Laakkonen, Simo: Vesiensuojelun synty, Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878-1928. Gaudeamus/Hanki ja Jää 2001.
Johdanto
Kaupungistumisen ongelmat ja ympäristöhistoria
Kaupungistuminen on merkinnyt aivan uudenlaista vaihetta ihmisen ympäristösuhteeseen. Ratkaiseva muutos kaupungistumisen historiassa on ollut verkostoituneen kaupunkirakenteen kehittyminen 1800-luvun lopulla. Ylläpitääkseen kasvavaa väestömäärää kaupungit ryhtyivät rakennuttamaan laajoja teknisiä verkostoja, keskitettyjä liikenne-, vesi-, materia-, energia- ja kommunikaatiojärjestelmiä. Materian ja energian teollisesti organisoitu intensiivinen tuotanto, kuljetus ja kulutus ovat johtaneet kaupungeissa suuriin ja pitkäaikaisiin päästöihin. Kaupungistumisen seuraukset ovat laajentuneet 1900-luvun lopulla paikallisista ja alueellisista ympäristöongelmista globaaleiksi ongelmiksi, joiden odotetaan vain syvenevän, sillä maailman väestöstä arvioidaan kahden kolmasosan asuvan kaupungeissa vuonna 2025. Tutkittaessa kaupunkien rakenteellisten ympäristöongelmien syntyä on perusteltua lähteä selvittämään asiaa kaupunkien infrastruktuurin kehityksen kautta.
Kaupunkien ympäristöhistoriaa ei ole vain ongelmien historiaa, sillä kaupungit ovat pyrkineet myös ratkaisemaan aihuettamiaan ongelmia. Siten kaupunkien rooli on ollut kahtiajakoinen ja urbaanin ympäristöhistorian tulisi olla ympäristön pilaantumisen ja suojelun historiaa. Ympäristönsuojelulla ymmärretään tässä tutkimuksessa ihmisen ja hänen toimiensa tuottamien jätepäästöjen tietoista vähentämistä.
Tämä tutkimus keskittyy Helsingin merialueen pilaantumisen ja suojelun historiaan. Yhdyskuntien vesiensuojelulla on takanaan pitkä historia maatalouteen ja teollisuuteen verrattuna.
Suomessa kunnallisen jätevedenpuhdistuksen kansallisia airueita olivat Lahti ja Helsinki, jotka rakennuttivat biologiset puhdistamot vuonna 1910. Kunnallisia jätevedenpuhdistamoja rakennettiin 1930-luvulla myös Raumalle ja Pietarsaareen. Kaupungeissa alkoi 1950-luvun lopussa jätevedenpuhdistamoiden rakentamiskausi ja 1980-luvulla Suomen kaikissa asutuskeskuksissa oli jätevedenpuhdistamot. Kunnallisen vesihallinnon ja -tutkimuksen kanssa jätevedenpuhdistamot muodostavat todennäköisesti Suomen ympäristönsuojelun vanhimman, suurimman ja tehokkaimman sektorin. Vesiensuojelun ansiosta maamme vesistöjen tila on parantunut viime vuosikymmeninä huomattavasti.
Vesiensuojelun synnyn ymmärtämiseksi on katse käännettävä 1900-luvun alkuun. Suomen ensimmäinen kunnallinen jätevedenpuhdistamo valmistui vuoden 1910 lopussa Helsinkiin, Töölönlahden pohjoispuolella sijaitsevaan Alppilan puistikkoon. Helsingin ratkaisu rakentaa jätevedenpuhdistamo poikkesi huomattavasti naapurimaiden pääkaupunkien valinnoista kyseisenä aikana. Pietarissa ei vesiensuojelun hyväksi tehty käytännössä mitään. Tukholmassa uskottiin, että kaupunki ei tarvinnut jätevedenpuhdistamoja lainkaan. Kööpenhamina valitsi ratkaisuksi kaupungin jätevesien pumppaamisen ulommas merelle. Miksi Helsinki rakennutti Alppilan jätevedenpuhdistamon vuonna 1910?
(viitteet ja kuvat poistettu verkkoversiosta)