Bättre folk

Linrotin perhe, ylärivissä vas. Carolina Linrot os. Randell, Carolina, Carl Gustaf Linrot, alarivissä vas. Gustaf, Carl ja Anna Emilia, 1871. HKM Säätyläis- ja porvarisperheiden elämänpiiri on kollektiivinen, jossa jokainen porvari ja patruuna vastaa oman väkensä ja palkollistensa ja heidän perheidensä holhouksesta. Miehen valta-asemaa säätyläisperheissä kuvastaa se, että avioiduttaessa miehen ja naisen ikäero on huomattavasti korkeampi kuin työläisavioliitoissa.

Perhe-elämän ihanteena on kasvattaa pojat hyvälle työuralle ja tytöt onnistuneeseen avioliittoon. Tämä onnistuukin yhä useammin vanhempien eliniän kohoamisen myötä. Yhä harvemmin lasten täytyy sopeutua isän menettämiseen tai uuteen äitipuoleen ja toisinaan kodin hajoamisen kautta myös huonompiin elinolosuhteisiin. Isovanhemmuus on suhteellinen harvinainen kokemus säätyläisperheenkin elämänpiirissä. Keskimäärin säätyläisperheeseen syntyy kuusi lasta, joista neljä elää yli 15-vuotiaiksi.

Talossa saattaa asua myös ruokakuntaan kuulumattomia vuokralaisia. Perheen naisväki ja piiat muodostavat talon sisällä pysyvän oman itsenäisen työyhteisönsä. Naisen tehtävä on huolehtia kotitaloudesta ja lastenkasvatuksesta.

Porvariskoti

Kaupungin kerma asuu Liisankadun varrella. Kaupungin vauraimpien kauppiaiden omistamia kivitaloja on vain Senaatintorin eteläsivulla. Muualla Kruununhaan kaupunginosassa on yksi tai kaksikerroksisia puutaloja. Talojen pihapiiriin kuuluu talous- ja asuinrakennuksia.Kuva: Rosenbröijer 1888, Mariankatu 19 piha. Talon omisti Holmin perhe. HKM.

Pihoilla on viljelyksiä ja kotieläinten pito on yleistä. Omaa leipää ja makkaroita pidetään emännän kunnia-asiana. Pihassa on peruna- ja kasvimaa. Useimmat perheet elävät omavaraistaloudessa: ryytimaalta saadaan juurekset ja perunat, takapihalta löytyy sika ja muutama kana. Tuulimylly jauhaa viljan. Torilta käydään ostamassa talven varalle suolasilakoita. Navetassa on omia lehmiä ja kanoja sekä kaupungin ulkopuolella sijaitsevien viljelysten tuotteet täyttävät ruokavarastot. Kalaa ja lihaa suolataan varastot täyteen sekä hillotaan omia hedelmiä ja marjoja talven varalle.

Pihan perällä on käymälä, jonka vieressä olevaan ns. makkikuoppaan päätyvät niin ihmisten kuin eläintenkin jätteet.

Varakkaan kodin arkea

Kuva: Villankarstaaja arkkitehti Jean Wiikin huvilan keittiössä. Itäinen Kaivopuisto 4. HKM.

Mitä varakkaampi isäntä sitä enemmän palvelusväkeä. Vaimon tehtävänä on toimia työnjohtajana. Ruokaa valmistetaan avonaisella liedellä, vasta myöhemmin yleistyvät muurattuun tulisijaan asennettavat hellalevyt eli hellapiisit ja valurautahellat. Valaistusta antavat tulisijat, talikynttilät ja öljylyhdyt. Savuisen sisäilman tuulettamiseksi asennetaan jo saranat joidenkin talojen ikkunoihin.

Asuinhuoneiden lämmittämiseen kuluu paljon puuta ja aikaa. Puut hankitaan torilta, jonne halkojaalojen ja hevoskärryjen lastit puretaan. Helsingin halkokuolto on tärkeä tulonlähde lähiseudun metsänomistajille, jotka kuljettivat halkoja hevoskyydillä kaupunkiin. Halkojen kysyntä synnyttää myös halkokauppiaiden ammattikunnan, joka välittää puuta maaseudulta myyntiin. Kun rautatie valmistuu Hämeenlinnan ja pääkaupungin välille, halkokuormat siirtyvät raiteille.

Vesi kannetaan ämpäreissä kaivosta, joko omasta kaivosta tai useimmiten yleisestä kaivosta, joita on kymmenen. Veden kantaminen ämpärillä on raskasta työtä. Rengit ja ajurit osallistuvat suurten vesikuormien hakuun hevosella ja rattailla tai talvisin reellä, joiden kyytiin mahtuu suuri vesitynnyri. Kaupungissa on kaivettava jatkuvasti uusia kaivoja, sillä vanhemmista kaivoista vesi on ehtynyt. Veden puute onkin jatkuva riesa kaupungissa, koska alueella on vähän pohjavettä. Usein veden hakuun onkin lähdettävä jo aamutuimaan ja joskus jopa yöllä. Vesipulan aikana vettä säännöstellään niin, että vain ämpäreittäin saa ottaa vettä kaivosta.