Yleistajuistaminen on tutkijayhteisön kansalaisvelvollisuus. Ei niin, että jokaisen tutkijan tulisi sitä tehdä, mutta tavalla tai toisella tutkimustieto tulisi saattaa sitä tarvitsevien käyttöön. Tähän perinteiseen tutkijoiden tehtävään kohdistuu tällä hetkellä suuria paineita, kun humpuukitietoa ja valeuutisia heitetään eteemme kaikkia kanavia käyttäen. Lisäksi tieteestä kirjoittavat entistä enemmän verbaalisesti taitavat toimittajat. Jälkimmäinen ilmiö näkyy muun muassa Tiede-lehden kirjoittajakunnassa ja Tieto-Finlandia-palkinnon ehdokaslistassa. Pitäisikö tutkijoiden virittää juttunsa uudella tavalla keventämällä tekstejä ja lisäämällä niihin tarinoita ja rautalankaa?