Kaleeri ja eläintarha

Kaleerin ja avomerilaivan poikkileikkaus. Kaleerissa oli huomattavasti pienempi syväys ja ruuma. Se tarvitsi 200-300 soutajaa ja sotilasta ja oli siksi kallis kuljetusmuoto, jota kannatti käyttää ainoastaan arvolastien kuljettamiseen. Diderot, Ensyklopedia 1750-luku. HYK.

 

On se vaan kumman kuminen aihe tämä kaleerit. Venyy joka suuntaan ja selittää monia yllättäviä asioita. Äsken tajusin (ja rupesin välittömästi naputtelemaan tätä blogia), että sen avulla voidaan selittää myös Euroopan eläintarhojen synty. Homma meni näin.

Venäjän tsaari Pietari Suuri (k. 1725)  toi 1700-luvun alussa Välimereltä kaleeriasiantuntijoita maahansa ja perusti Suomenlahdelle kaleereista koostuvan saaristolaivaston. Tämän innovatiivisen aseen avulla Venäjä valloitti 1714 helposti Suomen suuressa Pohjan sodassa. Estääkseen katastrofin toistumisen ruotsalaiset alkoivat varustaa omaa kaleerilaivastoaan. Kaleeritietoa ja -teknologiaa ei kuitenkaan Ruotsissa ollut ja sitä pitä lähteä hakemaan Välimereltä. Lisäksi tarvittiin tukikohta kaleereille. Vuonna 1748 alkoivatkin Viaporin, tulevan saaristolaivaston päätukikohdan rakennustyöt.

Vuosien tiedustelu ja vakoilutoiminta Välimerellä vahvistivat Ruotsin taloudellista jalansijaa alueella ja loivat pohjaa oman konsulilaitoksen perustamiselle. Ruotsi tarvitsi Välimereltä pääasiassa suolaa ja vei sinne mm. sahatavaraa. Saattuetoimintaa häiritsi kuitenkin Pohjois-Afrikan merirosvovaltioiden kaappaustoiminta. (Jo 1660-luvulla Ruotsissa oli perustettu salainen yhtiö, joka varusti laivaston jahtaamaan sillä kertaa Punaisellamerellä ruotsalaislaivoja kiusaavia merirosvoaluksia. Laivat kiersivät Afrikan kärjen ja tuhosivat merirosvot). Välimeren kaappaustoiminnan lopettamiseksi luotiin ensimmäisiä hataria diplomaattiyhteyksisä myös berberivaltioiden  kanssa. Ruotsin ja berberivaltioiden kauppa oli volyymiltään vähäistä mutta kulttuurivaihtoa tapahtui kuitenkin mm. aseviennin ja merenkulun välineistön muodossa. Berberihallitsijoita piti lepyttää lahjoilla, kuten tykeillä, ammuksilla, ankkureilla ja mastoilla ym. Hullunkurista oli, että nämä päätyivät suureksi osaksi alueen merirosvojen käyttöön. Ei ollut mitenkään mahdotonta, että ruotsalaisen aluksen upotti omassa maassa valmistettu tykinkuula. Ranskalaiset veivät Afrikkaan omaa ylivertaista teknologiaa ja osaamistaan, kuten kelloja, kankaita, viinejä, makeisia ja karttoja. Vuosisadan lopulla ranskalaiset järjestivät mm. kuumailmapallon lentoesityksen Tunisiassa.

Vastalahjaksi  berberiruhtinailta ruotsalaiset, ja muut vastaavanlaista vaihtoa käyvät maat, saivat eksoottisia tuotteita, villielämiä ja kauppalaivojensa orjiksi otettua miehistöä. Eräässä vaihtokaupassa  vuonna  1729 ruotsalaiset saaivat Algeriasta mm.  leijonia, hyeenoja ja villikissoja. Kun tällaisia lahjoja saivat muutkin maat, voidaan väittää, että näin syntyivät Euroopan eläintarhat. Samalla tekniset innovaatiot, eksotiikka ja kuriositeetit levisivät osana etelän ja pohjoisen välistä kulttuurivaihtoa.

Vielä mainitsen esimerkin siitä miten innovaatiivinen teknologia levisi Ruotsin ja Afrikan välillä, tällä kertaa etelästä pohjoiseen. Eräs ruotsalainen, Gunnar Rooth, oli 1600-luvulla joutunut algerialaisten merirosvojen vangiksi ja raatanut orjana paikallisella kaleeritelakalla. Vapauduttuaan  hän palasi Ruotsiin, missä hänestä tuli  aikansa merkittävimpiä laivanrakentajia ja alan uudistajia. Hänen innovatiivinen laivanrakennustaitonsa oli peräisin karuilta algerianvuosilta.

Vaikkei ruotsalaisilla ollut Välimerellä omia kaleereja, juuri tällä alustyypillä oli keskeinen rooli  Euroopan ja Pohjois-Afrikan välisessä arvotavaravaihdossa, sillä kaleeri oli Välimerellä tärkein arvotavaran kuljetustapa. Se oli kuitenkin kallis kuljetusmuoto, joka edellyttyi 200-300 hengen miehistöä, josta kaikki eivät suinkaan olleet kaleeriorjia vaan tehtäväänsä kalliisti palkattuja soutajia ja sotilaita. Kaleerien korkeiden kuljetuskustannusten takia niillä kannatti kuljettaa ainoastaan arvolasteja kuten jalometalleja, rahaa, aseita, silkkiä, norsunluuta ja mausteita – sekä  edellä mainittuja  villielämiä ja muita Afrikan erikoisuuksia. Kaleerikuljetusten etuna oli varmuus ja turvallisuus, sillä niiden suojana oli aina vahva sotilasosasto. Lisäksi soutualuksina ne eivät juuttuneet purjelaivojen tapaan tuulen loppuessa tyveneen  ryöstäjien armoille.

Eksootisia eläimiä tuli  muullakin tavoin Ruotsiin ja  jopa  Helsinkiin. Venäläisten marssiessa vuonna 1742 ns. hattujen sodan voittajina Helsinkiin  heidän marssirivistöönsä kuului myös  kalmukkien ohjaamia kameleita. Kameleilla oli tärkeä merkitys Venäjän armeijan kuormastojuhtina. Eläintarhaa  ei kuitenkaan vielä tuolloin Helsinkiin syntynyt.

Mikko Huhtamies

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *