Laakkonen, Simo: Vesiensuojelun synty, Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878-1928. Gaudeamus/Hanki ja Jää 2001.
Johdanto
Lähteet ja lähdekritiikki
Tutkimuksessa on käytetty kiertokulkumallin mukaisesti lähdeaineistoa niin ympäristöpolitiikan, -tutkimuksen kuin -tekniikan alalta. Käytetyt lähteet jakautuvat neljään pääryhmään: julkishallinnon, lehdistön, tieteen ja tekniikan lähteisiin.
Ympäristöpolitiikan historiassa on julkishallinnolla ollut ratkaiseva osuus ja siksi tutkimus on kohdentunut tiettyihin merkittäväksi katsottuihin kunnallisiin päätöksiin ja niihin liittyneisiin selvityksiin. Helsingin kaupungin poliittisten päättäjien ja hallinnon keskustelua on selvitetty kaupungin eri organisaatioiden virallisten asiakirjojen perusteella. Kaupunginvaltuuston ja rahatoimikamarin (vuodesta 1930 kaupunginhallitus) arkistolähteissä asiaa on käsitelty kuitenkin vähän. Myös terveydenhoitolautakunnan papereissa jätevesikysymyksiä on käsitelty yllättävän vähän verrattuna runsaasti keskustelua herättäneisiin juomavesiasioihin. Eniten jätevesikysymystä on käsitelty rakennuskonttorin, nykyisen rakennusviraston, arkistomateriaalissa ja mietinnöissä. Materiaalia voi yleisesti luonnehtia niukaksi, esimerkiksi keskustelupöytäkirjoja ei juurikaan ole ollut saatavissa. Konfliktien yhteydessä on kuitenkin kertynyt lähdemateriaalia, joka on valottanut eri osapuolten näkemyseroja. Viranomaisaineisto kattaa koko tutkimusajanjakson ja sisältöanalyysin avulla on eri osapuolten näkemykset ja niiden kehitys pyritty kartoittamaan tältä ajalta. Viranomaisaineisto ei kuitenkaan kuvaa tavallisten kaupunkilaisten näkemyksiä.
Kansalaisyhteiskunnassa käytyä ympäristöpoliittista keskustelua on selvitetty Helsingissä ilmestyneiden sanomalehtien avulla. Sillä on voitu myös täydentää kuvaa julkishallinnossa käydystä ympäristökeskustelusta. Vuotta 1890 seuraavalta ajalta ei kuitenkaan ole saatavissa järjestettyä lehtiaineistoa. Eri lehdissä käytyjä ympäristökeskusteluita on jäljitetty useista eri lähteistä saatujen johtolankojen avulla, mutta systemaattista lehdistötutkimusta ei ollut mahdollista tehdä 50 vuoden tutkimusajanjaksolta. Lehdistökirjoittelu edusti lähinnä keski- ja yläluokan näkemyksiä, sillä työväenluokan lehdet olivat tutkimusajankohtana vielä varsin vaatimattomia ja niissä kirjoitettiin ympäristöproblematiikasta vähän. Tältä osin aineistoa on pyritty täydentämään tiettyjen ammattiryhmien arkistojen avulla. Niissä tapauksissa, kun lehdistömateriaalia on ollut saatavilla enemmän, on kansalaisryhmien erilaisten kirjoitustapojen kautta pyritty ymmärtämään niiden taustalla olevia arvostuksia ja olosuhteita. Helsingissä ilmestyneet lehdet olivat myös päälähteenä selvitettäessä kaupunkilaisten vesien tilaan kohdistuneen havainnoinnin historiaa. Kaupunkilaisten arkipäivän ympäristökokemuksia ja -näkemyksiä kuvaavaa lähdeaineistoa ei yrityksistä huolimatta ole juurikaan löytynyt.
Ympäristötutkimuksen historian päälähteenä ovat olleet julkaistut tutkimukset. Vesistöjen ympäristötutkimuksella ei ollut ajankohtana omaa julkaisufoorumia, vaan tutkimustulokset on julkaistu yleensä kaupungin julkaisusarjoissa tai erillisjulkaisuina. Tutkimukselle merkittäviä luonnontieteellisiä tutkimuksia on ollut etenkin Suomen vanhimman tieteellisen seuran, Societatis pro Flora et Fauna Fennican, julkaisusarjoissa. Terveydenhoitolautakunnan ja sen laboratorion arkistoaineisto on myös ollut hyödyksi. Tieteen julkinen kuva saattaa kuitenkin poiketa huomattavasti sen yksityisestä todellisuudesta. Siksi se, että kolmelta tässä tutkimuksessa käsitellyltä tutkijalta löytyi henkilökohtaista kirjeenvaihtoa, on ollut merkittävä asia myös muun aineiston luotettavuuden näkökulmasta.
Ympäristötekniikan historian päälähteenä ovat olleet alan julkaisut. Insinöörien ja arkkitehtien käymää keskustelua on voitu seurata rakennuskonttorin lähdemateriaalin sekä tekniikan aikakauslehtien kuten Tekniska Föreningen i Finland Förhandlingar ja Teknikern avulla. Insinöörien henkilökohtainen arkistoaineisto puuttuu täysin. Tekniikan ammattilaiset (ja luonnontieteen tutkijat) eivät ole juurikaan koonneet henkilökohtaisia arkistoja, saati julkaisseet päiväkirjoja. Molemmat tieteenalat ovat perusolemukseltaan epäpersoonallisia, mistä syystä asiantuntijoiden henkilökohtaisia näkemyksiä ja motiiveja ei julkaisuissa valitettavasti ole esitelty. Ympäristötekniikan asiantuntija-aineiston tulkinnassa on käytetty apuna viranomaisaineistoa ja lehtikirjoituksia.
Historiallisia karttoja ja valokuvia on käytetty hyväksi rantavesien eri toimintojen paikantamisessa. Valokuvien ja temaattisten karttojen avulla on pyritty tuomaan esille asioita, jotka antavat lisätietoa tutkimusajanjakson Helsingistä.
Tutkimuksessa on käytetty normaalia historiatutkimuksen lähdekriitiikkiä. Lähdeaineiston suurin ongelma on ollut sen niukkuus ja hajanaisuus. Materiaalia on kuitenkin pyritty käymään järjestelmällisesti lävitse niin politiikan, ympäristö- ja luonnontieteiden kuin tekniikankin historiassa. Eri lähderyhmien julkisia ja julkaisemattomia tietoja ja näkökulmia vertailemalla on useimmiten ollut mahdollista hahmottaa tyydyttävä kokonaiskuva käydystä keskustelusta, sen taustalla vaikuttaneista intresseistä ja siten myös tietojen paikkansapitävyydestä.
(viitteet ja kuvat poistettu verkkoversiosta)