University of Helsinki
Henrik Forsiuksen väitöskirjan toinen osa (ensimmäinen esiteltiin eilen), vuonna 1757 julkaistu Historisk och oekonomisk beskrifning öfver stapelstaden Helsingfors uti Nyland, käsittelee Viaporia laveammin kuin ensimmäinen. Teos alkaa linnoituksen rakennuttajalle Augustin Ehrensvärdille osoitetulla omistuskirjoituksella:
Vähäpätöisyyttäni ajatellen olen ensin pakostakin tuntenut halua kieltäytyä tuomasta korkeasti jalosukuisen Herra Kenraalin suuresti valistuneen katseen eteen näitä laimeita kuvauksia. Kuitenkin on se suuri suopeus, millä korkeasti jalosukuinen Herra Kenraali ei ainoastaan ole rohkaissut ja valaissut samalta alalta aikaisemmin julkaisemaani tutkimusta, vaan myös antanut minulle linnoitusrakennuksista sellaisia tietoja, jotka ovat tehneet tämän myöhemmän opinnäytteen vankemmaksi, ollut se yllyke, joka on saanut minut toteuttamaan sellaisen uskaliaan päätöksen.
Teosta pitemmälle lukiessa huomaa, että Forsius on todellakin haastatellut Ehrensvärdiä linnoitustaidosta yleensä ja Viaporista erikseen. Lueteltuaan maaherrat ja pormestarit, käytyään läpi kaupungin elinkeinot ja teollisuuslaitokset, sekä annettuaan kuvauksen väestökehityksestä (tässä kohtaa Forsius osoittaa vissiä tutkijanlahjakkuutta, hän on käynyt läpi tulliluetteloita ja kirkonkirjoja ja laatinut varsin vaikuttavia tilastollisia esityksiä), hän omistaa teoksen loppuosan Viaporille.
Aluksi on yleistä teoretisointia linnoitusten merkityksestä valtakuntien hyvinvoinnille (siteerasin sitä pitkän pätkän jo Forsiuksen syntymäpäivänä, joten ei nyt enää), sitten mennään itse asiaan. Forsiuksen kuvaus ei ole kovin systemaattinen, hän luettelee linnoitukseen kuuluvat saaret, mainitsee laivatelakan ja Thunbergin tuulimyllyn, ja päättää asiaankuuluviin korulauseisiin:
Kun nyt ritari ja kenraalimajuri, korkeasti jalosyntyinen herra Augustin Ehrensvärd on jo tänne pystyttänyt kunniapatsaat, jotka kykenevät ylläpitämään hänen mitä arvokkainta muistoaan kaukaisimmalle jälkimaailmalle, ei hän puhtaassa innossaan ja alttiudessaan Jumalan, esivallan ja isänmaan palvelijana laiminlyöne Herran avulla vielä vastedeskin työskennellä tämän linnoituksen hyväksi, niin että siitä tulisi nimensä mukainen onnea tuottava Ruotsin linna.
Forsius pahoittelee ”poliittisia syitä”, joiden vuoksi hänen on kuvailtava linnoitusta vain suurpiirteisesti. Kenties tämä on syynä kuvauksen epäsystemaattisuuteen. Joka tapauksessa luku muodostuu enemmänkin Ehrensvärdin erinomaisuuden ylistykseksi kuin kuvaukseksi Viaporista. Tekstistä ei käy ilmi, onko Forsius käynyt itse linnoituksessa, vai onko kaikki tieto Ehrensvärdin antamaa – kuvauksen ylimalkaisuus vihjaisi jälkimmäiseen.
[Forsius-sitaatit teoksesta Entisaikain Helsinki II (1937), latinan ja ruotsin kielistä suomentanut Tauno Nurmela.]