Aikalaiskuvauksia Viaporista, osa 7: Johan Gustav Olander

Viaporista on säilynyt vain muutamien siellä asuneiden aikalaisten muistelmia. Näistä yksi vähäiselle huomiolle jäänyt kirjoitelma on Viaporin saaristolaivastoeskaaderissa majurina palvelleen Johan Gustav Olanderin omaelämäkerta En krigare från 1788 och 1808, jonka Arne Cederholm julkaisi Fria Blad -lehdessä (nro 7-8) vuonna 1931. Muistelmat olivat välittyneet ensin Olanderin tyttären tyttärelle ja sen jälkeen Cederholmille Helsinkiin.

Johan Gustav Olander (1757–1818) oli Viaporissa saaristolaivaston kamreerina toimineen Erik Olanderin poika. Hän oli syntynyt Viaporissa, ja isänsä jalanjälkiä seuraten hän astui laivaston palvelukseen vuonna 1770. Toisin kuin siviilivirkamiehenä työskennellyt isänsä – tämä kuului henkikirjoissa ryhmään Civil Staten – hän oli kuitenkin valinnut sotilasuran, jolla hän vähitellen yleni saavuttaen majurin arvon vuonna 1801. Olander meni vuonna 1791 naimisiin helsinkiläisen kauppiaan Johan Sederholmin tyttären Hedvig Magdalenan kanssa. Hedvigin isältä pariskunta sai haltuunsa Herttoniemen kartanon, joka kuitenkin myytiin jo vähän myöhemmin pois lukuun ottamatta siihen kuulunutta Strömsin tilaa. Suomen sodan jälkeen Olander perheineen siirtyi Ruotsiin.

Olander kirjoitti omien sanojensa mukaan muistelmansa jälkeläisilleen kertoakseen heille jotain itsensä ja isänsä kohtaloista. Hän toteaa, ettei hänen elämäntarinansa ole mitenkään erityisen kiinnostava, ja siksi muistelmat on tarkoitettu vain lähipiirin luettavaksi. Tutkijoille Olanderin kertomus lyhykäisyydestään huolimatta (9 sivua) tarjoaa kuitenkin ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella, millainen näkemys Viaporissa palvelleella upseerilla oli elämästään ja siihen liittyneistä tärkeistä tapahtumista.

Viaporista Olander ei kerro suoraan kovinkaan paljon. Suomen sotaa edeltävinä vuosina hän jakoi kertomuksensa mukaan aikansa palveluspaikkansa ja maaseutuasuntonsa (Strömsin tila) kesken. Olanderin perheeseen kuului henkikirjojen mukaan vuonna 1806 yhdeksän lasta ja yhdessä palvelusväen kanssa kotitalous oli koko linnoituksen suurin. Koska Viaporissa majurintasoisellakin henkilöllä oli varsin vähän asuintilaa, perhe oleskeli todennäköisesti suuren osan ajasta mantereella. Olander ei ollut tässä mielessä mitenkään poikkeuksellinen, sillä monet muutkin Viaporin upseerit omistivat kartanoita ja tiloja lähiseudulta. Kaiken kaikkiaan avioliiton solmimisen ja vuoden 1808 väliseltä ajalta Olander antaa hyvin niukasti tietoja.

Viaporin piirityksen aikana 1808 Olander nimitettiin Ison Mustasaaren paikallismajuriksi, ja tähän liittyen hän antaa muistelmissaan mielenkiintoisen luonnehdinnan kyseisestä saaresta:

vid det senast olyckliga kriget, var jag vid min station på Sveaborgs fästning då belägringen af detsamma företogs och förordnades att ha majors expedition vid flottan, jämte tjänstgöringen som place major på stora Östersvartö, hvilken i anseende till sin talrikare garnison, äfven som dess läge, ansågs skild från huvudfästningen

Osaltaan tätä Ison Mustasaaren itsenäistä roolia selittää varmaankin se, että saari oli suurelta osin laivaston hallussa. Siellä sijaitsivat laivaston veistämöt, verstaat, venesuojat ja asuinrakennukset. Itse linnoituksen piiritystä ja antautumista Olander ei käsittele juuri lainkaan. Hän toteaa ainoastaan, että:

Och utan att ingå i några raisonementer om denna för öfrigt så världskunniga händelse vet jag endast med visshet att säga, att hvarken jag eller större delen af mina kamrater, på minsta sätt medvärkat till denna så bedrövliga katastrof: men väl hafva vi erfarit att gemensamt vi alla härigenom blivit olyckiliga.”