Budapestin kirjeenvaihtajalta

Ansku ja minä vietimme pienen syysloman Budapestissa. Sää oli syksyinen, villapaita ja ajoittain myös sateenvarjo olivat tarpeen, mutta kaupunkilomailuun aivan passeli. Onnistumme löytämään yhden linnoituksen, jälkiä unkarilaisista porvareista ja yhden Ruotsin kuninkaan.

Budapestissa ei ole 1700-luvun linnoituksia joista voisi vetää paralelleja Viaporiin. Unkarin parhaat vaubanilaiset linnoitukset ovat matkaoppaan mukaan Komáromissa Slovakian rajalla, puolentoista tunnin junamatkan päässä pääkaupungista. Niin kauas emme sentään jaksaneet vaeltaa bastionien perässä, vaan tyydyimme analysoimaan Gellért-vuoren sitadellia.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Budapestinsitadelli.jpg

Sitadelli hallitsee keskeisen ja korkean sijaintinsa ansiosta sotilaallisesti koko Budapestin kaupunkia. Se on satakunta vuotta Viaporia nuorempi ja erilainen niin tyyliltään kuin käyttötarkoitukseltaankin. Sitadelli rakennettiin 1850-luvulla, ei puolustamaan Budapestia vaan pitämään sitä silmällä. “Euroopan hullu vuosi” 1848 oli johtanut Unkarissa, joka silloin kuului Itävallan keisarikuntaan, kansallismieliseen kansannousuun ja verenvuodatukseen. Itävallan armeija rakennutti sitadellin voidakseen kontrolloida Budapestia ja tukahduttaa mahdolliset uudet kansannousut.

Itävallan armeija ei koskaan ehtinyt käyttää sitadellia kapinoiden kukistamiseen. Puna-armeija sen sijaan ehti: Unkarin kansannousun 1956 aikana se tulitti kaupunkia Gellért-vuorelta.

Gellért-vuoren sitadelli yhdistelee bastioni- ja donjon-linnoituksen piirteitä. Sen molemmissa päissä on puolipyöreät donjon-tyyliset tykkitornit, joissa on ampuma-aukkoja kahdessa kerroksessa, mutta kulmikas keskiosa muistuttaa bastionilinnoitusta. (Valokuvassa näkyy vain seinänpätkä, mutta kauemmas ei voinut peruuttaa putoamatta alas vuorelta. Ilmakuvia voi katsella esim. unkarinkielisessä Wikipediassa.)

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Budapesinkiltakylttej.jpg

Se linnoituksista. Budapestin Kansatieteellisessä museossa oli mielenkiintoista esineistöä uuden ajan alun kaupunkiporvaristoon (omaan väitöskirja-aiheeseeni) liittyen. Yksi osasto oli omistettu käsityöläispajojen mainoskylteille. Tämä suuri kolmihaarainen metallikyltti iloisine juomaveikkoineen on alun perin ilmeisesti pyörinyt tuulen mukana. Vitriinissä ei kerrottu, minkä ammattikunnan se on. Tynnyrintekijöiden? Viinikauppiaiden? Kapakoitsijoiden? Taustalla on kengityssepän mainoskyltti: paratiisilintu joka pitelee nokassaan hevosenkenkää.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Budapestinhattuja.jpg

Tämä hatuntekijäkoju on hattujen kuosista päätellen 1800-luvulta. Sitä on pyörittänyt hatuntekijä nimeltä Adalbert Kirner, mutta myöhemmin sen on ilmeisesti ottanut haltuunsa hänen vaimonsa. Nimeen on myöhemmin lisätty erivärisellä maalilla ja eri riville vaimoa merkitsevä pääte né. (Unkarin kielessä naiset esiintyivät etenkin entisaikaan yleensä miehensä nimellä; Kirner Adalbertné on siis rouva Adalbert Kirner. Ansku lukee sivuaineenaan Unkarin kieltä ja kulttuuria, joten hän tuntee tällaise kielioppiknopit). Ehkä mestari Kirner on kuollut ja leski on jatkanut hänen hatuntekijäpajansa pyörittämistä. Helsingissä oli 1700-luvun lopulla paljon tällaisia tapauksia, edesmenneen miehen liiketoimien jatkamista pidettiin lesken laillisena oikeutena.

En tietysti tunne Unkarin tapoja, joten tämä on vain spekulointia…

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Budapestinroomalaisiaraunioita.jpg

Roomalaiskaupunki Aquincumin esiin kaivetut rauniot ovat Budapestin pohjoisessa esikaupungissa. Aquincum oli osa Rooman valtakunnan limestä eli pohjoisrajaa puolustanutta linnoitusketjua (Sampsa kutsui joskus pilanpäiten Viaporia ja Svartholmaa Ruotsin valtakunnan limekseksi). Käsityöläisteema jatkuu: tässä on sijainnut kaupungin käsityöläiskortteli, ja suuri sali jonka keskellä näkyy pylväiden jäännöksiä oli käsityöläisten ammattikuntasali.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut/Budapestinroomalaisiaraunioita2.jpg

Nämä rauniot kuuluvat kauppahallille jossa teurastajat myivät tuoretta lihaa. Myös Helsingissä oli 1700-luvun lopulla teurastamotalo, törmäsin sen piirustuksiin vahingossa pari kuukautta sitten (ne olivat maistraatin pöytäkirjojen liitteissä jonkin aivan asiaankuulumattoman asiakirjanipun välissä…). Rakenne on täysin sama kuin Aquincumissa, keskushalli jota ympäröivät pienet teurastajankojut. Helsingin teurastamotalossa ei tietenkään ollut vehreää sisäpihaa tai pylväskäytäviä tai muita roomalaisia ylellisyyksiä, se oli varsin karu puurakennus.

Vierailu Aquincumissa oli täynnä “näinhän tämä oli vielä 1700-luvun Helsingissäkin” -hetkiä. Neljä korttelia, asuinalueiden segregaatio, kauppakatu, julkisten rakennusten reunustama forum. Eurooppalaisen kaupungin perusrakenne muuttui loppujen lopuksi yllättävän vähän antiikista 1700-luvulle. Osaksi kyse oli tiedostamattomasta perinteestä, osaksi antiikin ihanteiden ja esikuvien tietoisesta jäljittelystä.

Ja löytyy Budapestista myös yksi suora Viapori-kontaktikin. Kaarle XII ratsasti läpi Unkarin kuuluisalla paluumatkallaan Turkista Ruotsiin vuonna 1718, ja yöpyi Budapestissa. Mukanaan hänellä oli kaksi luotettua miestä, kenraaliadjutantti von Rosen ja everstiluutnantti Düring. Ensiksi mainitusta tuli kolmekymmentä vuotta myöhemmin Suomen kenraalikuvernööri, asemapaikkana Helsinki. Von Rosen oli virassa vain muutaman vuoden, mutta Augustin Ehrensvärd ehti saada harmaita hiuksia hänen sekaantumisestaan Viaporin rakennustöihin, ja Helsingin porvaristo ehti antaa ensimmäiselle valtamerilaivalleen hänen kunniakseen nimen General Gouverneuren von Rosen.

Budapestin Váci-kadulla on tiettävästi Kaarle XII:ta esittävä seinäreliefi, muistona paikasta jossa kuningas seuralaisineen yöpyi. Emme onnistuneet löytämään sitä, mutta se ei ole mikään ihme, sillä kaupunkia saneerataan ahkerasti ja suurinpiirtein joka toinen talo on pressun alla.