Onko lehmänmaito terveellisempi vaihtoehto kahviin kuin kaurajuoma? 

Helsingin sanomat julkaisi maaliskuun puolivälissä artikkelin ”Kauramaidon sisältämä sokeri saattaa yllättää- ”Haitallista siinä missä mikä tahansa sokeripitoinen herkku””. Artikkeli on kirjoitettu hammaslääketieteen tohtorin Päivi Siukosaaren haastattelun pohjalta. Siukosaaren pääpointtina haastattelussa oli tuoda esiin kaurajuoman sokerien vaikutus hampaisiin ja vertailla sitä lehmänmaitoon. Otsikko luo kuitenkin jo alusta asti vaikutelman siitä, että kaurajuoma olisi ravitsemuksellisesti haitallista. Siukosaari vastaa myös hampaisiin liittyvään kysymykseen ”Kauramaidon valmistuksessa syntyy vapaita sokereita, joiden terveysvaikutukset ovat vastaavat kuin valkoisella sirotesokerilla”. Vaikka vastaus on hammaslääkärin näkökulmasta, luo se kuitenkin mielikuvan siitä, että kaurajuoma olisi epäterveellistä.  

Kauramaidon valmistusprosessi  

Kaurajuoman valmistusprosessissa kaurahiutaleet ja vesi keitetään, jonka jälkeen seoksen tärkkelys pilkotaan pienemmiksi sokeriyksiköiksi entsyymejä hyödyntävän hydrolyysin avulla. Hydrolyysin avulla estetään tärkkelyksen liisteröityminen eli seoksen tiiviin ja geelimäisen rakenteen muodostuminen. Tällöin saadaan aikaan haluttu nestemäinen rakenne. Tämän jälkeen seoksesta suodatetaan kiinteät osat pois, jolloin jäljelle jäävä neste sisältää kauran kuidun ja ravintoaineet. Kaurajuomaan lisätään tarvittavat ainesosat, kuten kalsium, jonka jälkeen se steriloidaan säilyvyysajan pidentämiseksi. Hydrolyysin aikana tärkkelyksen pilkkoutuessa pienemmiksi sokeriyksiköiksi, vapautuu seokseen maltodekstriineja ja maltoosia, joita kutsutaan vapaiksi sokereiksi. Maltoosi koostuu kahdesta glukoosiyksiköstä ja artikkelissa puhuttu valkoinen sokeri eli sakkaroosi koostuu glukoosi ja fruktoosi yksiköistä. Kaurajuomien sokerikoostumus kuitenkin vaihtelee riippuen tuotteesta, sillä joihinkin kaurajuomiin lisätään vielä erikseen sokereita. Oatlyn iKaffe kaurajuoma, jota vertaamme tekstissä lehmänmaitoon, sisältää ainoastaan hydrolyysin muodostamia luontaisia sokereita. 

Vapaan sokerin määritelmä 

Maailman terveysjärjestön eli WHO:n määritelmän mukaan vapailla sokereilla tarkoitetaan kaikkia elintarvikkeisiin niin kotona, kuin teollisuudessa lisättyjä mono- ja disakkarideja sekä luontaisesti hunajassa, siirapeissa ja hedelmämehuissa olevia sokereita. Määritelmään sisältyvät myös kasvipohjaisissa maitotuotteissa luontaisesti esiintyvät sokerit, kuten kaurajuomassa esiintyvä maltoosi. Hedelmien, kasvisten ja marjojen luontaiset sokerit sekä lehmänmaidon luontaisesti sisältämä laktoosi eivät kuitenkaan kuulu vapaiden sokereiden määritelmään.   

Kaurajuoman ja lehmänmaidon ravitsemuksellisen laadun vertailu 

Lehtiartikkelissa Siukosaari pitää lehmänmaitoa terveellisempänä vaihtoehtona hampaille, sillä se ei aiheuta hammaskariesta, toisin kun kaurajuoma. Sakkaroosin terveydelle epäedulliset vaikutukset liittyvät lähinnä hammasterveyteen, sen aiheuttaessa hammaskariesta. Lisäksi runsas sakkaroosin käyttö voi nostaa veren triglyseridipitoisuuksia. Myös maltoosin kulutuksella on vaikutuksia karieksen syntyyn. Ravitsemuksen näkökulmasta terveellinen ruokavalio kuitenkin koostuu monipuolisesta kokonaisuudesta. Kahviin laitettavan kaurajuoman määrä on pieni, minkä takia sen vaikutukset ravitsemustilaan yksissään ovat melko mitättömät. Kahden tuotteen vertailu voi olla hyvä, mikäli ruokavaliota yritetään parantaa. Esimerkiksi rasvan saantisuosituksia ylittävän ja paljon rasvaisia maitotuotteita kuluttavan henkilön olisi hyvä vertailla tuotteita ja suosia vähärasvaisia vaihtoehtoja. Henkilö, jonka rasvansaanti on vähäistä, ei välttämättä tarvitse valita vähärasvaisempia vaihtoehtoja. 

Kahviin laitettavat kaurajuomat ovat lehmänmaitoa energiarikkaampia, sillä niihin on lisätty rasvaa. Rasvan laatu on kuitenkin hyvä, sillä kovan rasvan, eli tyydyttyneiden rasvahappojen, osuus on silti lehmänmaitoa pienempi. Proteiinia kaurajuomassa on vähemmän ja hiilihydraatteja enemmän verrattuna lehmänmaitoon. Proteiinin keskimääräinen saanti kuitenkin suomalaisilla ylittää ravitsemussuositukset, minkä takia tämä ei ole kaurajuoman suhteen ongelma. Kaurajuomassa on kuitua, jota lehmänmaidossa ei ole. Kauran kuidusta suuri osa on beetaglukaania, jolla on terveyttä edistäviä, kuten kolesterolia alentavia vaikutuksia. Kaurajuoman vitamiini- ja hivenaineiden pitoisuudet vastaavat maidon pitoisuuksia. Sokereita kevytmaidossa on enemmän, kuin kahviin laitettavassa kaurajuomassa. Kumpaankaan ei ole lisätty sokeria, eli sokeri on luontaisesti tuotteessa. Kevytmaidossa sokeri on maitosokeria eli laktoosia, joka eroaa kaurajuoman maltoosista. Laktoosi koostuu glukoosi ja galaktoosi yksiköistä. Sokerit pilkkoutuvat ruuansulatuskanavassa alkuperästä riippumatta ja pilkkoutunut sokeri käytetään energiana.  

Hiilihydraattien laatua voidaan kuvata glykeemisen indeksin (GI) avulla. GI on luku, joka kertoo kuinka nopeasti hiilihydraatit imeytyvät ja nostattavat verensokeria. Glykeemiseen indeksiin vaikuttavat ruoka-aineen rakenne ja kuitupitoisuus. Kaurahiutaleilla on esimerkiksi alhaisempi glykeeminen indeksi (55), kuin Oatlyn kahvikaurajuomalla (61). Lehmänmaidon GI on alle 40. Glykeeminen indeksi ei kuitenkaan ole järkevin tapa mitata hiilihydraatin ja sokerin terveyttä, sillä aterian yhteydessä glykeemistä indeksiä ei voi päätellä yhden ruoka-aineen perusteella. Monien terveellisiksi luokiteltujen raaka-aineiden, kuten perunoiden ja useiden ruisleipien GI on yli 70. Luku voi myös vaihdella henkilöiden välillä. Säännöllistä ruokarytmiä ja ravitsemussuosituksia noudattaessa veren glukoosipitoisuus pysyy hyvällä tasolla. 

Siukosaaren kommentti siitä, että kaurajuoman sokeri on kuin valkoista sokeria, on varmasti totta hampaiden terveyden näkökulmasta. Lisätyllä sokerilla on alle 10 E% saantisuositus, joka vastaa sunnilleen 40–50 g sokeria päivässä. WHO:n suositus vapaille sokereille on vastaava ja mahdollisia terveyshyötyjä hampaiden kannalta saadaan, jos saanti on alle 5 % päivittäisestä energiansaannista. Kahviin lisättävien kaurajuomien ja lehmänmaidon terveellisyydestä keskusteltaessa, tulee kuitenkin huomioida kokonaisvaltainen terveellinen ja monipuolinen ruokavalio ja se, että kahvimaidon osuus siitä on hyvin pieni. Monipuolisen ruokavalion yhteydessä kaurajuoma, sekä lehmänmaito toimivat molemmat hyvänä lisänä kahviin.

Kuva 1. Kevytmaidon ja kaurajuoman ravintosisällöt. 

 

Kirjoittajat: Sanna ja Helena 

Lähteet :

Aastha D, Navneet D, Hari M (2014) Optimization of Enzymatic Production Process of Oat Milk Using Response Surface Methodology. Food Bioprocess Technol 7:610-618. doi: 10.1007/s11947-013-1144-2 

Diabeteksen hoidon ja ruokavalion yhteensovittaminen. Lääkärikirja Duodecim (29.9.2020) https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01273 

Fiona S. Atkinson, Kaye Foster-Powell, ja Jennie C. Brand-Miller. International Tables of Glycemic Index and Glycemic Load Values: 2008. Diabetes Care. 2008 Dec; 31(12): 2281–2283. doi: 10.2337/dc08-1239 

Helsingin Sanomat (Päivitetty 14.3.2023) https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009450208.html Kauramaidon sisältämä sokeri saattaa yllättää- ”Haitallista siinä missä mikä tahansa sokeripitoinen herkku” 

Is Oatly Oat Drink Like Soda?  https://community.oatly.com/conversations/articles/is-oatly-oat-drink-like-soda/6319a8f9eb08200ed8a11fbf 

Kuitu monipuolisen ruuan osana. Sydänliitto 2019 (Päivitetty 13.1.2023) 

https://sydan.fi/fakta/kuitu-monipuolisen-ruuan-osana/ 

Scientific Advisory Committee on Nutrition (2015) Carbohydrates and Health. http://www.gov.uk/government/ uploads/system/uploads/attachment_data/file/445503/SACN_ Carbohydrates_and_Health.pdf (accessed January 2018). 

Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, (toim.). Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Raportti 12/2018. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL); 2018. 

Elintarvikkeiden makeuttajat: lisätty sokeri vs. makeutusaineet?

Sokeri elintarvikkeissa

Sokerit ovat esimerkiksi sokeriruo’sta tai sokerijuurikkaasta peräisin olevia hiilihydraatteja, joita löytyy elintarvikkeista monessa eri muodossa. Sokeria voidaan prosessoinnin yhteydessä lisätä elintarvikkeeseen, mutta usein sitä esiintyy raaka-aineissa jo luontaisesti, kuten hedelmissä, marjoissa ja maidossa. Sokerit tuovat elintarvikkeeseen makean maun. Makea on yksi viidestä makuaistin perusmausta. Sokerilla on monia elintarviketeknologisia ominaisuuksia. Sitä voidaan käyttää elintarvikkeissa mm. sen karamellisoitumisominaisuutensa vuoksi. Kun sokeria kuumennetaan, se muodostaa karamellisen aromin tuotteeseen. Tätä kutsutaan Maillard-reaktioksi ja sitä käytetään tuomaan miellyttävää makua ja paistoväriä mm. kekseihin ja leipiin. Sokerilla voidaan myös parantaa esimerkiksi marjahillojen säilyvyyttä.  

Sokerimolekyylit koostuvat joko yhdestä tai kahdesta sokeriyksiköstä. Esimerkiksi maitotuotteet sisältävät luontaisesti laktoosia, ja hedelmäsokeri fruktoosia. Sakkaroosi eli ruokosokeri on disakkaridi, eli se koostuu kahdesta sokeriyksiköstä, fruktoosista ja glukoosista. Sakkaroosi on yleinen sokerin muoto, jota käytetään elintarvikkeisiin sellaisenaan lisäämään makeutta. 

Sokereissa on paljon nopeasti imeytyvää energiaa. Tätä kuvastaa niiden korkea glykeeminen indeksi (GI). Korkean glykemiaindeksin omaavat elintarvikkeet nostavat verensokeria nopeammin, kuin matalamman glykemiaindeksin elintarvikkeet, kuten esim. pasta, palkokasvit tai ravintokuitu. Pitkäkestoisessa urheilusuorituksessa jo pienellä veren glukoosipitoisuuden nostolla voi olla suoritusta parantava vaikutus. Hiilihydraatit toimivat muutenkin kehon tärkeänä energianlähteenä, mikä tekee sokerista tarpeellisen ravintoaineen kohtuudella nautittuna. Lisätyn sokerin saanti olisikin hyvä pitää Suomalaisten ravitsemussuositusten rajoissa < 10 E% (koko päivän energiansaannista alle  10%). 

Liiallisen sokerin käytön on todettu lisäävän kakkostyypin diabeteksen riskiä, hammassairauksia kuten kariesta, tulehduksellisia sairauksia kuten reuma sekä sydän- ja verisuonitaudit. Liiallisen sokerin käytön on todettu lisäävän jopa syöpäriskiä. Sokerin liiallinen saanti yhdistyy usein samalla liian runsaaseen energiansaantiin, joka voi johtaa ylipainoon. Ylipaino taas voi aiheuttaa lisää aineenvaihdunnallisia ongelmia. 

Makeutusaineet elintarvikkeissa

Elintarvikkeissa voidaan yrittää vähentää liiallisen energiansaannin ongelmaa käyttämällä makeutusaineita. Makeutusaineet ovat sokerin tavalla makeita, joskus jopa makeampia, mutta matalamman glykeemisen indeksin takia ne eivät nosta verensokeria yhtä voimakkaasti tehden niistä paremman valinnan esimerkiksi diabeetikoille. Kaikki makeutusaineet eivät kuitenkaan ole energiattomia. Esimerkiksi xylitoli sisältää saman määrän energiaa kuin tavallinen sokerikin. On kuitenkin hyvä huomioida, että tällaisten sokerialkoholien eli polyolien imeytyvyys on heikompaa.  

Makeutusaineita on kahta eri tyyppiä; sokerialkoholit kuten sorbitoli ja xylitoli, ja korkeaintensiteettiset makeutusaineet, kuten aspartaami ja asesulfaami K. Korkeaintensiteettisten makeutusaineiden makeus on moninkertainen verrattuna tavanomaiseen sakkaroosiin, eli ne tuovat makeutta elintarvikkeisiin jo pienissäkin määrissä.  Xylitolia käytetään lähinnä purukumeissa ja sokerittomissa pastilleissa tuomaan raikasta makeutta, ja aspartaamia (E 951) sekä asesulfaami K:ta (E 950) lisätään usein mm. sokerittomiin virvoitusjuomiin. Makeutusaineista aspartaami ei kestä lainkaan kuumennusta, mikä rajaa sen käyttömahdollisuuksia elintarvikkeissa. Makeutusaineilla ei myöskään ole mahdollista saada aikaan Maillard-reaktiota ja sen mukana tuomia aistinvaraisia ominaisuuksia. Sokerin korvaaminen makeutusaineilla elintarvikkeiden resepteissä ei siis välttämättä ole kovin yksinkertaista. 

 

Makeutusaineiden ominaisuuksia vs. sakkaroosi 

Nimi  Energiamäärä (1g)  Vaikutus verensokeriin  Makeuden aste 
sakkaroosi  4 kcal   Nopea vaikutus    
aspartaami   0 kcal  Ei vaikutusta    100—200 x sakkaroosi 
asesulfaami K   0 kcal  Ei vaikutusta  100—200 x sakkaroosi 
xylitoli  n. 2,4 kcal   Vaikutus pieni    
sorbitoli  2-4 kcal   Vaikutus pieni 

  

Vähemmän kuin sakkaroosi  
isomaltitoli  n. 2 kcal   Vaikutus pieni   Vähemmän kuin sakkaroosi  
sukraloosi  0 kcal   Ei vaikutusta   500—600 x sakkaroosi 

Lähteet: Antikainen ym. (2020), Suomi ym. (2018), Ruokavirasto, Fineli 

 

Makeutusaineita käytetään paljon esimerkiksi ns. terveellisimmissä tuotteissa sokerin tilalla. Usein tuotteita saatetaan jopa kaupata terveellisempänä sillä ne ”eivät sisällä lisättyä sokeria”. Sokerialkoholien saantiin olisi kuitenkin syytä kiinnittää huomiota. Liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia eikä niitä suositella varsinkaan niille, jotka kärsivät ärtyneen suolen oireyhtymästä (IBS). Polyolit kuuluvat FODMAP yhdisteisiin, joita kyseisten henkilöiden olisi hyvä vältellä. 

Makeutusaineiden terveellisyydestä on paljon kiistelty. Erityisesti aspartaamin turvallisuutta on jouduttu paljon tutkimaan, sillä sen on epäilty aiheuttavan esimerkiksi yliherkkyysreaktioita ja päänsärkyä. Laboratoriotutkimuksissa näitä haittavaikutuksia ei ole kuitenkaan pystytty yhdistämään makeutusaineesta johtuvaksi, ja on arvioitu että makeutusaineiden kohtuullinen käyttö on edelleen turvallista. EFSA:n mukaan aspartaami on turvallinen lisäaine tietyissä rajoissa. Joillekin makeutusaineille, kuten sukraloosille, asesulfaami K:lle ja aspartaamille onkin varmuuden vuoksi asetettu suositus turvallisen päivittäissaannin ylärajasta.  

Saantisuositukset/ ADI  

  • Sukraloosi 15 mg/kg/vrk 
  • Aspartaami 40 mg/kg/vrk 
  • Asesulfaami K 9 mg/kg/vrk 

Makeutusaineita sisältävien sokerittomien virvoitusjuomien runsaalla käytöllä on havaittu eläinkokeissa jonkinlaisia vaikutuksia esimerkiksi ennenaikaisen synnytyksen riskiin tai suoliston mikrobiston toimintaan, mutta väestötutkimuksissa näitä haittavaikutuksia ei ole toistaiseksi todettu ihmisellä.  

Tällä hetkellä voidaan tieteen valossa todeta, että monipuolinen ruokavalio voi sisältää sekä sokeria että makeutusaineitakin, mutta tärkeintä on kohtuus. Makeutusaineita ei tarvitse pelätä, eikä tavanomainen sokerikaan ole pahasta jos sen määrä pysyy kokonaisruokavaliossa maltillisena.  

 

 – Kiia & Iida

Lähteet:  

Mutanen M, Niinikoski H, Schwab U, Uusitupa M. (toim.) Ravitsemustiede. 8. uudistettu painos. Helsinki: Duodecim; 2021. Kappaleet 29,32. Saatavilla: https://helka.helsinki.fi/discovery/fulldisplay?context=L&vid=358UOH_INST:VU1&search_scope=MyInst_and_CI&tab=DefaultSlotOrder&docid=alma9934037144506253 

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Saatavilla: https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/teemat/terveytta-edistava-ruokavalio/kuluttaja-ja-ammattilaismateriaali/julkaisut/ravitsemussuositukset_2014_fi_web_versio_5.pdf 

Sirviö K. Duodecim. Julkaistu 1.11.2022. Viitattu 28.3.2023. Ksylitoli. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/trv00019 

Antikainen A. ym. Lääkärikirja Duodecim. 2020. Makeuttajat ruokavaliossa & Diabeteksen hoidon ja ruokavalion yhteensovittaminen. Saatavilla: https://www.terveyskirjasto.fi/sisalto/laakarikirja-duodecim/6014  

Suomi J, Suominen K, Hirvonen T, Tuominen P. Eviran tutkimuksia 2018. Elintarvikkeiden lisäaineet. Viitattu 1.4.2023. Saatavilla: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/237026 

Fineli. Saatavilla: https://fineli.fi/fineli/fi/index  

Ruokavirasto. Saatavilla: https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/  

K-ruoka. Saatavilla: https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuotehaku