University of Helsinki
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Tämä suuri hautapaasi lähellä Vanhan kirkkopuiston pääkäytävää on poikkeuksellinen. Se ei ole yksittäisen henkilön tai tietyn perheen hauta, vaan siinä lepää joukko ystävyksiä jotka kuolivat samassa onnettomuudessa. Teksti on himmentynyt melkein lukukelvottomaksi, mutta voin onneksi nojautua Sylvi Möllerin tekemään transkriptioon:
Åt minnet af P. Renman, G. Swanberg, C. G. Sundling, U. Österberg och O. A. Sahlstedt restes stenen af sörjande vänner. I lifwets gladaste ålder sökande nöjet funno de jämte tvänne Olycksbröder uti böljorna döden den 19. Juli 1817. Denna graf gömmer deras stoft.
[Tämän kiven pystyttivät P. Renmanin, G. Swanbergin, C. G. Sundlingin, U. Österbergin ja O. A. Sahlstedtin muistolle surevat ystävät. Elämänsä iloisimmassa iässä, huvia etsiessään, he kuolivat aaltoihin yhdessä kahden onnettomuustoverinsa kanssa 19. heinäkuuta 1817. Tämä hauta kätkee heidän tomunsa.]
http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/Vanha%20kirkkopuisto/Hukkuneetnuorukaiset.jpg
Tämän haudan taustatarina on hyvin tunnettu ja tutkittu, joten siteeraan Marja Pehkosen tekstiä kirjasta Hauraita muistoja Helsingin hautausmailta (2008):
[Vainajat] olivat ammateiltaan kirjanpitäjiä ja tullikamarin kirjuri. Muistolauseessa mainitut onnettomuustoverit olivat muurarin apupoika Erik Lindgren ja merimies Bergström. Kaksi apteekin apulaista oli ollut lähdössä mukaan, mutta apteekkari ei antanut heille vapaata. Kesäinen ukkosmyrsky yllätti veneretkellä olleet nuorukaiset. Kaikki seitsemän hukkuivat.
Kyseessä oli siis 1800-luvun alun helsinkiläisnuorukaisten kesäretki joka sai traagisen lopun. Pieni toivomus sille nykypäivän helsinkiläisnuorisolle, joka tänäkin kesänä valtaa Vanhan kirkkopuiston: jos teidän on aivan pakko remuta ja pussikaljoitella haudoilla, tehkää se edes tällä haudalla. Siinä olisi jonkinlaista karkeanpuoleista symboliikkaa.