Kimmo Aula: Taiteilijoista bongareihin – Helsinkiläiset lintuharrastajina. Kirjassa: Simo Laakkonen, Sari Laurila, Pekka Kansanen, Harry Schulman (toim.), Näkökulmia Helsingin ympäristöhistoriaan, Kaupunki ja sen ympäristö 1800- ja 1900-luvulla. Edita/Helsingin kaupungin tietokeskus 2001: 124-137.
Lintujen tarkkailu on perinteisesti liittynyt metsästykseen ja munien keräilyyn ihmisen hankkiessa ravintoa itselleen. Varmaan aina on seurattu lintujen käyttäytymistä, sillä lintuihin on liitetty erilaisia uskomuksia ja taikoja. Harrasteeksi linnut tulivat vasta sitten, kun ihmisillä oli aikaa luonnon tarkkailuun ja kuvaamiseen. Varsinaisen lintuharrastuksen voidaan katsoa alkaneen silloin, kun varta vasten lähdettiin luontoon tekemään havaintoja lintujen pesimisestä, muutosta ja yleensäkin niiden elintavoista. Lintuharrastus juontaa Helsingissä aina 1800-luvun alkupuoliskolle, jolloin varmuudella ruvettiin aktiivisesti seuraamaan lintujen elämää ja opettelemaan niiden tunnistamista. Ensimmäiset lintuharrastajat olivat ilman muuta etuoikeutettua säätyläisväestöä eikä heitä kovin paljoa ollutkaan. Lintuharrastuksen taustalla oli luonnonharrastuksen kehittyminen. Ei ole siis mikään ihme, että ensimmäiset harrastajat olivat usein taidemaalareita.
Artikkelissani käsittelen yleisesti lintutieteen ja harrastuksen kehitystä Helsingissä ja kaupungin muuttumista oman lintuharrastuksen kautta. Symbolilinnuksi olen valinnut naurulokin, jonka pesimäkannan synty, nousu ja tuho Vanhankaupunginlahdella ajoittuvat tämän kirjoituksen kuvaamalle noin 150 vuoden mittaiselle ajanjaksolle. Naurulokki tavattiin kaupungin alueella jo 1800-luvun alussa, mutta ensimmäinen pesintä todettiin Vanhankaupunginlahdella vasta vuonna 1864.
LUONNON JA LINTUJEN HAVAINNOINTIA
Suomessa luonnon havainnointia on harrastettu jo Linnèn ajoista lähtien. Ensimmäinen suomalainen luonnontieteellinen julkaisu ilmestyi vuonna 1857 ja se sisälsi eläin-ja kasvihavaintoja vuosilta 1750-1845. Toinen innostava tekijä oli Societas pro Fauna et Flora Fennica -seuran perustaminen vuonna 1821. Seura innoitti ihmisiä luonnonharrastukseen ja sitä kautta luovuttamaan mm.lintunäytteitä seuran kokoelmiin. Myöhemmin perustettiin suomenkielinen Vanamo-seura, joka edisti suomenkielisen lajinimistön luomista. Von Wrightin veljekset olivat aikanaan tärkeitä vaikuttajia. He olivat uranuurtajia luonnon kuvaajina mutta myös lintujen tuntijoina ja tutkijoina. Erityisesti Magnus von Wright vaikutti Helsingissä merkittävällä tavalla uuden aikakauden luonnontutkimuksen, ornitologian syntyyn. Hän asui Helsingin seudulla vuodesta 1831 kuolemaansa saakka vuoteen 1868, retkeili ja maalasi lintuja, mutta merkitsi myös muistiin havaitsemansa lintulajit ja tämän perusteella julkaisi ensimmäisen tutkimuksen Helsingin seudun linnustosta vuonna 1847. Von Wright oli perehtynyt erityisesti lintujen höyhenpeitteen yksityiskohtiin ja hän tutki sukupuolten ja eri-ikäisten yksilöiden välisiä eroja. Myöhemmin von Wright laajensi tutkimuskenttäänsä ja kirjoitti teoksen