(Kuolin)päivänsankari: kuningas Kustaa III

Tänään on kulunut tasan 220 vuotta kuningas Kustaa III:n salamurhasta. Kapteeni Jacob Johan Anckarström, kuningasta vastustaneen upseerisalaliiton jäsen, ampui Kustaata pistoolilla kesken oopperanaamiaisten. Kuningas kuoli kaksi viikkoa myöhemmin verenmyrkytykseen ja keuhkokuumeeseen.

Giuseppe Verdin kuuluisa ooppera Naamiohuvit (Un ballo in maschera, 1859) perustuu Kustaa III:n salamurhaan ja kuolemaan. Historiallinen tarkkuus ei ole suuri, sillä libretossa on otettu runsaasti vapauksia, jotta tarinasta tulisi vetävämpi ja italialaiseen makuun sopivampi: mustasukkainen Anckarström pistää kuninkaan kuoliaaksi tikarillaan, koska tällä on eroottinen suhde rouva Anckarströmin kanssa. Lisäksi Verdillä oli runsaasti hankaluuksia sensuurin kanssa, sillä kuningasmurha oli 1800-luvun restauraatioaikana räjähdysherkkä aihe oopperalle. Saadakseen Naamiohuvit esitettyä hänen oli lopulta siirrettävä oopperan tapahtumapaikka Euroopan ulkopuolelle, 1700-luvun Bostoniin, ja tehtävä kuninkaasta brittiläinen siirtomaaherra. Nykyisin oopperaa esitetään sekä muokattuna “Bostonin versiona” että alkuperäisenä “Tukholman versiona”.

Tässä kuninkaallisen murhapäivän kunniaksi  Naamiohuvien finaalikohtaus New Yorkin Metropolitan-oopperan produktiosta. Kuningas tapaa rakastajattarensa ja saa kuolettavan tikariniskun tämän aviomieheltä. Kustaa III:n roolissa Luciano Pavarotti, yhdennäköisyys ilmeinen.

http://www.youtube.com/watch?v=KNvnIf6bK4s&feature=related