Vappuretkellä Ullanlinnassa

Vapun kunniaksi teimme piipahduksen Ullanlinnaan. Etsimme sieltä kaupunginosalle nimensä antaneen Ulricasborgin linnoituksen jäännöksiä sekä muita 1700-luvun jälkiä.

Nykyisin nimellä Ullanlinnanmäki kutsutaan Kaivopuiston kalliota, helsinkiläisten perinteistä vapunviettopaikkaa. Alkuperäinen, historiallinen Ullanlinnanmäki oli kuitenkin nykyinen Tähtitorninvuori. Vuorelle ryhdyttiin 1750-luvulla rakentamaan pientä bastionilinnoitusta, joka sai nimen Ulricasborg kuningatar Ulrika Eleonoran mukaan.  Se oli osa Augustin Ehrensvärdin kunnianhimoista, koskaan toteutumatonta suunnitelmaa Helsingin kaupungin linnoittamiseksi. Ulricasborgin linnoitus jäi kesken 1757, kun Pommerin sota keskeytti linnoitustyöt, eikä se valmistunut koskaan. Ehrensvärdin seuraajat hylkäsivät mantereenpuoleiset linnoitustyöt ja keskittyivät saattamaan Viaporia valmiiksi.

Tähtitorninvuori kulki vuoden 1928 suureen nimistöuudistukseen asti nimellä Ulrikaporinvuori – Ulricaborgsberget. Vuorta ympäröivän kaupunginosan nimeksi tarttui Ullanlinna – Ulrikasborg. Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miten ja milloin nimitys Ullanlinnanmäki siirtyi tarkoittamaan Kaivopuiston kalliota (Tai miksi Ullanlinnanmäki-nimitystä käytetään vain kahtena päivänä vuodessa, laskiaisena ja vappuna, ja muulloin puhutaan vain Kaivopuistosta.)

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/Ullanlinnankasarminpaikka.jpg

Suunnilleen tämän nurmikentän paikalla, nykyisen Saksalaisen kirkon takana, oli vuonna 1748 valmistunut kasarmirakennus johon majoitettiin linnoitustöihin komennettuja sotilaita. Puisen kasarmirakennuksen kahden puolen oli kaksi upseeripaviljonkia, joista vanha ystävämme, kapteeni Carl Tersmeden sai ensimmäisen asuntonsa saapuessaan Helsinkiin. Päiväkirjaansa hän kirjasi seuraavaa:

3. toukokuuta [1749] ankkuroiduimme Ulricasborgin luo. Ehrensvärd oli niin kohtelias, että seurasi minua maihin ja johdatti minut uuteen asuntooni, kysyen olinko tyytyväinen tähän pieneen rakennukseen. Sali, keittiö, neljä kamaria ja ullakko tavaroilleni, ja kaikki tuo vain minua varten. Huoneet olivat pienehköjä mutta varsin siistejä, keittiö ja ruokakomero kunnollisia, ja minä kiittelin loputtomasti hänen armoaan.

Tersmeden, tunnettu herkkusuu ja ahmatti, kiinnitti luonnollisesti huomionsa keittiön ja ruokakomeron kunnollisuuteen… Hän muutti pois Ullanlinnasta varsin pian ostettuaan Albergan kartanon, mutta itse kasarmi palveli pitkään tykistön käytössä. Se oli olemassa vielä 1820-luvulla kun Ehrenströmin asemakaavaa ryhdyttiin toteuttamaan.

Sitten itse vuorelle ja linnoituksen jäänteitä etsimään. Ulricasborgin keskeneräisestä linnoituksesta oli 1800-luvun alussa jäljellä vain raunioituneita jäänteitä, sillä helsinkiläiset olivat varastaneet suurimman osan kivistä rakennusmateriaalikseen. Vuoren laelle valmistui 1830-luvulla yliopiston tähtitorni, ja vuoren rinteet muutettiin 1890-luvulla puistoksi täyttömaan ja istutusten avulla. Nämä mylläystyöt hävittivät alleen linnoituksen viimeisetkin jäänteet. Tarkkaavainen silmä havaitsee silti edelleen, että puiston lukuisat kallionyppylät ovat omituisen kulmikkaita ja nakerretun näköisiä. 1700-luvun räjäytys-, poraus- ja lohkomistöiden jälkiä on yhä nähtävissä kaikkialla.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/Ullanlinnanpuistolampi.jpg

Tähtitorninkadun varressa oleva pieni puistolampi (toistaiseksi vielä kuiva…) sijaitsee kallionleikkauksessa, joka on tehty Ulricasborgin linnoituksen keskelle suunniteltua polygonia varten. Kallioseinissä on kivien lohkomista varten porattuja reikiä.

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Itse%20otetut%202012/Ullanlinnanhalkaistukallio.jpg

Tämä kallionkulma on nurmikentän laidalla hieman puistolammesta länteen. Siinä näkyvät kesken jätetyn louhintatyön jäljet. Kallion keskelle on porattu reikä sen halkaisemista varten, mutta lopputulokseksi on saatu vain hiushalkeama. Halkeaman äärellä intouduimme pohtimaan millä tekniikoilla kalliota on louhittu, ja havaitsimme miten ohut tietämyksemme 1700-luvun kivityömenetelmistä on… Linnoitustyömaan palveluksessa oli rakennusmiehiä ammattinimikkeellä minör eli miinoittaja tai panostaja, joten ruuti oli varmastikin käytössä.

Tässä hieman bongailtavaa vappua viettäville helsinkiläisille, jotka vaeltavat Tähtitorninvuoren yli piknikilleen. (Tai jäävät Tähtitorninvuorelle piknikille, mikä on Kaivopuiston ylikansoituksen tähden fiksu veto.) Hyvää vappua kaikille.

5 Replies to “Vappuretkellä Ullanlinnassa”

  1. Taas veit minut harhailemaan sanomalehtiarkistoon.

    Aivan selvästi Tähtitorninmäestä on kyse kun
    – “Ulrikaporin mäelle” toivotaan vietävän “Lunta, jäätä, lastuja ja soraa sekä lakaisurikkoja y.m. senlaista, joka ei haise pahalta” (Suomalainen Wirallinen Lehti 11.1.1867)
    – tähtitieteellinen observatorio on “n.k. Ulrikaporin vuorella” (Helsingin Wiikko-Sanomia 2.2.1883)
    – Robert Stigellin veistoryhmä Haaksirikkoiset tulee pystytettäväksi “Ulrikaporin vuorelle” (Lappeenrannan Uutiset 1.9.1896)
    ja todennäköisesti myös silloin kun huutokaupattiin “heinänniitto tämän kesän aikana Ulrikaporin vuorelta” (Suomalainen Wirallinen Lehti 27.6.1884)

    Mutta huomiotani herätti se, että useammassa tekstissä kallio/vuori on monikossa. Tämä mahdollistaisi sen, että myös nykyisen Kaivopuiston kallioita kutsuttaisiin samalla nimellä. Ja millä muulla nimellä niitä olisi kutsuttu kun alueella vaikutti “Ulrikaporin kylpylaitos”?

    Tuntuu nimittäin luonnollisemmalta, että kun “Ulrikaporin kallioilla” tähyillään alusta, joka yhdeksän aikaan oli “jo Viaporin taustalla” (Savo-Karjala 9.4.1890) oltaisiin lähempänä avomerta kuin Tähtitorninmäellä.

    Kaivopuiston ja Ullanlinnan käsitteet menivät lopullisesti sekaisin (?), kun “Kenraalikuvernööri on senaatilta tiedustellut, millä kannalla nykyään on kysymys penkkien poistamisesta Ullanlinnanvuoren valleilta Kaivopuistossa.” (Savo 3.9.1910). Jos kirjastot olisivat auki voisi (muistaakseni) suhteellisen tuoreesta Kaivopuiston historiasta löytää lisätietoja.

    (Ulrikaporin vuorilla tapahtuneesta kruutipamauksesta voi lukea ainakin Hämäläisestä 21.12.1866. “Häiriö kaupungissa oli tästä hirviästä tapauksesta summatoin.”)

  2. Hienoa tonkimistyötä. Olin unohtanut, että Kaivopuiston kylpylän virallinen nimi oli Ullanlinnan/Ulrikaporin kylpylaitos. Olisiko Ullanlinna-nimi tarttunut kylpylästä sen viereiseen (tai suorastaan kylpylän alueella olleeseen) mäkeen? Uskottavin selitys toistaiseksi.

  3. Yritin kaivaa tietoa Tähtitorninkadun puistolammen kiviveistoksesta/patsaasta, mutta netistä en löytänyt mitään valaisevaa.

    Kuka on kuvanveistäjä ja mikä on suihkulähdelammen historia? Ilmeisesti ei ole kaupungin rahoittama projekti?

  4. Lampi on kaiketi tehty 1860-luvulla, kun Tähtitorninvuoresta muokattiin puisto (tämä on valistunut arvaus). Veistoksesta löytyy tietoa mm. tuolta: http://www.vihreatsylit.fi/?page_id=1259

    “Taidekauppias Gösta Stenman (1888–1947) lahjoitti Tähtitorninvuoren lammikkoon Wäinö Aaltosen (1894–1966) kauniin, marmorisen veistoksen Kahlaava nainen vuonna 1925. Teos joutui ilkivallan kohteeksi ja konservoinnin jälkeen se sijoitettiin Rikhardinkadun kirjaston keskiaulaan 1994. Helsinki-päivänä 12.6. 2008 lampi sai koristuksekseen Marjo Lahtisen (s.1944) punagraniittisen veistoksen Torso.”

  5. Suurkiitokset tiedoista! Ajattelin jo alkuperäisen kysymykseni yhteydessä käyttää ilmaisua “torso”, mutta pidin sitä hieman epäkorrektina – ilmeisesti siis turhaan, sillä teoksen nimi on todellakin – Torso!…

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *