Poikkileikkaukset 1900: Vapaa-ajan ympäristö

Varakkaiden vapaa-ajan vietto

Kesänviettäjiä kävelyllä Vuosaaren Kallvikissa. HKMUrheilu on muodikasta. Ulkoilua ja liikuntaa, erityisesti uintia pidetään terveyttä edistävinä. Purjehdus, soutu, ratsastus, keilailu, pyöräily, tennis ja luistelu ovat myös suosittuja. Pyöräily on uusin villitys: kaupungissa on jo 3264 rekisteröityä polkupyörää – ne ovat status symboleita.
Kuva: Kesänviettäjiä kävelyllä Vuosaaren Kallvikissa. HKM.

Sunnuntaipromenadit ovat tärkeä osa vapaa-ajan viettoa. Kaupungissa on useita julkisia puistoja, Kaisaniemi, Esplanadi ja Kaivopuisto, joissa voi kävelyn lomassa kuunnella torvimusiikkia ja kuorolaulua, juoda virvokkeita ja tavata tuttavia. Puistoja ja puistikkoja on vuosisadan vaihteen tienoilla Helsingissä 18. Tähtitorninvuorelle suunnitellaan uudenlainen kaupunkipuisto, johon rakennetaan useita näköalatasanteita ja mannermaisia istutuksia. Kaupunkikuvan merkitykseen ryhdytään myös kiinnittämään erityistä huomiota. Kaupunki haluaa turvata merinäkymät Tähtitorninvuorelta ja pyrkii rajoittamaan oikeutta rakentaa liian korkeita taloja puiston lähitonteille.

Privata svenska flickskolanin oppilaita Ursinin uimahuoneella, n. 1910-luku. HKMKylpyläaika on ohi ja kaupunkilaiset opettelevat uimaan. Uiminen on mahdollista kaupungin uimahuoneissa, joita uimaseurat ylläpitävät. Kullekin oma uimalaitoksensa. Parempi väki ui keskustassa ja työväki laitakaupungissa. Uimahuoneet ovat suljettuja ja aidattuja ja niissä on miehille ja naisille omat osastonsa. Kauppias Julius Tallberg rakennutti Ursinin uimalaitoksen Merisatamaan 1887, se oli Helsingin ensimmäisen uimahuone ja siellä järjestettiin myös uimaopetusta. Kuva: Privata svenska flickskolanin oppilaita Ursinin uimahuoneella, n. 1910-luku. HKM.

Työläisten vapaa-ajan vietto

Seurasaaressa, I. Timirjasew 1917.Työväestöllä ei juuri jäänyt vapaa-aikaa 6-päiväisen työviikon ja noin 10-tuntisten työpäivien päätteeksi. Joillakin aloilla kuten leipomoissa työaika oli vieläkin pitempi, 16-18 tuntiakin. Työ sitoi vielä pitemmäksi ajaksi, sillä työaikaan ei laskettu mukaan 1-2 tunnin lepo- ja ruokataukoa. Kotiäideille aikaa jäi vielä vähemmän pyykin pesun, ruoan laiton, lasten kaitsemisen ja ompeluaskareiden jälkeen.
Kuva: Seurasaaressa, I. Timirjasew 1917.

Useimmiten vapaa-ajan vietto liittyi merelliseen Helsinkiin. Nuoret tekivät souturetkiä lähisaariin: Korkeasaareen, Seurasaareen, Mustikkasaareen tai Lammassaareen. Nuoret miehet soutelivat mantereelta myös Lauttasaareen riiamaan huviloiden piikoja…

Lisäksi kaupungin rannoilla ongittiin ja uitiin. Laajoja uimarantoja ei ole vaan uimapaikoiksi etsitään sopivia merenrantoja. Lisäksi Helsingissä on muutamia työläisille rakennettuja uimahuoneita, joiden uimakoulut ovat suosittuja. Muutamilta entisiltä uimapaikoilta ovat uimarit kuitenkin kadonneet veden likaisuuden vuoksi.

Työmiesten tärkeä huvitus oli istua kapakassa. Anniskelupaikkoja oli vuonna 1901 Helsingissä 52, tosin Pitkänsillan pohjoispuolella ei anniskelupaikkoja ollut ja kotijuopottelu oli yleistä. Vuodesta 1875 alkaen viinan vähittäismyynti oli ollut kaupungin yksinoikeus, sen sijaan viiniä ja olutta sai myydä lähes vapaasti. Juoppouden vastapainona syntyi vireä raittiusliike. Työväen keskuudessa syntyi myös muuta aatteellista ja harrastusyhdistystoimintaa.