University of Helsinki
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Sylvi Möllerin opaskirjan mukaan tässä kohden hautausmaata oli 1950-luvulla ”kivialustalla katkennut rautaristi”. Nyt tässä on vain kivialusta jossa on reikä. Katkennut rautaristi on puolen vuosisadan aikana kävellyt jonnekin. Toivottavasti kaupunginmuseon kokoelmiin eikä kenenkään kirjahyllyyn.
Ristiä tai ei, kivipaasi kuuluu hautausmaan merkittävimpiin. Sen alla nimittäin lepää Anders Byström (1724–1802), pormestari, valtiopäivämies, kauppias, ravintoloitsija, majatalonpitäjä, tiilitehtailija, tupakanviljelijä, biljardinomistaja, vapaamuurari ja yksi 1700-luvun merkittävimpiä suomalaisporvareita. Merkittävyyden todisteeksi riittänee, että Byström on yksi harvoista Suomen kansallisbiografiaan päässeistä 1700-luvun porvareista.
http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Vanha%20kirkkopuisto/AndersBystrm.jpg
Byströmin, kaupungin mahtimiehen ja pitkäaikaisen pormestarin hautajaiset olivat poikkeuksellinen spektaakkeli pienessä Helsingissä. Sylvi Möller toteaa:
Helmikuussa 1802 hänen ruumiinsa siunattiin viimeiseen lepoonsa Ulrika Eleonoran kirkossa koko kaupungin väestön seuratessa tätä juhlallista toimitusta. Tilaisuudessa esitettiin surumusiikkia, minkä jälkeen ruumissaatto surusauvoja kantavien marsalkkojen johdolla suuntasi kulkunsa Kampin hautausmaalle.
Kansallisbiografian Byström-artikkeli taas päättyy näihin sanoihin:
Byström kuoli 1802. Häntä oli hautaamassa ”koko Helsinki”, ja surusaattoa juhlistivat murhesauvoja kantavat airuet. Tällaisen kunnian sai yleensä vain aatelinen tai upseeri. Toinen puoli Byströmin elämästä, häntä pysyvästi vaivanneet taloudelliset ongelmat, tulivat esille heti perunkirjoituksessa. Vapaamuurareidenkin 1786 myöntämä laina oli lyhentämättä, ja kuolinpesä julistettiin konkurssiin.
Lieneekö tässä syy siihen, ettei Byström saanut haudalleen kivipatsasta vaan halvemman rautaristin?