Kylpyläelämää

Helsingistä on tullut suosittu kylpyläkaupunki ja pikkukaupunki-idylli houkuttelee kaupunkiin myös ulkomaalaisia “turisteja”. Ympäri Eurooppaa on virinnyt kiinnostus kylpyläelämään ja vesihoitoihin, lähinnä veden parantavaan voimaan. Kylpyläelämä kuuluu herrasväen elämäntapaan.
Kuva: Vasili Sadovnikov 1852-1855: Ullanlinnan kylpylaitos ja Kaivohuone nähtynä Jusupovin huvilasta. HKM

Kaivopuiston kylpylä ja puisto on rakennettu 1830-luvulla Ullanlinnan paljaille kallioille. Soistuneet notkelmat muokattiin lammikoiksi, kalliorinteet peitettiin mullalla.Saksasta hankittiin jalopuita ja kukkaistutukset koristivat kylpylärakennus ympäristöä. Puiston luomiseen uhrattiin valtavasti rahaa, jotta saataisiin aikaan mannermainen lomakohde venäläisille aristokraateille, jotka eivät saaneet tuolloin matkustaa Keski-Eurooppaan kylpemään.

Kaivohuoneella on tarjolla mm. neulas-, rikki-, muta- ja maustekylpyjä sisätiloissa lisäksi voi kastautua raikkaassa merivedessä. Uimataito on vielä harvinaisuus. Säännöllinen uimaopetus aloitetaan vasta 1880-luvulla.

Liikenne uuteen kylpylään hoidetaan Eteläsatamasta laivalla ja myös vuokra-ajurit kuljettavat kylpylävieraita uutta ensimmäistä päällystettyä tietä pitkin Kauppatorilta suoraan kylpylään. Useimmat kylpylävieraat ovat venäläisiä, jotka matkustavat Helsinkiin kesänviettoon maanteitse kuljettaen kaiken mahdollisen huonekaluista alkaen mukanaan. Nopeammin ja mukavammin perille pääsi höyrylaivoilla. Kylpylä vilkastuttaa Helsingin yhteyksiä ulkomaailmaan, ja siten on lähtölaukauksena myös säännöllisen höyrylaivaliikenteen alkamiselle. Venäläisille käy kaupaksi halvemman hintatason vuoksi niin vaatteet, korut ja kankaat kuin konjakkikin. Myös kaupungin teatteritilaisuudet, ravintolat, kondiittorit ja hotellit hyötyvät vierailijoista. Tätä kylpyläelämän loistokautta kestää vain parikymmentä vuotta, kunnes koleraepidemiat ja Krimin sota karkottavat lopullisesti kesävieraat kaupungista.

Kylpyläelämä kuuluu herrasväen elämäntapaan. Se ei jää pelkästään eliitin huvittelun muoti-ilmiöksi vaan tarjoaa myös muille säätyläispiireille mahdollisuuden terveyttä edistäviin vesikuureihin. Vesiä juodaan ja kylpyjä otetaan tarkassa lääkärin määräämässä järjestyksessä ja aikataulussa. esimerkiksi Kaisaniemen puiston laidalla, Willensaunan kylpylässä, tohtori Evers antaa vesiparannusta tarvitseville. Aikaa ja rahaa siis uhrataan kylpyjen ja vesikuurien ottamiseksi. Esimerkiksi kivennäisvesiä saatetaan juoda tiukan aikataulun mukaisesti kuukauden ajan myös kotioloissa.

Seuraelämää

Senaatin muuttaminen uuteen pääkaupunkiin vilkastuttaa Helsingin seuraelämää. Senaatin jäsenet ja virkamiehet seurustelevat tiiviisti keskenään ja yliopistoväen kanssa. Yleisesti ottaen seurustelu on edelleen perhekeskeistä ja säätyjakoista, jossa jokaisella perheellä on oma seurapiirinsä. Miehet frakeissa ja naiset silkkipuvuissa ajelemassa hevosen vetämissä vaunuissa ympäri kaupunkia ovat juhlallinen näky. Helsinkiläiset järjestävät kodeissaan tanssiaisia, naamiaisia, illallisia ja kahvikutsuja. Harvalukuisella korkeammalla seurapiirillä on omat illanviettonsa, sotilaspiirillä omansa, alemmilla virkamiehillä omansa, yliopistolla omansa jne. Korkein seurapiiri muodostaa pitkään oman suljetun seurapiirin kaupungin venäläisen upseeriston kanssa. Parhaimmillaan iltakutsuja järjestetään joka ilta. Kuva: Bal des eaux, August Mannerheimin piirros 1845. HKM

Niin seuraelämässä kuin muulla vapaa-ajallakin miesten ja naisten kanssakäyminen on rajoitettua ja eri sukupuolia ohjataan erilaisten harrastusten pariin. Tytöt viettävät aikaa sisätiloissa seurustellen tai koruompelun, pianonsoiton ja laulun parissa. Pojat harrastavat metsästystä, kalastusta, purjehdusta ja ajavat hevosilla ja myöhemmin polkupyörillä.

Promenadeja

Ruotsin vallan aikana ei Helsingissä ollut julkisia puistoja, mutta pääkaupunkiaseman myötä perustettiin puistoja edustus- ja virkistyssyistä. Esplanadin ja Kaisaniemen puistot ovat vanhimmat julkiset puistot.

Esplanadi on suosittu yläluokan kävelypaikka. Katujen väliin on istutettu nuorten vaahteroiden muodostama lehtikuja, mutta nuoret puut kuolevat pian vetisen maaperän vuoksi. Maistraatti tilaakin vuonna 1845 Saksasta 400 lehmusta Espan ja muiden julkisten paikkojen kaunistamiseksi. Koko puistoaluetta ympäröi vihreä säleaita. Istutuksia ympäröivät aitaukset ovat öisin lukittuna; päivisin ne avataan, jotta paremmat ihmiset voivat kävellä aitauksessa. Nurmikot saavat vapaasti kasvaa, ja niiltä korjataan heinäsato. Promenadilla voi levähtää puoliympyrään asetetuilla vihreiksi maalatuilla leposohvilla. Virvoikkeita myydään vuoden 1840 tienoilla avatussa “kappelissa”, jossa on istumasijat neljälle henkilölle.Kuva: Esplanadin kappeli, Aukusti Uotila 1885. HKM.

Paikallinen älymystö kohtaa Kaisaniemen puistossa, jossa nautitaan luonnon rauhasta pienen illallisen tahi ulkoilmassa tarjoillun kahvin ääressä. Siellä järjestetään myös musiikki,- ja akrobaattiesityksiä, ilotulituksia ja ilmapallonäytöksiä. Kaisaniemi ei ole mikään kansanpuisto, sillä kansa ei siihen aikaan viettänyt vapaa-aikaa puistoissa, korkeintaan virvokkeita ja lehtiä myymässä. Puistoon pystytettiin Helsingin ensimmäinen karuselli hevosvetoisena vuonna 1843. Myöhemmin rakennetaan keilarata ja venevaja. Talvisin puistossa on kelkkamäki. Kaisaniemen varsinainen sesonki onkin talvella, sillä silloin se on nuoren älymystön, ylioppilaiden kokoontumispaikka. Kaisaniemen ravintolasta tulee monien riehakkaiden akateemisten juhlien pitopaikka.

Kesänviettoa

Monet varakkaat perheet muuttavat kesäksi kaupungista huvilalleen maalle raikkaaseen ja terveelliseen ilmanalaan lepäämään tai pitkiä ja tunnollisia vedenjuonti- ja kylpykuureja läpikäymään. Vesikuurit ja maalaisilmasto edustivat tehokkainta ennaltaehkäisyä ja parannusta lähes kaikkiin vaivoihin, myös ajan lääketieteen tietämyksen mukaan. Oikea elämäntapaan kuuluu rauhallinen kotielämä, oikea ravinto ja lepo. Vesikylvyt puolestaan ehkäisevät myös heikkohermoisuutta. Sairauksien parantamisen rinnalla aletaan puhua yhä enemmän myös terveyden hoidosta.