Kevätretkellä Pälkäneellä

Sukuloin Anskun kanssa Pälkäneellä. Kahvittelun lomassa meillä oli aikaa myös etsiä 1700-luvun muistoja. Augustin Ehrensvärd ei tiettävästi koskaan käynyt täällä, mutta muita mielenkiintoisia miehiä kyllä löytyi.

Jos Pälkäneen kunta haluaisi historiallisen sloganin, se voisi perustelluin syin julistautua ”Isonvihan pitäjäksi”. Kaikki kunnan tärkeimmät historialliset muistot ja muistomerkit liittyvät Isoonvihaan. Suuren Pohjan sodan pohjoisrintaman ratkaisutaistelunakin pidetty Kostianvirran taistelu käytiin Pälkäneen kirkonkylässä lokakuussa 1713. (Taistelun ruotsalainen nimi on Slaget vid Pälkäne eli ”Pälkäneen taistelu”, venäläinen Битва на реке Пялькяне eli kai suurin piirtein ”Pälkäneenjoen taistelu”). Kostianvirran taistelupaikat jäivät väliin tällä reissulla. Kyläilemme kuitenkin uudelleen Pälkäneellä kesemmällä, palaan niihin silloin.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/PlkneMedelplan.jpg

Tämä pieni muistokivi, avoin kirja johon on kaiverrettu nimi MEDELPLAN, seisoo hieman orvon näköisenä Pälkäneen rauniokirkon pihassa. Johonkin unohtuneeseen kohtaan tätä kirkkomaata on haudattu pitäjän suuri poika Daniel Medelplan  (1657–1737). Wiljo-Kustaa Kuulialan Vanhaa Pälkänettä (1949) kertoo hänestä seuraavaa:

Isonvihan ajoilta on Pälkäneeltä kerrottavissa tapaus, joka on kaikkein herkimpiä suomalaisen kirjallisuuden historiassa. Daniel Medelplan oli aikoinaan ollut Turun yliopiston kuvien kaivertajana. Sieltä hän oli siirtynyt Viipuriin piispa Pietari Bångin kirjapainon hoitajaksi. Viipurista paettuaan hän kulkeutui Pälkäneelle, missä loppuikänsä eli loisena Taurialan kylässä. Seurakunnan pappien huomio kiintyi yksinäiseen loiseläjään. Kansankieliset kirjat olivat käyneet vähiin. Kirjapainot taas olivat joutuneet vainolaisen haltuun. Kirjoitettu sana oli vaikeasti saatavissa. Tällöin Medelplan rohkeni ryhtyä uskallettuun yritykseen: hän kaiversi puulaatoille kirjaimet painattaen niillä Aapisen. Kirjan nimi kuului: “Lasten paras Tawara, eli A B C kirja, joka suuren tarpeen tähden leikattu Puuhun ja Pälkänen seurakunnan Saarnamiesten toimituksen cautta, Prändätty Pälkänellä Daniel Medelplanilda Tauralan kylässä 1719”.

Kuuliala jättää hienotunteisesti mainitsematta, miksi yliopiston entinen kaivertajamestari, aikansa lahjakkaimpiin kirjanpainajiin kuulunut Medelplan oleskeli köyhänä loismiehenä Pälkäneellä. Hän oli kärähtänyt intiimistä suhteesta veljentyttäreensä, tuomittu Mooseksen lain nojalla kuolemaan sukurutsasta (hovioikeus lievensi tuomion vankeudeksi) ja tuhonnut sen myötä uransa piispan kirjanpainajana. Ajelehdittuaan eri puolilla maata sekalaisia töitä tehden hän päätyi lopulta Pälkäneelle. “Pälkäneen puuaapisen” kaivertaminen ja painaminen paikallisten pappien toimeksiannosta oli  Medelplanin painajanuran joutsenlaulu.

Medelplanin aapisesta ei ole säilynyt sen paremmin painolaattoja kuin vedoksiakaan. Viimeistä tunnettua vedosta säilytettiin suurena aarteena Turun Akatemian kirjastossa, kunnes se tuhoutui Turun palossa 1827. Korvaavaa ei löytynyt, vaikka kirjankeräilijä Matti Pohto nuuski Pälkäneen läpikotaisin. Siitä, mihin painolaatat joutuivat, liikkuu paljon huhuja ja tarinoita. Kun Wiljo-Kustaa Kuuliala keräsi 1900-luvun alkupuolella aineistoa pitäjänhistoriaansa, hän tapasi paljon vanhoja ihmisiä jotka väittivät nähneensä lapsina omin silmin Medelplanin painolaatat. Totta vai huhua, tiedä häntä. Aapisen teksti tunnetaan, sillä se ehdittiin jäljentää ennen Turun paloa.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/PlkneAapiskukko.jpg

Legendan mukaan Medelplan myös toi aapiskukon Suomeen: Pälkäneen puuaapinen on tiettävästi ensimmäinen Suomessa painettu aapiskirja jossa oli aapiskukon kuva. Yliopiston ja piispan kirjanpainaja lienee nähnyt työssään ruotsalaisia ja saksalaisia aapisia aapiskukkoineen ja ottanut mallia. Pälkäne on ominut aapiskukon symbolikseen: vanhassa kunnanvaakunassa oli kukko (hävisi kuntaliitoksen tieltä), ja kukkoihin törmäilee paikkakunnalla muutenkin. Tässä yöpaikkamme, huoltoasema/motelli Aapiskukko. Tai kuten kyltissä lukee, AapisKukko [kielioppipuistatus].

Medelplanin pystin vieressä kirkon pihamaalla on Pälkäneen kirkkoherran Olaus Castreniuksen (1666–1736) muistomerkki. Hän oli kappalaisena Isonvihan aikana, eli saattoi olla juuri se pappi joka antoi Medeplanille toimeksiannon veistää aapinen. Tämä on valistunut arvaus, jolle en löytänyt vahvistusta. Ainoa tieto, jonka onnistuin tästä kirkollisesta herrasmiehestä löytämään, on se, että hän on Castrén-suvun kantaisä. No, kai sekin riittää meriitiksi pienelle muistomerkille.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/PlkneHautausmaa.jpg

Melko lailla metsittyneellä Pälkäneen vanhalla hautausmaalla on säilynyt muutama tusina kivistä hautamuistomerkkiä. Kävimme ne huolellisesti läpi, mutta yhtään 1700-luvun kiveä ei löytynyt (ne ovat hyvin harvinaisia, kuten ennenkin olen todennut, mutta aina kannattaa yrittää). Kuten kuvasta näkyy, yö laskeutui ja oli turvauduttava taskulamppuun. Ammatin varjopuolia.