Kostianvirta, osa 2b: Sotahistoriallinen seminaari

Sotahistoriallisen Kostianvirta-seminaarin toisella puoliajalla oli paikallishistorian vuoro. Everstiluutnantti, Maanpuolustuskorkeakoulun johtamisen professori Aki-Mauri Huhtinen tarkasteli Kostianvirran taistelun kulkua ja merkitystä strategisesta näkökulmasta. Sotilaallisen lyhyesti voidaan todeta ruotsalaisten asema seuraavasti.

− venäläisten viisinkertainen ylivoima (3 400 vs. 15 000)
− ruotsalaisten joukkojen huono ryhmittely
+ venäläisten joukkojen puutteellinen koulutus
+ ruotsalaisten hyvä puolustusasema
− ruotsalaisten reservin puute
+ ruotsalaisten puolustuslinnoitusten nopea rakentaminen
− sumuisen sään apu venäläisten yllätyshyökkäyksessä
− ruotsalaisten joukkojen demoralisoituminen ja tottumattomat hevoset
+ venäläisten kyvyttömyys hyödyntää ensimmäistä voittoaan Mälkilän maihinnousupaikassa
− venäläisten nopeus ja innovatiivisuus (käyttää vettä kulkuunsa)
− ruotsalaisten joukkojen jopa liian suuri taistelutahto

Selvityksenä viimeiseen noista kohdista: Kenraaliluutnantti C. G. Armfelt oli professori Huhtisen mukaan pakkoraossa: taisteltava oli – vaikka epätärkeässä paikassa ja jo ennalta häviöön tuomittuna – sillä muuten ruotsalaiset joukot olisivat lopullisesti tuskastuneet Armfeltin edeltäjän aikana aloitettuun jatkuvaan vetäytymiseen. Mahdollisesti taistelu oli ensin suunniteltu Tammerkoskelle, mutta sitä oli pakko aikaistaa jotta jatkuva sotilaskarkuruus loppuisi ja miesten taistelutahto kohenisi.

Professori Huhtinen huomautti myös, että Kostianvirran taistelu oli ajalle hyvin epätyypillinen; vasta 1900-luvulla alettiin käydä vastaavanlaisia taisteluita, joissa vesistöjen ylittämisellä oli strategista merkitystä. Mahdollisesti se, että venäläisten joukkojen komentaja F. Apraksin oli amiraali, vaikutti taistelun suunnitteluun.

Kostianvirran taistelun vuosimallia 1713 merkitys ei ehkä sotilaallisesti ajatellen ollut suuri, mutta professori Huhtinen näki siinä kuitenkin kulttuurista merkitystä: se oli ”alkupuhe Suomen sodalle”, ”talvisodan hengen osa” ja ”taistelu, joka kannatti käydä tulevaisuuden takia”.

Viimeisenä oli osio, jonka uskon houkutelleen paikalle ainakin osan väestä. Pietarin yliopiston historian laitoksen jatko-opiskelijan Aleksei Blandovin oli tarkoitus esitellä tuoreen tutkimustyönsä Kostianvirran taistelu – The Battle of Finland tuloksia. Hän oli kuitenkin estynyt saapumasta, joten viimeisen kolmevarttisen käytti tutkimustyön puuhamies ja toinen alkuunsaattajista, kesäpälkäneläinen Tapio Korppoo. (Tutkimusta oli onneksi saatavilla narikasta kohtuuhintaan, joten tästä aiheesta jäi jotakin konkreettisestikin käteen.)

Herra Korppoo kertoi Kostianvirran taistelun kiinnittäneen jo kauan sitten hänen ja veljensä Sepon mieliä, ja kun heiltä yhteyksiä Venäjällekin löytyi, etsivät he nuoren tutkijan Blandovin selvittämään, mitä tietoa taistelusta löytyisi venäläisistä lähteistä. (Toivoa kaikille historiantutkijoille: yllättävissäkin paikoissa voi luurata ihmisiä, jotka palkkaavat teidät tekemään tuoretta tutkimusta!) Selvittäminen ei ollutkaan turhaa, vaan amiraali Apraksinin raportit ylemmilleen, Pietari Suuren julistukset sekä sotavankien kuulustelupöytäkirjat vain odottivat Pietarin arkistoissa kielitaitoista tutkijaa. Yhdistettynä kenraaliluutnantti Armfeltin raportteihin ja jo olemassa olevaan tutkimukseen Kostianvirrasta, on taistelusta nyt mahdollista luoda aikaisempaa kokonaisempaa kuvaa.

Tarkemmat raportit löytyvät edellä mainitusta teoksesta, mutta mainittakoon vielä minulle luennosta päällimmäiseksi jäänyt oivallus siitä, että Venäjä oli vielä 1700-luvun alussa noviisi länsimaisessa sodankäynnissä, ja siksi Kostianvirran taistelustakin tehtiin siellä niin suuri numero. (Pietari Suuri ilmeisesti piti sitä yhtenä merkittävimmistä voitoistaan.) Sotilaallisesti pienestä taistelusta tuli siis propagandan takia suuri.

Taistelukuvausten pohjalta oli venäläinen taiteilija Anna Smirnova tehnyt 10 minuutin animaation, joka näytettiin tilaisuuden huipennukseksi. Etsiskelyistäni huolimatta en valitettavasti löytänyt videota netistä, mutta toivottavasti tämä taideteos pian saadaan jonnekin laajempaankin katseluun!

Yleisökysymykset ovat yleensä luentojen suola ja piste iin päällä. Selvästi Kostianvirta-aihe oli houkutellut kuulijoiden joukkoon paljon paikallisia, joita kiinnostivat juuri Pälkäneen tapahtumat. Keskustelua herätti ainakin venäläisten lauttamatka yli öisen ja sumuisen Mallasveden. Pälkäneläiset kyseenalaistivat taistelukuvauksen säätilan ja venäläisten väitetyt lähtöpaikat, ja esitettiinpä järven magneettisuuttakin syyksi kompassin toimimattomuuteen ja siihen, miksi venäläisen rantautuivat juuri Mälkilän rantaryteikköön. (Oliko venäläisillä kompasseja?) Kiivaan keskustelun viriäminen on aina osoitus kiinnostavasta luentotilaisuudesta, joskin tällä kertaa lopulta mentiin jo sellaiseen paikallistietouteen, että luennoitsijaraukat eivät aivan pysyneet perässä. (Allekirjoittanut sentään piti suunsa kiinni, vaikka perimätiedon mukaan suvullemme sittemmin nimen antaneen tilan riihi oli niemellään ainoa, joka jäi venäläisten lauttarakennustalkoista pystyyn.)

Lainkaan väheksymättä ensimmäisiä puhujia, oli tilaisuuden jälkimmäinen puolisko kyllä mielenkiintoisempi ja herätti yleisön keskuudessa runsaammin kysymyksiä. Toki on selvää, että Suomen Sotahistoriallisen Seuran järjestämä seminaari ei voi keskittyä pelkästään yhteen, suppeaan aiheeseen, mutta Kostianvirran taistelun suurempi painottaminen olisi minusta silti ollut suotavaa. Sääli, ettei tutkija Blandov päässyt paikalle, sillä silloin olisi aiheen tämäkin puoli varmasti ollut laajemmin edustettuna.

Jos joku jäi kaipaamaan lisätietoja, vaihtoehtoisen kuvauksen seminaarista voi lukea Sydän-Hämeen Lehdestä (http://shl.fi/2013/07/31/havioon-tuomittu-mutta-kunniakas-taistelu/).

One Reply to “Kostianvirta, osa 2b: Sotahistoriallinen seminaari”

Comments are closed.