Toisen ihmisen kohtaamisen sanotaan olevan elämän vaikeimpia asioita. Toisaalta itseään muistuttavien ihmisten lähestyminen on yleisesti ottaen helpompaa kuin omasta itsestä elämäntilanteen, arvomaailman tai koulutuksen puolesta poikkeavien kanssa. Yliopistoissa työskentelee paljon ihmisiä, jotka keskustelevat lähes yksinomaan oman alansa asiantuntijoiden kanssa. Tämä epäilemättä helpottaa vuorovaikutusta. Lue loppuun
Kirjoittajan arkistot:Aapo I Jumppanen
Kenelle banjot soivat?
Ruralia-instituutin projektipäällikkö, YTT Aapo Jumppanen
Viimeiset kolme vuotta olen työskennellyt kansainvälisen The Rural Other -tutkimushankkeeni parissa aina kuin muilta kiireiltä olen ehtinyt. Tutkimuksen tavoitteena on avata uusia vertailevia näkökulmia siihen, kuinka maaseudun toiseutta tuotetaan populaarikulttuurissa Suomessa, Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Hankkeen keskeisenä tutkimusaineistona toimivat elokuvat. Lue loppuun
Hyvinvointia kulttuurista?
Ruralia-instituutin projektipäällikkö, YTT Aapo Jumppanen
Olen viime aikoina etsinyt tutkimuskirjallisuudesta tietoja kulttuurin hyvinvointia lisäävästä vaikutuksesta. Koen olevani etuoikeutettu, että saan tarkastella näin yhteiskunnallisesti merkittävää aihetta – onhan todettu, että esimerkiksi elokuvissa, konserteissa, museoissa ja taidenäyttelyissä käyvät ihmiset elävät keskimääräistä pidempään (Mm. Bygren, Konlaan ja Johansson 1996). Lue loppuun
Eikä vieläkään tuulivoimaa?
Ruralia-instituutin projektipäällikkö YTT Aapo Jumppanen
Luin viime viikolla kaksi aluetieteen pro gradua viisastuakseni tuulivoimarakentamiseen liittyvissä kysymyksissä. Toisen oli kirjoittanut Jaana Rantala ja toisen Jutta Vento. Kiinnostukseni ei ollut puhtaan ideologista, vaan elinkeinotoimintaan suuntautuvaa, sillä tein samalla pohjatöitä hankehakemukseen, jonka on määrä valmistua joskus ensi vuoden puolella. Lue loppuun
Sokeritoukkia sänkykaverina – kosmopoliittista kuhertelua Mikkelissä
Ruralia-instituutin projektipäällikkö, Aapo Jumppanen
Ruralia-instituutilla on kaksi toimintayksikköä toinen Seinäjoella ja toinen Mikkelissä. Tämä tarkoittaa sitä, että jonkun täytyy aina välillä matkustaa. Tällä kertaa oli minun vuoroni. Minun piti esitellä kansainvälistä tutkijavaihto-ohjelmaa Ruralia Visiting Scholaria ja sen tuloksia Mikkelin yliopistokeskuksen aamubrunssilla kello 8.40 alkaen. Lue loppuun
Viimeinen ilta mummolassa
Ruralia-instituutin projektipäällikkö Aapo Jumppanen
Lähdettiin ajamaan pojan kanssa mökiltä mummolaan. Viljelyksiä ja kotieläimiä ei näkynyt. Alkutuotanto oli käynyt vähiin, metsä tietysti kasvoi hyvin niin kuin ennenkin. Toisaalta muutama vuosi sitten perustetun ratsastustilan omistajan kalenteri oli kuulemma täynnä tilauksia elokuun loppuun saakka ja valtatien varteen oli perustettu matkailukohteita – oli eläinpuisto, kylpylä ja uusi paikallinen ravintola. Maaseutu muuttui. Lue loppuun
Museopäivillä
Ruralia-instituutin projektipäällikkö Aapo Jumppanen.
Ajoin läpi Suomen – Seinäjoelta Joensuuhun. Se on noin 450 kilometriä ja 5 maakuntaa suuntaansa lännestä itään. Mutta muuttuiko mikään? Perimän- ja perinteen tutkimuksessa on havaittu huomattavia eroja itä- ja länsisuomalaisten välillä, mutta huomaako sitä käytännössä, mikä on näiden erojen vaikuttavuus? Matkan aikana pysähdyin Varkaudessa, Pohjois-Savossa. Kävin syömässä ”liikennekeskuksessa”, kuten huoltoasemia nykyisin kutsutaan. Ruoka oli hyvää ja sitä sai riittävästi. Lue loppuun
Naakkamies
Minulle oli soitettu. Vastaajaan oli jätetty viesti. Miehen ääni luetteli numeron ja pyysi soittamaan. Koska tutkijalle ei juuri koskaan kukaan soita, päätin tarttua tilaisuuteen. Aluksi mies ei muistanut että oli soittanut. Sitten se muisti. Se tahtoi kertoa minulle naakoista. Naakat ovat kuulemma röyhkeitä vieraita lintulaudalla ja niitä on muuallakin kuin vain Turussa ja Seinäjoella. En väittänyt vastaan, mies tunsi asiansa. Keskustelimme hetken naakkakannan rajoittamisen tarpeellisuudesta. Lue loppuun