Kustaa III Iitissä liiterissä

Kesällä 2011 kirjoitin tässä blogissa Kustaa III:n leiripaikasta Iitissä. Kyseessä on Kustaan sodan (1788-90) aikainen merkittävä sotilasleiripaikka, jossa myös itse kuningas vieraili kahdesti.  Maantien reunassa on kyltti joka johtaa uteliaat pienen (ja erittäin vaikeasti löydettävän) muistokiven luo. Tarkempien tietojen hankkiminen leirin historiasta sekä kuninkaallisista vierailuista osoittautui erittäin vaikeaksi.

Nyt kompastuin sattumalta lisätietoon leiripaikasta. Ostin muutamalla eurolla Hakkapeliitta-lehden numeron 33/1938. Lehti oli suojeluskuntien pää-äänenkannattaja, jossa julkaistiin sekä päivänpolttavia että historiallisia artikkeleita sodasta ja sodankäynnistä. Tässä numerossa on muun muassa juttu purjelentokoneiden merkityksestä tulevaisuuden ilmapuolustukselle, reportaasi suomalaisesta upseereista Espanjan sisällissodassa, sekä historia-artikkeli Ruotsin ruoturykmenttien uudelleenorganisoinnista 1800-luvun alussa. Mutta kiinnostavin juttu (jonka vuoksi ostin lehden) on tämä:

http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/KustaaIIIjaliiteri_zps16372e4f.jpg

Jutun kirjoittajaksi on merkitty Vihtori Simonen. Wikipedia kertoo hänen olleen iittiläissyntyinen toimittaja ja kirjailija, jonka sekalaiseen julkaisuluetteloon kuuluu sellaisia teoksia kuin  Musta varjo katoaa: 1-näytöksinen suojeluskunta-aiheinen näytelmä. Hän näkyy myös kirjoittaneen Hakkapeliittaan muitakin historia-aiheisia juttuja. Tässä artikkelissa Simonen esittelee lukijoille harvinaisen rakennuksen, Kustaa III:n majapaikkana toimineen entisen käräjätuvan. Huhtikuussa 1790 kuningas liikkui sodanjohtotehtävissä rintaman takana Iitissä ja tarvitsi itselleen yösijan sekä päämajan.

Muistitietojen mukaan kuningas Sääskjärvellä majoittui Marttilaan, paikkakunnan silloin ja vielä nykyisinkin suurimpaan taloon. (…) Korkea vieras otti kuitenkin – edelleen muistitietojen mukaan – virkahuoneekseen kylän siihen aikaan ainoan “virallisen” rakennuksen, käräjätuvan. Tämä jykevistä hirsistä rakennettu tupa on vieläkin olemassa, laatuaan harvinaisena muistomerkkinä puolentoista vuosisadan takaa. Se on tosin jo kauan sitten, jouduttuaan tarpeettomaksi alkuperäiseen tarkoitukseensa, muutettu Marttilan tanhualle ja alennettu arvossa – vaunuliiteriksi. Nykyään se ei enää ole oikeastaan vaunuliiterikään, vaan pikemminkin vain aikansa palvelleiden ja virattomiksi joutuneiden ajoneuvojen ym. säilytyspaikka.

Tässä tuvassa kuningas yhdessä Elimäen ja Anjalan rintamalohkojen päälliköiden, kenraalien Hamiltonin ja Polletin kanssa laati neljän päivän aikana hyökkäyssuunnitelman, päämääränä venäläisten karkoittaminen Valkealasta, sikäläisten varastomakasiinien valtaaminen ja senjälkeen jatkuva eteneminen Taavetin ja Lappeenrannan suuntiin samanaikaisesti Kymenlaaksosta ja Etelä-Savosta käsin. Suunnitelma toteutuikin alkuosaltaan. Kuningas marssi 3.500 miehen kera Sääskjärveltä Jaalan kautta Valkealaan ja puhdisti kirkonseudun venäläisistä saaden sitäpaitsi melkoisen sotasaaliinkin.

Kuten tekstistä näkyy, Simonen yhdistelee yleistä sotahistoriaa omaan kotiseututuntemukseensa ja iittiläisiltä keräämäänsä muistitietoon. Muistitietoon, joka mahdollisesti ei ole säilynyt missään muualla kuin tässä artikkelissa. (Aimo Halila mainitsee Iitin historiassa lyhyesti, että Kustaa III oleskeli Sääskjärven käräjätuvassa, mutta Simosella on asiasta paljon laajempia ja tarkempia tietoja.) Taas päädytään tähän yhtä aikaa sekä hedelmälliseen että turhauttavaan tosiasiaan: historiallinen tieto voi piileskellä aivan missä tahansa. Löydettäessä se tuottaa iloa, muulloin vainoharhaisuuden kokemuksia, kun on varma siitä että ratkaiseva tieto piilee jossain mihin ei älyä katsoa.

Olisi mielenkiintoista tietää, onko tupa edelleen liiterinä “Marttilan tanhualla”, vai onko se hävitetty viimeisen seitsemän vuosikymmenen aikana. Simonen valittaa miten sitä on “ajan hammas pahanlaisesti kalvanut”, mutta hirsiaitat ovat tunnetusti sitkeitä ja pitkäikäisiä…