Me folkloristit, muoto ja merkitys

”Kun te folkloristit olette niin vanhanaikaisia tuon formalisminne kanssa.” ”Teillä folkloristiikassa analysoidaan muotoa, mutta meillä ollaan eri tasoilla, syvemmällä.”

Olen muutamia kertoja törmännyt vastaavantyyppisiin muiden alojen piiristä lausuttuihin kommentteihin, joista kuultaa tietämättömyys siitä, mitä me folkloristit teemme. Tällaiset vähättelevän tuntuiset kommentit yllättävät minut joka kerta. Tunnen turhautumista, kun ulkopuolelta kommentoidaan, mitä ja miten teemme, kuitenkaan ymmärtämättä, mitä ja miten teemme.

Niinpä pyrin vastaamaan näihin kommentteihin; selventämään näkökulmastani muodon ja merkityksen (ilmaiuksen informaatiosisällön) liittoa ja yhteenkuuluvuutta.

– Vaikka avaukseni luo vastakkainasettelun meihin ja muihin, en halua rakentaa kuilua, vaan houkutella katsomaan avoimin mielin oman alan rajojen yli niin meiltä muille kuin muilta meille. Kiinnostusta ja ymmärrystä epäilyn ja ymmärtämättömyyden sijasta. –

Kansanrunoudentutkija, professori Kaarle Krohn.
Kansanrunoudentutkija, professori Kaarle Krohn, historiallis-maantieteellisen metodin isä. (Studio Alppila, Museovirasto – Musketti)

Yllä olevien sitaattien taustalla on oletettavasti vanhentunut käsitys alastamme: muinoin oppialaamme kutsuttiin vertailevaksi kansanrunoustieteeksi, jossa keskeisenä intressinä oli vertailla kansanrunojen eri versioita ja koettaa päästä oletetun alkumuodon jäljille. Tällaisesta alkumuotoajattelusta ollaan irtauduttu jo aikaa sitten, ja kaikkiaan näkökulmat ja tutkimusaiheet ovat laventuneet ajan ja kulttuurin muutoksen myötä.

Tutkimushistorian mittaan aiheita on lähestytty erilaisista näkökulmista, ja vallalla oleva oppisuuntauksemme ja ajattelutapamme, paradigmamme on matkan varrella käynyt läpi jo monta uudistusta – kuten millä tahansa tieteenalalla. Teoreettiset ja metodologiset ajattelutavat ovat koko aika liikkeessä; tulee uusia suuntauksia ja ajatuksia. Toiset niistä muuttavat alaa enemmän kuin toiset, mutta se on varmaa, että jatkuvassa liikkeessä ollaan.

Nykyisellään folkloristiikka kattaa alleen suuren kirjon erilaisia lähestymistapoja ja tutkittavia ilmiöitä, kuten blogimmekin osoittaa; kullakin meistä päivystäjistä on eri tutkimusaiheet, menetelmät ja intressit. Helsingin yliopiston verkkosivustolla folkloristiikkaa määritellään muun muassa kommunikaatiosta, omaehtoisesta ilmaisusta, menneen ja nykyisyyden välisyydestä ja historiallisesta jatkuvuudesta sekä maailmankuvan ja identiteetin muodostumisesta käsin.

Mutta niin, se muoto ja sen tutkiminen

Me folkloristit, tai paremminkin osa meistä, tarkastelemme rakenteita, kaavoja ja malleja, perinteisiä tapoja ilmaista, toistuvuuksia; sitä, miten mitäkin ilmaistaan. Emme kuitenkaan jää vain tähän muodon ja rakenteen tasoon, ”pinnalle”.

Sen lisäksi, että olemme selvittäneet, minkälainen muoto on, jatkamme tästä syvemmälle, ja selvitämme miksi muoto on tällainen ja miten se on merkityksellinen eli vaikuttaa välittyvään informaatiosisältöön. Tarkastelemme muotoa ymmärtääksemme, miten ilmaisun muoto ja rakenne ovat mukana merkityksenmuodostumisen kokonaisuudessa, osana prosessia; mikä muodossa on merkityksellistä.

Eli kun tutkin merkityksiä, niiden välittymistä ja välittämistä, lähestyn kokonaisuutta niin sanallisesta merkityssisällöstä kuin ilmaisutavasta, muodosta ja rakenteista, käsin. Itse sanallisen sisällön lisäksi muu ilmaisu ohjaa tulkintoja ja välittää viestiä eli merkitsee.

Sisältö + muoto = merkitys

Muoto ja merkitys kulkevat siis käsikädessä. Se, miten asia ilmaistaan, on aina tekemisissä viestin välittymisen kanssa. Meillä puhutaan muun muassa perinteenlajeista tai genreistä ja poeettisista piirteistä, jotka ohjaavat ilmaisua ja tulkintaa – kielitieteessä samantyyppisiä (tai jopa samoja) käsitteitä ovat esimerkiksi tekstilaji, tilanteinen vaihtelu ja puheen prosodiset piirteet.

Syvällinen ymmärtäminen – kokonaismerkityksen hahmottaminen nyansseineen – vaatii systeemien periaatteiden tuntemista. Näiden perusteiden tunteminen ehkäisee asioiden ohittamista itsestäänselvyyksinä ja siten estää virheellisiä, vinouttavia, yksinkertaistavia tai monimutkistavia tulkintoja.

Loppuun vielä simppeli esimerkki, jottei jäisi epäselväksi: ”Ei oo kaikki inkkarit kanootissa / muumit laaksossa / beduiinit karavaanissa / kielet kitarassa…” *

Kaikki tiedämme, ettei tässä ole kyse siitä, onko jossakin jotakin (kirjaimellinen sisältö). Tunnistamme ilmauksen varsinaisen merkityksen nimenomaan muodon – toistettavan kaavan – kautta.


*Kristiina Kortelainen on tehnyt tästä muotista (idiomikonstruktiosta) oivallisen tutkimuksen suomen kielen alalla.

Kirjoittaja
Viliina Silvonen

 

Yksi vastaus artikkeliin “Me folkloristit, muoto ja merkitys”

  1. Folkloristien tutkimuskohteita on päivystävässä folkloristissa ennenkin pohdittu; Oonan Perinnettä ja perintöä halkomassa -teksti (https://blogs.helsinki.fi/folkloristi/os1) katsoo asiaa hitusen toisesta näkökulmasta. Suosittelen vilkaisemaan sitäkin!

Kommentit on suljettu.