Poikkileikkaukset 1950: Elämää uudessa lähiössä

Maunula esimerkkilähiö

Koivikkotie, Maunula, H. Havas. HKM Suuren syntyvyyden ja siirtoväen asuttamisen paineissa Helsingillä on kiire saada uusia asuntoja tarvitseville. Keskuspuiston kylkeen, noin kahdeksan kilometrin päähän kaupungin keskustasta pohjoiseen alkaa kasvaa Maunulan “metsälähiö”.

Maunulan kaavoituksessa otetaan luonnonolosuhteet onnistuneesti huomioon. Suurimmaksi osaksi 3-4 kerroksen korkuiset talot rakennetaan maaston mukaisesti. Jokaisella tontilla on tilaa puille, pensaille, nurmikoille ja lasten leikkipaikoille. Muutamat harvat yksityisautot voidaan vielä pysäköidä katujen varsille, eivätkä suuret parkkipaikat siten tuota kaavoittajille vaivaa pihojen suunnittelussa. Korttelien keskustoihin varataan tilaa pihoille puineen, istutuksineen ja leikkipaikkoineen. Ero 1960-luvulla rakennettaviin raskaisiin elemenettitalorivistöihin on suuri. Elementtirakentaminen vaati maanpinnan tasoittamista suurten työmaakoneiden käyttämistä varten, jolloin myös tonttien kasvillisuus puineen hävisi. Kuva: Koivikkotie, Maunula, H. Havas. HKM.

Pääosa (n.70%)ARAVAlainoitetusta asuinrakentamisesta on 1950-luvulla omistusasuntoja. Maunulaan, kaupungin omistamalle tonteille valmistuu kuitenkin ensisijassa kaupungin vuokrataloja vähävaraisia ja monilapsisia perheitä varten. Asunnon saaminen uudesta lähiöstä onkin keskustan yksiöihin sulloutuneille perheille ilon päivä.

Maunulaan valmistuu tiilestä 17 kerrostaloa, johon lähiöiden suunnitteluperiaatteiden mukaisesti kuuluu myös lastentarha, yhteinen lämpökeskus ja liikerakennus. Kuntien sosiaalinen asuntotuotanto käynnistyy valtion edullisen lainoituksen turvin. Maunulassa asutaan tyypillisesti kaupungin yhtiön rakennuttamassa vuokratalossa.

Lähiön omia palveluita käytetään mieluusti, jotta vaivalloisia asiointimatkoilta keskustaan vältyttäisiin. Perheellä ei ole omaa autoa, siksi välttämättömät matkat tehdään täpötäydessä bussissa. Bussilinjan tunnin vuoroväliä valitellaankin liian harvaksi. Maunulan lähiökeskuksena on moderni tiilirakennus, jonka ympäriltä löytyvät palvelut: yleinen sauna, baari, kampaamo ja lähikaupat.

Työläisperhe

Aarnion perhe, Jarmari Aarnio 1952. HKM Tyypillinen nelihenkinen työläisperhe saa Maunulasta 54 neliön kaksion. Perhe kasvaa pian kolmannella lapsella. Perheen isä on kirvesmies ja hänen työmaansa uusilla rakennusalueilla vaihtelee eri puolella kaupunkia. Äiti jää hoitamaan kotia ja lapsia. Perheenäitien työssäkäyntiä rajoittaa lastenhoito-ongelmat, kun isovanhemmat eivät enää asu samassa taloudessa ja lastentarhan hoitopaikkaankin on pitkät jonot. Varttuneemmat lapset käyvät jo kansakoulua Pakilassa tai Oulunkylässä. Myöhemmin nuorin sisaruksista on mahdollista laittaa yksityiseen oppikouluun, kun perheen tulot kasvavat äidin mentyä töihin myyjättäreksi.
Kuva: Aarnion perhe, Jarmari Aarnio 1952. HKM.

 

 

Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ahtautuvat kansakouluihin, joissa täytyy opetus järjestää aamu- ja iltavuoroihin. Iltavuorossa koulu alkaa puolen päivän tienoissa ja loppuu viiden-kuuden maissa. Syksypimeällä pitkä kotimatka kävellen koulusta ei tunnu mukavalta. Maunulaan valmistuu oma koulurakennus vuonna 1952. Kouluissa on puutetta myös oppikirjoista, joita siksi käytetään pareittain. Kouluateriaksi saattaa saada manna- tai makaronivelliä, toisinaan hernekeittoa; lisäksi pitää olla omat eväät ja maito- tai mehupullo mukana. Kerran viikossa oppilaat asettuvat kiltisti jonoon ja opettaja annostelee jokaiselle lusikallisen ällöttävää kalanmaksaöljyä vitamiinitarpeen tyydyttämiseksi.

Maunulassa on myös lastentarha, joka alunperin suunniteltiin 100 lapselle. Varsin lyhyessä ajassa valmistuu Maunulaan kansakoulu, seurakuntatalo ja liiketiloja pankeille sekä jopa elokuvateatteri. Asutuksen myötä lasten määrä kasvaa ja vastavalmistuneen koulurakennuksen viereen saadaan pian toinen, missä toimivat sekä suomen- että ruotsinkieliset luokat erillisinä yksikköinä. Oppikoulussa täytyy sen sijaan 50-luvun alkuvuosina käydä kaukana, useimmiten kaupungin keskustassa.

Lähiöarkea

Selän pesu saunan pesuhuoneessa. Hugo Sundström 1949-1950. HKM Pääosa (n.70%)ARAVAlainoitetusta asuinrakentamisesta on 1950-luvulla omistusasuntoja. Maunulaan, kaupungin omistamalle tonteille valmistuu kuitenkin ensisijassa kaupungin vuokrataloja vähävaraisia ja monilapsisia perheitä varten. Asunnon saaminen uudesta lähiöstä onkin keskustan yksiöihin sulloutuneille perheille ilon päivä. Elinolosuhteet paranevat kertaheitolla, kun yhden huoneen sijasta nyt onkin kaksi huonetta ja keittokomero, jossa on hella, tiskipöytä ja astiakaappi. Toinen huoneista on olohuone, jossa aterioidaan, leikitään, kuunnellaan radiota, luetaan lehtiä ja parsitaan ja paikataan. Väljyyden tuntua lisää se, että koko perhe on koolla yhtäaikaa päiväsaikaan vain sunnuntaisin, koska lapset käyvät koulua myös lauantaisin. Kuva: Selän pesu saunan pesuhuoneessa. Hugo Sundström 1949-1950. HKM.

Sodan aikan voimassa ollut säännöstelyjärjestelmä alkaa purkautua vuosina 1947-1954. Vuonna 1950 säännöstely koskee enää muutamia elintarvikkeita, joista viimeisinä vapautetaan voi ja lopulta kahvi ja sokeri. Niukkuuteen tottuneet helsinkiläiset saavat vähitellen maistaa hieman pitkään puuttuneita herkkuja sekä myös ennen näkemättömiä uutuuksia. Banaanit, appelsiinit ja viinirypäleet ovat suurta herkkua. Vähitellen myös karkit palaavat kaupan hyllylle.

Ruokavalio monipuolistuu vähitellen mm. koulu- ja työmaaruokailujen kehittyessä. Perunan ja viljan osuus ruoankulutuksessa alkaa laskea, kun taas marjojen, hedelmien sekä lihan osuudet alkavat nousta. Samat ruokalajit tulevat tutuiksi 50-luvun taitteessa eri sosiaaliryhmille. Niin työläis- kuin toimihenkilöperheissäkin syödään arkisin puuroa, liha-, kesä- tai hernekeittoa, jauhelihamakaroni- ja silakkalaatikkoa, läskisoosia tai makkarakastiketta. Jälkiruoaksi on tarjolla marjakiisseliä tai vispipuuroa. Sen sijaan sosiaaliset erot näkyvät muussa kulutuksessa, kun työläisperheen ravintomenot syövät tuloista yli 40 prosenttia ja virkamiehillä ravintomenot jäävät alle 30 prosentin.

Ruokatalous ja kodinhoito ovat edelleen perheenemännän hoteissa: vaikka paperipulan hellitessä alkaa ilmestyä jälleen ajanvietelehtiä joiden mainoskuvissa miehet mieluusti poseeraavat uusien kodinkoneiden lumoissa. Toisaalla työtehoseura pyrkii edistämään kotitaloustyön sujuvuutta tutkimuksin ja testein, jotta erityisesti ansiotyössä käyvien perheenäitien työtaakka keventyisi. Työtehoseuran tutkimusten mukaan kuivauskaappi säästää päivittäin 1/2-tunnista 3 tuntiin perheenemännän aikaa ja vaivaa astianpesussa. Toisaalta markkinoidaan Kaj Frankin suunnittelemia pinottavia astioita tehostamaan niukkojen säilytystilojen käyttöä.

Perheenäidin päiväohjelmaan kuuluu kaupassakäynti, koska jääkaappiin ei ole vielä varaa ja muutkin kylmäsäilytystilat ovat puutteelliset. Maitoa saatetaan säilyttää sään salliessa ulko-ja sisäikkunan välissä. Äidin askareisiin kuuluu myös ainainen pyykinpesu, jota helpottamaan haaveillaan omasta pulsaattorikoneesta. Isossa perheessä tulee pyykkiä paljon: Pikkupyykit pestään kotona, isot pyykit kerrostalon pesutuvassa. Kun kaikissa asunnoissa ei ollut kylpemismahdollisuutta, käytiin yhteissaunassa, joka oli suunniteltu 500 kylpijälle.