Ulkoilu

Luonnonläheisten alueiden varaaminen ulkoiluun ja virkistykseen ymmärretään tärkeäksi osaksi kaupungin kaavoitusta. Kaupunki laatii 1940-luvulla kokonaisvaltaisen suunnitelman virkistysalueista ulottuen kantakaupungista aina tuleviin esikaupunkeihin saakka. Kaupungin laitojen retkeilyalueille tulee päästä hiihtäen tai kävellen kaupungin keskiosista erillisiä metsä- tai puistovyöhykkeitä myöten. Kuva: Volker von Bonin. Kesäpäivä Kaivopuistossa, 1959. HKM.

Tärkein kaupungin sisäosista reunoille ulottunut viheralue on Keskuspuisto, jonka suunnitelman oli esittänyt Bertel Jung vuonna 1911. Puisto laajenee merkittävästi kaupunginvaltuuston päätöksellä varata Haltiavuori ulkoilutarkoituksiin vuonna 1950. Ajankäyttötutkimusten mukaan helsinkiläisten tärkeimpiä liikuntamuotoja tulevat olemaan jatkossakin kävely, hiihto ja muut yksinkertaiset ulkoilmalajit.
Lähiöperheen vapaa-ajan viettoa

Lasten leikit leikitään usein ulkona pihoilla ja kallioilla, koteihin saa mennä vain harvoin. Naapurit ja talonmiehet katselevat lasten perään pihaleikeissä ja samalla vahtaavat jenginuorten ilkivaltaa. Erityisesti keväisin tytöt hyppäävät narua ja ruutua sekä pelaavat seinäpalloa. Lähellä olevassa leikkipuistossa käydään leikkimässä ja kesäisin altaassa polskuttelemassa.

Kesäsunnuntaisin perhe saattaa lähteä eväsretkelle Pirkkolan metsään jossa viltin päällä otetaan aurinkoa ja nautitaan eväitä. Samalla poimitaan mustikoita ja syksymmällä talven varalle puolukoita. Kuumina kesäsunnuntaina kävellään Pikkukoskelle uimaan. Retket kauemmas Mustikkamaalle tai Korkeasaareet tehdään pyhävaatteissa. Useat lapset viettivät myös kesällä muutamia viikkoja sukulaisten luona maalla.Työväestön vapaa-aikaa lisäävät myös pidemmät vuosilomat.

Pitkään jatkunut tanssikielto ja ihmisten sodanjälkeinen huvittelunhalu synnytti Suomeen kansanomaisen “rillumarei”-viihteen. Iskelmämusiikki ja kotimainen elokuva ovat aikuisten suosiossa. Samoin vuonna 1950 valmistuva maan ensimmäinen kiinteä huvipuisto innostaa kaikenikäisiä. Helsingin Linnanmäellä houkuttavat niin sirkusesitykset, tanssit kuin vuoristoratakin. Viehkeitä vedenneitojakin saattoi yrittää tiputtaa laverilta veteen.

Uimastadion

Helsingin olympiakisat 1952 innostavat ihmisiä ruumiin kulttuurin piiriin. Lisääntynyttä vapaa-aikaa vietetään mm. uudella uimastadionilla.
Kuva: Volker von Bonin, 1960. HKM.

Urheilu

Yleisen vaurastumisen ja kansainvälisten yhteyksien lisääntyminen loivat edellytykset suurten ikäluokkien nuorisokulttuurin nousulle. Amerikkalaiset autot, musiikki ja pukeutuminen innostavat nuorisoa. Erilaisten jengien vetelehtimisen ja kiusanteon ohella ollaan kuitenkin myös kiinnostuneita mm.uusista urheilulajeista, kuten koripallosta. Koripallosta muodostuukin varsin urbaani helsinkiläinen kilpaurheilun muoto. Myös uudet tanssit kiehtovat nuoria, ja niitä harjoitellaan omatoimisesti gramofonin tahdissa leikkipuiston puulämmitteisessä rakennuksessa.
Kuva: Pojat pelaamassa Toivo Kuulan puistossa koripalloa, Volker von Bonin, 1959. HKM.