Onko aspartaami turvallista?

Aspartaami, e-koodiltaan E951, on keinotekoinen energiapitoisuudeltaan erittäin alhainen makeutusaine. Sitä valmistetaan esteröimällä kahta yleistä aminohappoa – asparagiinihappoa ja fenyylialaniinia – ja lisäämällä vielä syntyneeseen yhdisteeseen metyyliryhmä. Aspartaami on elintarviketeollisuudessa laajassa käytössä. Yleisimmät käyttökohteet ovat virvoitusjuomat, hyytelöt ja makeiset.

Aspartaami keksittiin sattumalta vuonna 1965, kun yhdysvaltalainen James Schlatter kehitti lääkettä mahahaavan hoitoon. Hän sai työskennellessään ainetta sormilleen, mutta koska arveli sen olevan vaaratonta, jatkoi työskentelyä pesemättä käsiään. Myöhemmin, nostaakseen papereita pinosta, hän kostutti sormeaan kielellään ja huomasi aineen makeuden. Tästä seurasi laaja tuotekehittäminen, jossa aspartaamista kokeiltiin monia vaihtoehtoisia versioita. Lopullisessa päätöksessä mikään niistä ei ollut alkuperäisen yhdisteen veroinen, joka lopulta patentoitiin aspartaamina. FDA hyväksyi sen rajoitettuun elintarvikekäyttöön vuonna 1974. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA antoi arvionsa aspartaamin turvallisuudesta vuonna 1984.

Aspartaami on yksi kiistellyimpiä elintarvikkeisiin lisättävistä aineista. Sen on väitetty aiheuttavan vaurioita hermostolle, olevan vaarallinen fenyyliketonuriaa sairastaville tai raskaana oleville, aikaansaavan syöpää ja jopa lihottavan käyttäjiään. Turvallisuudesta on tehty useita tutkimuksia, joiden tulokset ovat olleet sekä myönteisiä että turvallisuutta vastaan. Jotta kuitenkin saataisiin kokonaisvaltainen käsitys tuotteen turvallisuudesta, on katsottava kokonaiskuvaa, jossa yksittäiset tutkimukset ovat vain yksittäisiä palapelin palasia. EFSA ja FDA pyrkivät omissa turvallisuusarvioissaan juuri tähän. – Muodostamaan kokonaisvaltaisen kuvan katsomalla kaikkea saatavilla olevaa tietoa aiheesta.

Aspartaami hajoaa ruoansulatuksessa sen alkuperäisiksi osasiksi, eli asparagiinihapoksi, fenyylialaniiniksi ja metanoliksi. Asparagiinihappo ja Fenyylialaniini ovat molemmat yleisiä aminohappoja, joita löytyy kaikesta syömästämme proteiinista. Metanoli sen sijaan ei ole elimistölle tarpeellinen, ja suurissa määrin nautittuna jopa terveydelle vaarallinen. Aspartaamista saadut määrät ovat kuitenkin niin vähäpätöisiä, ettei niillä ole käytännössä mitään vaikutusta nykyisillä kulutusmäärillä. 90 % saamastamme metanolista syntyy omenan ja sitrushedelmien pektiinin hajoamistuotteena.

Fenyyliketonuria on perinnöllinen sairaus, josta kärsivän keho ei kykene käsittelemään fenyylialaniinia. Tällaisilla henkilöillä runsas fenyylialaniinin saanti voi johtaa vakaviin kognitiivisiin häiriöihin, epilepsiaan, keskenmenoihin ja käyttäytymishäiriöihin. Näin ollen aspartaami on todellinen riskitekijä fenyyliketonuriasta kärsivälle henkilölle. Euroopan Unionissa aspartaamia sisältävissä elintarvikkeissa tulee tästä syystä olla merkintä ”sisältää fenyylialaniinin lähteen”.

Vaikka aspartaami on lähes energiatonta, on sen väitetty lihottavan käyttäjiään. Tämä väite perustuu näkemykseen, jonka mukaan aspartaami ja muut energiattomat makeutusaineet lisäisivät ruokahalua ja sitä kautta ylensyöntiä. Tutkimustulokset tämän suhteen ovat ylivoimaisesti tulleet siihen tulokseen, että ainakin nykyisenkaltaisella käytöllä, ei aspartaamilla ole voitu osoittaa olevan kuvailtua vaikutusta. Joissakin tutkimuksissa on jopa todettu makeutusaineilla voitavan tuoda energiansaantia maltillisesti alas.

Aspartaamin on väitetty myös aiheuttavan vahinkoa perintöaineksellemme, ja sitä kautta myös altistavan käyttäjiään suuremmalle syöpäriskille. Yksi tunnetuimmista näin väittäneistä tutkimuksista on italialainen Ramazzini-instituutin tekemä tutkimus. EFSA ei ole kuitenkaan löytänyt meta-analyyseissään tukea yksittäisten tutkimusten löydöksille, vaan on todennut todistusaineiston puoltavan aspartaamin turvallisuutta.

Aspartaamin turvallisuutta on tutkittu laajasti ja kattavasti vuosikymmenien ajan. EFSA on tehnyt turvallisuusarvioita vuosina 2006, -09, -11 ja -13. Viimeisin arvio toteaa aspartaamin olevan turvallista käyttää kaiken ikäisille ja kaikkiin ihmisryhmiin kuuluville lukuun ottamatta ihmiset joilla on fenyyliketonuria. Aspartaamin turvalliseksi arvioitu päivittäinen saanti on 40 mg/painokilo, joka on nykyisillä keskimääräisillä kulutusmäärillä erittäin vaikea ylittää. Esimerkiksi 75 kiloinen aikuinen joutuisi juomaan noin kuusi litraa light-virvoitusjuomia ylittääkseen annetun rajan.

Loppukaneettina todettakoon, että vaikka aspartaamista löytyy tutkimustuloksia, joiden mukaan aspartaami on terveydelle haitallista, ovat nämä yksittäistapauksia satojen muiden vastakkaisten tutkimusten joukossa. Kaikki maailman johtavat elintarviketurvallisuusviranomaiset ovat punninneet todistusaineistoa ja päätyneet samaan lopputulokseen: Aspartaami on turvallista käyttää.

Henrik Capurro ja Kari Koponen

 

Lähteet:

  1. Hunty ADL, Gibson S, Ashwell M. A review of the effectiveness of aspartame in helping with weight control. Nutr Bull. 2006
  2. Magnuson BA, Burdock GA, Doull J, Kroes RM, Marsh GM, Pariza MW, et al. Aspartame: A Safety Evaluation Based on Current Use Levels, Regulations, and Toxicological and Epidemiological Studies. Crit Rev Toxicol. 2007
  3. Mallikarjun S, Sieburth RM. Aspartame and Risk of Cancer: A Meta-analytic Review. Arch Environ Occup Health. 2015
  4. Soffritti Morando, Belpoggi Fiorella, Esposti Davide Degli, Lambertini Luca, Tibaldi Eva, Rigano Anna. First Experimental Demonstration of the Multipotential Carcinogenic Effects of Aspartame Administered in the Feed to Sprague-Dawley Rats. Environ Health Perspect. 2006
  5. van Wegberg AMJ, MacDonald A, Ahring K, Bélanger-Quintana A, Blau N, Bosch AM, et al. The complete European guidelines on phenylketonuria: diagnosis and treatment. Orphanet J Rare Dis. 2017
  6. EFSA explains the Safety of Aspartame [Internet]. European Food Safety Authority. 2013 [viitattu 2018 Marraskuu 28]. Saatavilla: http://www.efsa.europa.eu/en/corporate/pub/factsheetaspartame