University of Helsinki
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Olen vältellyt tämän hautakiven ja vainajan käsittelyä, koska kyseessä on vaikeammanpuoleinen pala purtavaksi. Mutta mitä kauemmin se on roikkunut mukana, sitä ärsyttävämmäksi se on muuttunut. Joten nyt ryhdytään ratkomaan majuri Wilhelm Edvard de Beschen arvoitusta.
Hautakivi on aivan Vanhan kirkkopuiston kaakkoiskulmassa, ja sen isokokoisen, selkeän tekstin voi lukea Bulevardin toiselta puolelta asti. Arvoituksellisten muistosanojensa vuoksi se on yksi puiston tunnetuimmista hautakivistä ja turistioppaiden suosiossa. Kun Helsingin Sanomat pyysi taannoin minua valitsemaan kolme puiston mielenkiintoisinta hautaa, niin nimesin tämän yhdeksi niistä.
http://i1237.photobucket.com/albums/ff468/backman1710/WilhEddeBesche_zpsde4d0296.jpg
Majoren Wilh. Ed. de Besche hvilar här. Han var född d. 16/2 1756, hoppet glädde hans ungdom, plågorna förbittrade hans mannaålder, döden gjorde honom lycklig d. 1. Jan. 1802. Fåfängan har ingen del i denna minnesvård den broderliga ömheten reste den till tröst för sitt egit hierta af rättvisa mot den avlednes.
[Majuri Wilh. Ed. de Besche lepää tässä. Hän syntyi 16.2.1756, toivo kirkasti hänen nuoruutensa, vaivat katkeroittivat hänen miehuusvuotensa, kuolema teki hänet onnelliseksi 1. tammikuuta 1802. Turhamaisuudella ei ole mitään tekemistä tämän muistomerkin kanssa, jonka veljellinen rakkaus pystytti oman sydämensä lohdutukseksi oikeudentunnosta vainajaa kohtaan. ]
Mikään Vanhan kirkkopuiston hautoja käsittelevä teos ei kerro, mitkä elämänkohtalot näiden outojen muistosanojen takana piilevät. Majuri Wilhelm Edvard de Beschestä on myös poikkeuksellisen vaikeaa löytää minkäänlaisia elämäkerrallisia tietoja. Mutta sitkeä tonkiminen palkitaan aina.
De Beschet ovat varsin laajalle levinnyt suku, josta Svensk Biografisk Lexicon ja Svenska Adels Ättar-Tavlor tarjoavat yllin kyllin tietoa. Suvun kantaisä oli alankomaalainen rakennusmestari Gillis de Besche, joka muutti 1600-luvun alussa Ruotsiin. Hänen poikansa Vilhelm, Gillis, Hubert, Gerard ja Jakob olivat kaikki arkkitehtejä ja rakennusmestareita, jotka olivat rakentamassa muun muassa Tukholman kuninkaanlinnaa sekä Uppsalan linnaa ja tuomiokirkkoa. Useimmat veljekset myös vuokrasivat ja ostivat rautaruukkeja, joten De Bescheistä kehittyi varsin huomattava ruukinpatruunasuku.
Vilhelmin, Gillisin, Hubertin ja Gerardin jälkeläiset aateloitiin, mistä syntyivät Ruotsin ritarihuoneen neljä aatelista De Besche -sukua. Wilhelm Edvard de Besche ei kuitenkaan kuulu näihin haaroihin, sillä hänen nimeään ei löydy aatelismatrikkelista. Hänen täytynee siis olla viidennen veljen, aateloimattoman Jakobin jälkeläinen. Svensk Biografisk Lexicon toteaa Jakobista vain että “hänestä alkoi aateliton sukuhaara joka oli elossa 1700-luvulle saakka”. Tätä sukuhaaraa ei kukaan näytä vaivautuneen viemään matrikkeleihin.
Se veli, jonka veljellinen rakkaus pystytti hautakiven, lienee ollut Wilhelm Edvardin pikkuveli Karl Ludvig de Besche (1759-1839). Hän oli Armeijan Laivaston upseeri ja kuului Viaporin vapaamuurarilooshiin St. Augustiniin, jonka jäsenmatrikkeli on julkaistu ja lojuu pöydälläni. Sen mukaan veljekset olivat kotoisin Tukholmasta, pankkikasööri Vilhelm de Beschen ja Fredrika Sofia Reuterskiöldin poikia.
Äidinpuoleista suvusta löytyy helposti tietoa, mutta se ei ole varsin mairittelevaa. Fredrika Sofia Reuterskiöldin isä oli laivaston ylikomissaari Daniel Svensson Leffler, joka sai aatelisarvon 1719 nimellä Lagersparre, mutta menetti sen viisitoista vuotta myöhemmin jouduttuaan vankeuteen kavalluksesta. Vaimo ja lapset saivat luvan muuttaa sukunimensä Reuterskiöldiksi sosiaalisen stigman välttämiseksi. Suku menestyi noloista lähtökohdista huolimatta varsin hyvin. Tässä bloggaussarjassa on jo esitely yksi Reuterskiöld, kenraalimajuri ja Suomen armeijan divisioonankomentaja Heribert Konrad Reuterskiöld, jonka muhkea hautapaasi on Vanhan kirkkopuiston toisella kulmalla. Hän oli Wilhelm Edvard de Beschen äidinpuoleinen serkku.
Koska Wilhelm Edvard de Besche on haudattu Helsinkiin, hän lienee ollut Viaporin upseeri kuten veljensäkin. Ruotsin armeijan upseerikunnasta on tehty sen verran matrikkeleja ja kortistoja, että hänen löytämisensä pitäisi olla mahdollista – ei majurin tasoinen mies voi lähteistä kadota. Palaan asiaan ensi sunnuntaina…