University of Helsinki
Sarjassa esitellään Helsingin Vanhan kirkkopuiston hautakiviä ja niiden alla lepäävien Ruotsin ajan helsinkiläisten elämänkohtaloita.
Majuri Wilhelm Edvard de Beschen jahtaaminen alkoi viime viikolla. Matrikkeleista löytyi tietoa hänen sukujuuristaan, ja hieman myös hänen veljestään, mutta ei mitään hänestä itsestään. Seuraava etappi on Suomen historian perustutkimustoimikunnan upseerikortisto.
1960-luvulla toiminut Suomen historian perustutkimustoimikunta keräsi, kopioi ja luetteloi 1700-luvun historiaa koskeneita tietoja sekä Ruotsin että Suomen arkistoista. Sen kokoelman ehdoton helmi on kenkälaatikko jonka päällä lukee “Suomessa palvelleiden värvättyjen jalkaväkirykmenttien upseeriston ja aliupseeriston sekä sotilasvirkamiehistön sosiaalinen rakenne 1700-luvulla vuoteen 1808”. Laatikko sisältää henkilökortiston jossa kustakin upseerista, aliupseerista tai sotilasvirkamiehestä on kattavat elämäkerralliset tiedot. Tiedot on kerätty armeijan rullista, kirkonkirjoista, matrikkeleista, ja ylipäänsä kaikista mahdollisista saatavilla olleista lähteistä.
Perustutkimustoimikunnan kokoelma on Kansallisarkistossa, ja sitä jopa mainostetaan arkiston käyttäjille suunnatussa Tiedonjyväsiä-kirjasessa. Tästä huolimatta sitä ei ole koskaan luetteloitu. Sitä ei siis löydy Vakasta, Astiasta tai yhdestäkään painetusta arkistoluettelosta. Jos joku haluaa tutustua aineistoon, kannattaa toimia seuraavasti:
a) Selvitä Tiedonjyväsiä-kirjasta mitä aineistoa kokoelma sisältää
b) Kirjoita haluamasi aineisto Astian vapaatilauskenttään
c) Toivo että vuorossa oleva päivystäjä tietää mistä on kyse (minulle on kerran väitetty että aineisto ei ole olemassa koska sitä ei ole luettelossa) ja muistaa missä alimman kellarikerroksen komerossa kokoelmaa säiltytetään. Tässä, kuten muissakin hankalammissa Ruotsin ajan aineistoihin liittyvissä asioissa, talossa kannattaa asioida Pertti Vuorisen päivystysvuorolla. Hän tietää.
Tällä kertaa kortisto tuli nopeasti ja vaivattomasti. Ja siitä löytyi myös de Besche. Tässä hänen tietonsa vähän lyhennellen:
De Besche, Vilhelm Edvard (s. 1756 Kungholmen, Tukholma – k. 4.1.1802 Viapori, Helsinki) majuri. Vanhemmat pankkikomissaari Vilhelm Gustaf de Besche ja Fredrika Sofia Reuterskiöld. Leskikuningattaren Henkirykmentin tarjokas 1776, vänrikki 1776, luutnantti 1782, kapteeni 1785, majuri 1796, ero 1799. Virkavapaalla 1797, sairaana Viaporissa 1798-99. Naimaton.
Kortistossa on myös selvitetty upseerien välisiä sukulaisuussuhteita. De Beschellä ei ollut Viaporissa ainakaan pulaa sukulaisista, sillä melkein kaikki hänen äidinpuoleiset serkkunsa näyttävät palvelleen linnoituksessa. Carl Gustaf ja Casimir Reuterskiöld olivat upseereina Leskikuningattaren Henkirykmentissä, Carl Vilhelm ja Heribert Conrad Reuterskiöld Stackelbergin-Jägerhornin rykmentissä. Lisäksi hänen naispuoliset serkkunsa Beata Gustava ja Hedvig Reuterskiöld olivat naimisissa Leskikuningattaren Henkirykmentin upseerien kanssa. Kun tähän lisää vielä hänen pikkuveljensä Carl Ludvig de Beschen, joka oli Armeijan Laivaston upseeri (eikä siksi esiinny kortistossa), niin kasassa on harvinaisen komea sukuverkosto yhden sotilastukikohdan sisällä.
Nyt kun de Beschen rykmentti on selvillä, voi tarttua kirjallisuuteen. J. E. O. Screenin The Queen Fowager’s Life Regiment in Finland 1772-1808 sisältää hajamainintoja hänestä. Hän oli komppanianpäällikkönä vuosina 1793-1799 (s. 61-62) ja istui rykmentin sotaoikeuden jäsenenä (s. 169). Screen on myös pannut merkille hänen hautakivensä ja on ottanut sen mukaan esimerkkinä rykmentin yhteishengestä. Käännän vapaasti englannista:
Majuri Wilhelm Edvard de Beschen kuoleminen halvaukseen 1802 pitkän sairauden jälkeen synnytti selvän esimerkin yhteishengestä rykmentin upseerien keskuudessa. He hakkauttivat hänen hautakiveensä tekstin: “Turhamaisuudella ei ole sijaa tässä muistomerkissä. Veljellinen rakkaus pystytti sen oman sydämensä lohdutukseksi oikeudentunnosta vainajaa kohtaan.” (s. 256-157)
Screen siis tulkitsee “veljellisen rakkauden” takana olleen de Beschen upseeritoverien, ei hänen veljensä, kuten minä suoraviivaisesti oletin. Lähteikseen hän on merkinnyt de Beschen hautakiven sekä Leskikuningattaren Henkirykmentin kuolleiden luettelon. Jos haluan kaivautua tähän ongelmaan syvemmälle, on seuraava etappi siis henkirykmentin kirkonkirja.
Kiitos arkistovinkistä yksityiskohtaisine ohjeistuksineen! Linkitin tämän SukuForumille, jonka lukijoista varmasti joku innostuu seuraamaan jälkiäsi.
Eipä kestä, ja kiitos linkkauksesta. Kortisto (ja SHPTA yleensäkin) on hieno aineisto, ja ihmisten soisi tuntevan sen.
Kiitos vaivannäöstäsi! Varmistamattomat tarinat sukuni parissa kertovat Wilhelm Edvard de Beschen kuuluneen sukuun, mutta ei yhtään tätä tarkemmin mitä kautta.. Isäpappa Vilhelm Gustafia en ole pystynyt vielä sukupuuhun kytkemään, mutta kymmenen sukupolven takaa löytyy ainakin kantaisä Gillis de Besche. Olisin toivonut vähän lähempääkin sukulaisuutta. 🙂 Olisi hienoa, jos mysteeri selviäisi lopullisesti!