Kristiina Korjonen-Kuusipuro: Aallon harjalla: Pietarsaari vesiensuojelun edelläkävijänä. Kirjassa: Harmaat aallot – ympäristönsuojelun tulo Suomeen. Simo Laakkonen, Sari Laurila, Marjatta Rahikainen (toim.), Suomen Historiallinen Seura, Vammala 1999: 125-141.

Kaupunki asukkaineen voidaan kokonaisuutena käsittää ryhmäksi,
jonka sopeutumista elämään omassa ympäristössään voidaan tarkastella
samaan tapaan kuin yksilönkin sopeutumista. Kaupungin osalta
voitaneen puhua myös instituution tarkastelemisesta. Hallinnollisena
kokonaisuutena kaupungin päättävät elimet muodostavat instituution
eli suhteellisen pysyvän organisaation, joka perustuu oikeus- ja tapasäädöksiin.
1 Tämä instituutio on määräävässä asemassa, kun on kysymys
jäteveden puhdistuslaitoksen kaltaisesta modernin teknologian
käytöstä.

Oman tutkimukseni kohteena on Pietarsaaren kaupunki, jossa kunnallinen
vesiensuojelu aloitettiin rakentamalla jätevesiä puhdistava
aktiivilietelaitos vuonna 1938. Tarkasteluajanjakso alkaa vuodesta
1905 ja ulottuu vuoteen 1940, jolloin aktiivilietelaitos toimi jo normaalisti.
Keskeinen kysymykseni on, edustaako jäteveden puhdistamon
rakentaminen kaupungin pyrkimystä sopeuttaa toimintansa ympäristöönsä
vai ainoastaan kaupungin mukautumista vallitseviin olosuhteisiin
kulttuuriantropologian tarkoittamassa merkityksessä.2

Pietarsaaren vesihuolet

Pietarsaaren kaupunki sijaitsee ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Kaupunki
on perustettu vuonna 1652, ja merenkululla on aina ollut tärkeä
asema kaupungin elämässä. Kaupungin väestö kasvoi ensimmäiseen
maailmansotaan asti, mutta tutkimuskaudella 1910