University of Helsinki
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Lähellä arkkitehti Pehr Granstedtia lepää toinenkin vainaja, joka liittyy läheisesti Helsingin uudelleenrakentamiseen 1800-luvun alussa. Yhdeltä sivultaan sileäksi hiottuun luonnonkiveen on hakattu:
http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/AndersKocke_zps211be72a.jpg
And. Kocke Coll. Asessor afled den 13 Junii 1828. Efter Bekymmerfull Vandel, hvilar i frid den älskades stolft.
[Kollegioasessori And. Kock, kuollut 13. kesäkuuta 1828. Huolien täyttämän vaelluksen jälkeen lepää rakastetun tomu rauhassa.]
Anders Kocke (1767–1828) oli ravintoloitsija Jonas Kocken poika Helsingistä. Hän hyödynsi linnoituskaupungin tarjoamia uramahdollisuuksia liittymällä 16-vuotiaana vapaaehtoisena Armeijan Laivaston Viaporin eskaaderiin, jossa hän kohosi luutnantiksi. Monien 1700-luvun upseerien tavoin Kocke oli lahjakas piirtäjä ja maalari. Kansallismuseon kokoelmiin kuuluu kaksi hänen maalaamaansa amiraali C. O. Cronstedtin muotokuvaa sekä kuuluisa Kahvinnuuskijat-akvarelli (kts. sivun oikea yläkulma), johon ainakin minä törmäsin ensimmäisen kerran jo ala-asteen historiankirjassa. Varsin tunnettu taiteilija siis.
Kocke erosi armeijasta Suomen sodan jälkeen ja antautui uudelle uralle kaupunkisuunnittelijana. Helsinki oli osittain tuhoutunut tulipalossa sotavuonna 1808, ja sodan jälkeen muodostettiin uudelleenrakennuskomitea, jonka arkkitehdiksi nimitettiin luutnantti Kocke. Hän sai tehtäväkseen piirtää Helsingille uuden asemakaavan.
Kocken asemakaavaehdotuksessa Helsingin keskustan vanha sokkeloinen korttelijako oli jätetty ennalleen, ja sen länsipuolella oli melko kaavamaisella shakkilauta-asemakaavalla piirretty esikaupunki. Ehdotus sai nopeasti arvovaltaisia vastustajia. Suomen asiain komitean johtaja Gustaf Mauritz Armfelt, joka kaavaili Helsingistä uutta pääkaupunkia, tilasi ystävältään Johan Albrecht Ehrenströmiltä lausunnon Kocken asemakaavasta. Ehrenströmin mielestä ehdotus oli “vailla aistia” ja “useissa kohdin mahdoton” , eikä sitä missään nimessä voitaisi käyttää jos Helsingistä tehtäisiin pääkaupunki. Kun Helsingistä sitten tehtiin pääkaupunki vuonna 1812, asemakaavan piirtäminen annettiin Ehrenströmin tehtäväksi ja Kocke alennettiin uudelleenrakennuskomitean asiamieheksi.
Kocken yhteistyö Ehrenströmin kanssa oli ongelmallista. Yrjö Blomstedt kirjoittaa Ehrenström-elämäkerrassaan:
Komitean asiamies, luutnantti Anders Kocke, oli sensijaan kauan Ehrenströmin surunlapsi. Tätä ei yksinomaan aiheuttanut se, että Kocke tuntuu olleen jonkin verran boheemi luonteeltaan; ainakin oli Ehrenströmin annettava hänelle suoranaisia määräyksiä virkaansaapumisajoista sekä työskentelypaikasta. (…) Komitean asiamiehenä oli Kocken tehtävänä myös tarkastaa kaupunkilaisten esittämiä rakennuspiirustuksia, vieläpä laatia niitä, ja komitea oli valitettavasti joutunut toteamaan näissä uusissa yksityisrakennuksissa ”useita virheitä hyvää makua ja rakennustaiteen sääntöjä vastaan”.
Kocke ei ollut koulutukseltaan arkkitehti vaan laivaston upseeri, joten ei ole varsinainen ihme, jos hänen suunnitelmansa eivät miellyttäneet kriittisiä tarkastelijoita. Toisaalta termiä “hyvää makua” käytettiin tähän aikaan C. L. Engelin edustaman empirearkkitehtuurin synonyyminä. Nuiva suhtautuminen Kocken piirroksiin saattoi myös johtua siitä, että niissä nähtiin pois muodista menneitä kustavilaisia tyylipiirteitä.
Kocke laati vuonna 1816 Kampin hautausmaalle uuden kaavan ja käytäväverkoston. Häntä voi siis pitää yhtenä Vanhan kirkkopuiston isistä (vaikka hänen linjaamansa käytävät on jo aikaa sitten korvattu uusilla), ja on varsin soveliasta että hänen viimeinen leposijansa on juuri täällä.