Suomessa metästyöt on perinteisesti tehty talvella, jolloin muut maataloustyöt ovat tauonneet ja jolloin tukkien kuljettaminen jäätä tai talviteitä pitkin on ollut helpompaa. Kaatoajankohtaan ovat ainakin muualla Euroopassa vaikuttaneet myös ikivanhat astrologiset käsitykset. Esimerkiksi otan laivanrakennuksen uuden ajan alun eurooppalaisessa merimahdissa, Espanjassa.
Laivanrakennuspuusta oli pulaa Espanjassa jo 1500-luvulla. Tammimetsien pelättiin loppuvan. Tämän takia Filip II:n meriupseeri ja “mestäagentti” de Eraso matkusti Ruotsiin, jossa hän kävi Juhana III kanssa neuvotteluja laivastoyhteistyöstä. Espanjan kuninkaan ajatuksena oli tilata kaleereja maalleen, joka oli varustamassa suurta Armadaa ensin Hollantia ja sitten Englantia vastaan. Laivastoyhteistyöstä ei tullut mitään, mutta Ruotsin ja erityisesti Suomen merkitys puun viejänä Espanjalle ei kadonnut mihinkään. Maailman laajin merimahti ulottui Etelä-Amerikasta Filippiineille unohtamatta sen monia omistuksia Euroopossa. Merivalta tarvitsi puuta. Sitä oli kuitenkin jo näihin aikoihin Etelä-Euroopassa vähän ja puunkaadosta anettiin tarkkoja määräyksiä. Ne perustuivat astrologiaan. Tammipuuta sai kaataa vain tiettyinä talvikuukausina marras-, joulu- ja tammikuussa (menguantes). Silloin Kuun vaiheet olivat oikeat.
Käsitys perustui antiikin astrologiaan. Hesiodoksen Työt ja päivät “maanviljelysoppaan” mukaan oli oikeita ja vääriä päiviä laivanrakennuspuun kaatoon. Pliniuksen Luonnonhistorian mukaan puu, joka kaadettiin nousevan Kuun aikana lahosi. “Tammipuu kadetaan (Istrian Triestessä), kun aurinko on Kauriin tähtikuviossa”, kirjoitti silloinen kapteeni Abraham Falkengren kuvatessaan Venetsian Arsenalen puunhankintaan 1720-luvulla. Marseillen kaleeritelakalle taas tuotiin hänen mukaansa marraskuussa kaadettua puutavaraa. Myös Toscanan kaleeritelakan puutavara, joka saatiin Apenniineltä, kaadettiin marraskuussa. Käsitykset olivat siis ainakin Välimerenalueella elinvoimaisia vielä 1700-luvullakin.
Taivaankappaleilla uskottiin, tai “tiedettiin” olevan yhteys maanpäälliseen elämään. Kuun vaiheet rytmittivät puunkaadon ja tätä kautta myös laivanrakennuksen ja vaikuttivat välillisesti myös suurten merioperaatioiden ajoittumiseen. Tähän astrologian ohjaamaan sykliin liittyi kuitenkin ajallinen jousto, joka takasi sen, että puuta ainakin periaatteessa oli käytettävissä, jos varastot vain riittivät: etenkin Etelä-Euroopassa laivanrakennuspuuta liotettiin vuosia vedessä sen joustavuuden lisäämiseksi. Tämän ruotsalaisupseerit Falkengren, Gustav Ruuth ja laivanrakennusmestari Karl Falck oppivat matkoillaan Välimeren kaleeritelakoilla 1720-luvulla.
Ruotsi ja Suomi olivat jo keskiajalla osa eurooppalaista kulttuuria ja integraatiokehitys vain vahvistui uudella ajalla. Vaikuttiko käsitys Kuun vaiheiden merkityksestä myös meikäläiseen laivanrakennukseen. Ottiko varhaismodernin laivanrakenuksen uranuurtaja F. H. af Chapman huomioon muinaisen astrologisen tekijän valitessaan laivanrakennuspuuta saaristofregatteihinsa? Oliko hänellä taskussaan Kuun vaiheet näyttävä almanakka?
Mikko Huhtamies