Kaupunki uusin silmin

Sofia ja minä olimme tänään puhujina Suomen Kaupunkitutkimuksen Seuran Kaupunki uusin silmin -työpajassa, joka oli tarkoitettu kaupunkiaiheisia opinnäytteitä tekeville perus- ja jatkotutkinto-opiskelijoille.

Työpaja oli poikkeuksellisen hauskasti koottu. Puhujina oli kymmenen opinnäytteentekijää eri yliopistoista ja eri oppiaineista: kirjallisuustieteilijä, pari arkkitehtia, sosiaalipoliitikko, psykologi, eri alojen historioitsijoita. Poikkitieteellinen ote teki piristävän vaikutuksen ja tuuletti aivoja. Jäin heti kiinni veltosta käsitteenmäärittelystä: puhuin esityksessäni ummet ja lammet 1700-luvun porvaristosta kertomatta perustietoja siitä mikä oli 1700-luvun porvaristo, keitä siihen kuului ja millä perusteilla jne. Ensimmäisessä yleisökommentissa minua niistettiin tästä täysin aiheellisesti. Tämän siitä saa, kun on tottunut puhumaan vain saman alan tutkijoille…

Me kaksi Viapori-ihmistä olimme ainoat vanhemman ajan tutkijat: muiden aihepiirit vaihtelivat nykyajasta 1900-luvun alkuun. Mikä rajoitti mahdollisuuksiani esittää asiantuntevia kommentteja, mutta teki kuuntelemisesta kiinnostavaa. Yksi pääteemoista oli haastattelututkimuksen edut ja ongelmat lähdemateriaalina. Aloin tuntea pienoista kademieltä mahdollisuudesta käyttää haastatteluja. Muutamat tarkentavat kysymykset esimerkiksi Augustin Ehrensvärdille olisivat hedelmällisiä, mutta mahdottomia toteuttaa (turvautumatta spiritismiin, kuten Sofialla on tapana vitsailla).

Tässä oma seminaaripaperini. Pyörittelen siinä työni peruskysymystä, mahdollisuutta kokonaisanalyysin luomiseen porvaristosta:

1700-luvun porvaristotutkimus – eliitti ja kokonaisuus

Teen väitöskirjatutkimusta Helsingin porvaristosta Viaporin linnoituksen rakennuskaudella, vuosina 1748–1809. Näkökulmani on sosiaalihistoriallinen, eli tutkimuskohteenani on kaupunkiporvariston sosiaalinen rakenne ja Viaporin vaikutus siihen.

Yhden kaupungin porvariston rakennetta käsitteleviä tutkimuksia on tehty Suomessa tuskin ollenkaan ja Pohjoismaissakin varsin vähän. Tutkijat ovat perinteisesti keskittyneet johonkin tiukasti rajattuun porvariston sisäiseen ryhmään. Useimmiten kyseessä on ollut joko rikkaimpien kauppiaiden muodostama “porvariseliitti” tai jokin käsityöläisammattikunta. Tämä on osaksi heijastumaa tutkijoiden omista mielenkiinnon kohteista, osaksi seurausta lähdeaineiston asettamista rajoituksista.

Vanhempaa porvaristotutkimusta ovat useimmiten tehneet joko hallinto- tai taloushistorioitsijat. Edellisiä on kiinnostanut porvarien poliittinen rooli raatimiehinä, pormestareina ja valtiopäiväedustajina, jälkimmäisiä porvarien toiminta kauppiaina, laivanvarustajina ja teollisuuspioneereina. Eniten huomiota sekä kaupunkihistorioissa että erillistutkimuksissa ovat tämän vuoksi saaneet suurkauppiaat, jotka dominoivat toiminnallaan kaupunkien hallintoa ja taloutta; Helsingissä tämän tyypin tunnetuin edustaja on Johan Sederholm.

Nämä miehet eivät olleet säätynsä ja kaupunkinsa tyypillisiä edustajia, pikemminkin poikkeusyksilöitä. Tutkimus on kuitenkin keskittynyt heidän elämäntarinoihinsa saadakseen selville mikä oli porvarin poliittisen ja taloudellisen menestyksen salaisuus. Siitä, mikä oli tämän varakkaiden kauppiaiden klikin suhde muuhun porvaristoon, tiedetään monin verroin vähemmän.

Tämä lähestymistapa on ollut myös osittain lähdeaineiston sanelemaa. Porvariseliitin jäsenet ovat jättäneet jälkeensä eniten lähteistöä; maistraatinarkistojen ja muiden viranomaislähteiden lisäksi voi heitä tutkiessaan hyödyntää myös yksityisaineistoa, kuten kauppahuoneiden kirjanpitoa ja kirjeitä. Myös käsityöläistutkimuksia on tukenut lähdetilanne, sillä ammattikuntien arkistoja ovat säilyneet suhteellisen hyvin. Niukimmalle huomiolle on jäänyt ns. pienempi porvaristo, jonka elämästä ja toiminnasta on säilynyt vähiten tietoa, usein vain niukkoja mainintoja viranomaislähteissä.

Verkostotutkimuksen tulo muotiin viime vuosikymmeninä on tuonut uusia avauksia myös pohjoismaiseen porvaristotutkimukseen, esim. Ruotsissa Karin Ågren on tutkinut Tukholman mahtiporvariston eli ”Skeppsbro-aatelin” sosiaalista koostumusta, Suomessa Jessica Parland-von Essen helsinkiläistä porvariseliittiä. Näissäkin tutkimuksissa huomio on kuitenkin kiinnittynyt vain porvariston eliittikerrostumaan, ei koko porvaristoon.

Kaikkia näitä porvaristotutkimuksen yleisimpiä lajeja vaivaa sama ongelma: analyysi keskittyy yhteen porvarisryhmään, kokonaiskuva porvaristosta jää ohueksi. Näin syntyy etenkin eliittitutkimuksen osalta takaperoinen tilanne, jossa tutkitaan eliittiä tuntematta kunnolla sen asemaa omassa yhteisössään; porvariseliitistä tekevät kuitenkin eliitin vain ne piirteet, jotka erottavat sen muusta porvarisyhteisöstä.

Omassa tutkimuksessani pyrin luomaan kokonaiskuvan yhden kaupungin porvariston sosiaalisesta rakenteesta. Suurimpana ongelmana on kuitenkin edellä kuvattu lähdeaineiston painottuminen.

Ihanteellisinta olisi, että kaiken lähdeaineiston yhdistämällä voisin muodostaa kustakin helsinkiläisporvarista pienen henkilöprofiilin, joka sisältäisi mahdollisimman paljon vertailukelpoisia sosiaalihistoriallisia muuttujia: hänen taustansa (helsinkiläinen vai muualta tullut), hänen kytkeytymisensä porvaristoon (porvarinpoika, porvarinlesken uusi aviomies, porvarin palveluskuntaa, täysin ulkopuolinen), hänen uransa ja koulutuksensa, hänen varallisuutensa ja asemansa yhteisössä, hänen sosiaaliset ja taloudelliset verkostonsa (esim. velka- ja kummisuhteet), sekä hänen lastensa urakehitys.

Tällaisen täydellisen tietopaketin kerääminen jokaisesta porvarista on kuitenkin mahdotonta. Jotta kaikki tiedot olisivat saatavissa, henkilön on oltava ideaalitapaus joka löytyy kaikista lähdeaineistoista, joka on antanut täydellisen selvityksen taustastaan porvarisoikeutta hakiessaan, toiminut lukuisissa luottamustehtävissä ja käyttänyt ahkerasti puheenvuoroja maistraatissa, solminut sosiaalisesti edustavan avioliiton ja saanut liudan lapsia, ja lopuksi kuollut jättäen jälkeensä pikkutarkan perunkirjan. Tällaiset miehet ovat laskettavissa yhden käden sormilla ja kuuluvat kaikki kaupungin korkeimpaan eliittiin.

Liikkeelle on lähdettävä määrittelemällä se vertailukelpoinen minimi-informaatio, joka on varmuudella saatavissa jokaisesta porvarista. Maistraatti on myöntänyt porvarisoikeudet sekä kirjannut ylös niiden raukeamisen esimerkiksi irtisanomisen tai paikkakunnalta muuton takia. Nimi, ammattiala ja porvarinatoimimisvuodet ovat siis jokaisessa tapauksessa selvitettävissä. Jokainen porvari on myös kirjattuna suostuntaveroluetteloon, josta voi lukea hänen veroäyrinsä eli varallisuutensa, sekä henki- ja rippikirjaan, joista saa tietoa hänen perherakenteestaan.

Nämä perustiedot mahdollistavat koko porvaristoa käsittelevän tutkimuksen, jossa selvitetään sen kokonaismäärä sekä ammatillinen ja taloudellinen koostumus eri aikakausilta. Porvariseliitin taloudellisesta ja poliittisesta toiminnasta kertovat lähteet sekä käsityöläisammattikuntien arkistot tarjoavat tärkeää, tutkimusta rikastavaa informaatiota, mutta vain asetettuna koko porvariston rakenteen kontekstiin.