Kesäretkellä Fagervikissä 2a/2

Viime bloggauksessa jäimme siis Johan Hisingeriin (1727 – 1790), joka on Kansallisbiografian mukaan “parhaita esimerkkejä 1700-luvun Ruotsille ja Suomelle tyypillisistä vauraista ja vaikutusvaltaisista ruukinpatruunoista”. Hän sai Fagervikin, Billnäsin ja Skogsbyn ruukit haltuunsa isältään ja sediltään, jotka olivat nostaneet ne uudelleen jaloilleen Isonvihan jälkeen.

Johan Hisinger asettui asumaan Fagervikiin ja rakennutti sen käytännöllisesti katsoen uudelleen; ruukin nykyinen rakennuskanta on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta peräisin hänen ja hänen poikansa Mikael Hisingerin ajalta. Tässä uudisrakennustyössä hän suosi kiveä, mikä oli vielä 1700-luvulla hyvin poikkeuksellista; kivirakentaminen oli kallista ja kivitalot suurimpien kaupunkien erikoisuuksia. Pajarakennuksen oven päällä komeilevat nimikirjaimet J. H. ja valmistumisvuosi 1758. Kivitalojen harvinaisuudesta kertoo, että samana vuonna esimerkiksi Helsingin kaupungissa oli niitä vasta yksi, vastavalmistunut Sederholmin talo.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Fagervikinpajanovi.jpg

Suurin Johan Hisingerin rakennusprojekteista oli uusi ruukinkartano. Vaatimaton puinen päärakennus, josta käsin hänen setänsä Johan Wilhelm Hising oli hallinnut ruukkia, siirrettiin pois tieltä ja muutettiin pehtorintaloksi. Tilalle nousi Turun kaupunginarkkitehdin Christian Friedrich Scröderin suunnittelema “karaktääritalo”, yksi komeimpia 1700-luvun kartanorakennuksia Suomessa, ja nykyään myös yksi parhaiten säilyneitä. Se on yhä Hisingerin suvun yksityisasuntona, eivätkä uteliaat turistit pääse portista sisään. Lainaan siksi lyhennellen Alf Brennerin 1930-luvulla kirjoittamaa mainota kuvausta kartanosta, jotta lukijat voivat vierailla sen seinien sisällä edes mielikuvituksessaan (suomennos vapaa ja omani):

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Fagervikinruukinkartano.jpg

Portinpylväiden kruununa ovat Johan Hisingerin nimikirjaimet ja vuosiluku 1781, kaikki ruukin omaa takorautaa. Astumme niiden välistä, kuljemme yli hiekkaisen pihan linnalle, ja astumme sisään eteiseen. (…) Nousemme eteisestä toiseen kerrokseen, jossa käännymme vasemmalle suureen salonkiin. Se on uudistettu vuonna 1827 biedermeyertyyliin. (…) Voimme vain kuvitella millainen seremoniallinen hienostuneisuus täällä vallitsi, kun yksi “kolmesta kustaviaanista”, Johan Fredrik Aminoff, vei vihille kuusitoistavuotiaan Johanna Barbara Hisingerin. Tässä tilaisuudessa eräs toinen noista kolmesta, Johan Albert Ehrenström, piti ranskankielisen juhlapuheen hääparille. Tai kuvitelkaamme miltä täällä näytti silloin, kun hurmurikuningas itse kunnioitti Fagervikia visiitillään vuonna 1775 (…) Ne jotka silloin olivat läsnä näkivät miten vuorineuvos Johan Hisinger, eräs kuninkaan suurimpia ihailijoita, paistatteli kuninkaallisessa loistossa, hän joka sai niin monia kertoja ottaa vastaan kuninkaansa hyväntahtoisuuden osoituksia (…)

Näiden kuninkaallisten vieraiden käytössä oli salongin viereinen huone, jota nyt kutsutaan Kustaa III:n huoneeksi, ja mahdollisesti myös viereinen huone, kiinalainen salonki. Ensiksi mainitussa näemme sen katossängyn, jossa Kustaa lepäsi matkapäivän rasitusten jälkeen, ja jopa ne melkein naurettavan pienet tohvelit, joita hänen kerrotaan käyttäneen. Molempien huoneiden seiniä koristavat kukkaskiemurat ja köynnökset on perheen perimätiedon mukaan maalannut “kuninkaan ensimmäinen arkkitehti” Jean Louis Desprez, jolle rakennustöiden valmistumisen jälkeen uskottiin sisustusmaalausten teko. (…)

Kolmannessa kerroksessa (…) kirjastohuoneen vasemmalla puolella on vuorineuvoksen työhuone, josta on ihastuttava näköala Brukträsketille. On kuin tuon toimeliaan ja syvämietteisen miehen henki vielä eläisi näiden seinien sisällä. Tässä yksinkertaisesti kalustetussa huoneessa hän, Fagervikin ruukinpatruunoista ehkä merkittävin, laati hiljaisessa yksinäisyydessä suuria suunnitelmiaan ja kirjastonsa avulla syvensi tieteellistä tietämystään. Hänen luonteenlaadustaan kertovat seiniin maalattujen medaljonkien mietelauseet ja vertauskuvat (…)

Erityisen huomionarvoinen osa kirjastoa on ranskalainen kokoelma, joka on sijoitettu vuorineuvoksen työhuoneeseen. Siihen kuuluu teoksia valistuksen ja romantiikan ajalta, suuri 1700-luvun ensyklopedia, klassikot Corneille, Racine, Moliere, Voltaire j.n.e. sekä myös kevyempää kirjallisuutta 1600-luvun lopusta ja 1700-luvun alusta. (…) Hisingerin suvun miehet kartuttivat kirjastoaan ennen kaikkea matkoillaan vieraisiin maihin. Kerrotaan, että suuret kirjalaatikot kuljetettiin suoraan ulkomailta ruukin omalla aluksella, joka purettiin alhaalla lahdella ranta-aittojen luona. Ollessaan vuosina 1814-1818 Fridjolf Hisingerin kotiopettaja C. J. L. Almquist luetteloi kirjaston, joka silloin käsitti 1 700 teosta, useat moniosaisia.

Tässä yhteydessä oli tarkoitus käsitellä vielä Fagervikin kuuluisia puutarhoita, mutta ne jääkööt tämän bloggaussarjan viimeiseen osaan.

[Lainaus teoksesta Alf Brenner: Ingå, Fagervik, Degerby – en västnylandsk bygdekronika II (Ekenäs Tryckeri Aktiebolag 1936) s. 73-83]