltaassa. Vesi roiskuu. Vihreä tausta.
Lintu kylvyssä. Intuitiivinen ajattelusi todennäköisesti liittää kuvan tämän tekstin aiheeseen, vaikka sillä ei todellisuudessa ole mitään tekemistä asian kanssa.
Kuva: JillWellington, Pixabay

Rituaalinen pyyntö osoitetaan loitsussa Jeesukselle, jolla on ajateltu olevan parantavaa voimaa. Parannusrituaalissa Jeesuksen parantava voima välittyy mahdollisesti pehmoisella ilveksenkarvaisella pesimellä kylpyvedestä parannettavaan. Näin metaforisesti ihoksi mielletty karvapesin välittää ihmisen iholle parannuksen pesuvedestä. Loitsuteksti ei kuitenkaan suoraan anna vastausta siihen mistä materiaalista pesin on valmistettu, ja onkin mahdollista että loitsun sanat ovat ikään kuin ”muuttaneet” pesimen metsäneläinten pehmeäksi karvaksi. Oleellista onkin se, että pelkkä peseminen ei riitä. Tarvitaan myös loitsun sanoja, jotta Jeesukselta pyydetty parannus voisi välittyä pesuveden ja pesimen kautta parannettavaan.

Kansanuskon ymmärryksen mukaan sanoilla voi luoda asioita todeksi. Näin ollen myös loitsun sanat edustavat jäljittelymagiaa. Ne eivät siis ole ”vain” sanoja, vaan niiden lausuminen tietyllä tavalla tietyssä yhteydessä johtaa tiettyyn tulokseen. Erityisesti loitsun loppusäkeet ovat loistava esimerkki sanojen jäljittelymagiasta, jossa sanoilla kerrotaan, mikä lopputulos rituaalista toivotaan:

”Jos on kalvot katkenna
Kalvot siihen kasvakoon
Jos on liha liikahtanut
Siihen liha liittyköön.”

On kuitenkin huomioitava, että tietäjien käyttämissä loitsuissa on kyse muustakin kuin loitsusanoista. Tietäjien käytössä loitsut ovat myös kommunikaatiota erilaisten yliluonnollisten tahojen kanssa. Tätä varten tietäjällä tuli olla erityistä tietoa sekä voimaa eli luontoa. Onkin mahdollista, että Jeesuksen parantavan voiman välittäjäksi on tarvittu pesuveden ja pesimen lisäksi myös voimakasluontoinen tietäjä.

Loitsusanat ovat siis eräänlaista ongelmanratkaisua, asioiden lausumista todeksi. Tämä ongelmanratkaisu hyödyntää intuitiivista ja reflektiivistä ajattelua. Reflektiivistä ajattelua tässä yhteydessä ovat esimerkiksi tilanteeseen sopivan loitsun ja muun parannusrituaalin valinta. Loitsun ydin voisi kiteytyä seuraavaan ajattelu- ja toimintaketjuun: ihmisen ihossa on haava → tieto siitä, että tietynlainen tilanteeseen sopiva parannusrituaali (loitsu + kylvetys) parantaa haavan → loitsija pyytää Jeesukselta parantavaa apua → apu välitetään parannettavalle ilveksen karvaa ja uuhen untuvia edustavan pesimen ja pesuveden välityksellä → ja lausutaan todeksi myös loitsun sanojen välityksellä. Maaginen ajattelu toimii siis reflektiivisen ajattelun lomassa ja kiteytyy erityisesti loitsun sanoissa.

Ilves nuolee etutassuaan silmät suljettuna.
”Puhdista sun pulmustasi, Metsän ilveksen iholla.” Kuva: Unsplash, Valentin Petkov.

Maaginen ajattelu ei tee autuaaksi

Vaikka loitsun sanat eivät suoraan kerrokaan meille sitä, miten kylmäkoskelainen on suhtautunut metsään 1880-luvulla, välittää se vihjeitä siitä. Se että loitsutekstissä haavaa parannetaan metsästä saatavalla pesimellä, voi viitata siihen, että metsän on ajateltu myös aiheuttaneen haavan. Näin ollen metsä näyttäytyy sekä vaaran (haavan aiheuttaja) että parannuksen (karvapesin) lähteenä. Siinä missä kylmäkoskelainen tietäjä tai parantaja on ajatellut metsässä, ja erityisesti sen eläinten ihoissa, olevan parannusta välittävää potentiaalia, olen itse tulkinnut metsässä jotakin myyttisen maagista hieman leikilläni. Ajatteluamme yhdistävät mielen kognitiiviset rakenteet, erityisesti metaforinen ajattelu, jotka eivät juurikaan ole muuttuneet viimeisen 130 vuoden aikana.

Elinympäristömme, kulttuurimme ja siten myös metsäsuhteemme ovat kylmäkoskelaisen loitsijan kanssa kuitenkin hyvin erilaiset. Siksi tulkinnat (parannus vs. leikki), niistä viestiminen (loitsu vs. Instagram-julkaisu) sekä niille annetut merkitykset eroavat toisistaan. Turvallisesti päiväsaikaan 2020-luvulla metsässä virkistyvä folkloristi voi leikitellä myyttisillä sanaleikeillä ja korkeintaan hieman säikähtää takana rasahtavaa oksaa. Kylmäkoskelaiselle loitsijalle metsä on edustanut myös todellista uhkaa, ja potilaan paranemisen on ollut riippuvainen Jeesukselle loitsussa osoitetun puhuttelun sekä koko parannusrituaalin onnistumisesta.

Mutta omassa Instagram-julkaisussani ei kuitenkaan ehkä ole kyse ainoastaan leikistä. Vaikka lähtökohdat ja näkökulma maagisen metsän tulkitsemiselle ovat erilaiset, me molemmat, kylmäkoskelainen loitsija ja minä, olemme pyrkineet viestinnöissämme luomaan todeksi metsän maagisuuden. Tämän metsän taian voi ehkä jokainen nykypäivänä luonnossa virkistyvä tunnistaa – kun ei ajattele liikaa.

 

Kirjoittaja:

Vaaleahiuksinen nainen nojaa männyn runkoon. Naisella päässä pinkki pipo, kaulassa harmaa kaulahuivi ja yllä pinkki takki. Taustalla puita ja sinistä taivasta.

Lotta Leiwo on folkloristiikan maisterin tutkielmaansa valmisteleva opiskelija Helsingin yliopistosta. Tutkielmassaan hän tarkastelee hämäläisen kansanuskon metsäsuhdetta loitsuista ja uskomustarinoista. Vapaa-ajalla Lotta haahuilee korppien kutsumana metsässä näkemässä milloin mitäkin.

Luettavaa maagisesta ajattelusta ja paikkojen mytologisoinnista:

Frog (2020). Tuonpuoleistaminen : Paikkojen ja tilojen toiseuttaminen mytologisoimalla. Arja Ahlqvist, Petja Kauppi, & Ulla Piela (toim.), Tuolla puolen, siellä jossakin : käsityksiä kuvitelluista maailmoista. Kalevalaseuran vuosikirja 99. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 44–59.

Kohonen, Siria (2018) Suomalainen magiaperinne kognitiotieteellisestä näkökulmasta. Elore. 25 (1): 130–143. Luettavissa verkossa osoitteessa: https://journal.fi/elore/article/view/72819/34600

Kohonen, Siria (2021). Ihmismieli kulttuurin takana. Teoksessa Hämäläinen, Niina & Petja Kauppi, Paradigma : näkökulmia tieteen periaatteisiin ja käsityksiin. Kalevalaseuran vuosikirja 100. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Luettavissa verkossa osoitteessa: https://oa.finlit.fi/site/books/e/10.21435/ksvk.100/

Pohjanheimo, Outi (2012). The enrichment of magical thinking through practices among Reiki self-healers. Scripta Instituti Donneriani Aboensis, 24, 289–312. Luettavissa verkossa osoitteessa: https://journal.fi/scripta/article/view/67420

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.