Laakkonen, Simo: Vesiensuojelun synty, Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878-1928. Gaudeamus/Hanki ja Jää 2001.
Johdanto
Tutkimuskysymykset ja rajaukset
Kaupungin vesiensuojelulla ymmärretään tässä päästöjen vähentämistä kaupunkia ympäröiviin vesistöihin. Kunnallinen vesiensuojelu merkitsee sitä, että vesiensuojelu on ollut muun ympäristönsuojelun tavoin kunnallinen julkishyödyke. Kunnallisen vesiensuojelun ylin päätöksentekijä kaupungeissa on kaupunginvaltuusto ja toimen pääkohteena on ollut kaupunkilaisten omat jätteet ja jätevedet.
Tässä tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan vesiensuojelun uusien ajatus- ja toimintamallien soveltamista ja valintojen tekoa Helsingissä. Helsinki ei keksinyt vesiensuojelua, vaan kehitystyö tehtiin lähinnä Englannissa, Yhdysvalloissa ja Saksassa. Tutkimuksessa ei kuitenkaan seurata vesiensuojelun innovaatioiden kehittämistä tai ulkomaisten käytäntöjen siirtoa Suomeen, vaan keskitytään paikallisten toimijoiden esittämiin vaihtoehtoihin. Suomen muiden kaupunkien vesiensuojelua ei tässä tarkastella, koska teemasta on aiemmin julkaistu jo vertaileva tutkimus. Kansainvälisten kehityskaarien selvittämisen esteenä on ollut tutkimuskirjallisuuden niukkuus. Muiden kaupunkien vesien pilaantumisen ja suojelun historia sekä alan kansainvälinen kehitys on huomioitu silloin, kun niihin on kiinnitetty Helsingissä huomiota tai kun niiden avulla on kyetty selventämään paikallisia tapahtumia. Tutkimus rajautuu Helsingissä käytyyn keskusteluun, jonka selvittäminen on itsessään ollut riittävän laaja tutkimustehtävä.
Tutkimuksen päätehtävänä on selvittää, miksi Helsingin kaupunki teki tutkimusajanjaksolla tiettyjä valintoja vesien suojelemiseksi ja minkälaisia seurauksia näillä valinnoilla oli. Pääkysymystä lähestytään perehtymällä Helsingin merialueen pilaantumisen ja suojelun historiaan. Merialueen pilaantumisen kannalta keskeinen tarkasteltava kysymys on miksi Helsingin kaupungin merialue pääsi pilaantumaan. Suojelun näkökulmasta selvitetään sitä, kuinka kaupungin vesiensuojelu alkoi ja minkälaisia vaihtoehtoja sille oli. Ensimmäistä jätevedenpuhdistamoa ei ole syytä pitää itsestäänselvänä edistysaskeleena, vaan on perusteltua kysyä mitä tapahtui ennen sen rakentamista. Tavoitteena on selvittää niitä käsityksiä ja käytäntöjä, joiden avulla vesien pilaantumista ja toisaalta suojelun tarpeita pyrittiin määrittelemään Suomen suuriruhtinaskunnan ja sittemmin itsenäisen Suomen pääkaupungissa.
Tutkimus kohdistuu ajanjaksoon 1878-1928, jolloin Helsinki ei enää ollut esiteollinen pikkukaupunki, vaan siitä kehittyi teollistumisen myötä poliittisesti ja teknisesti verkostoitunut kaupunki. Noin puolen vuosisadan mittaisen tutkimusajanjakson avulla voidaan tarkastella Alppilan jätevedenpuhdistamon rakentamiseen johtaneita syitä ja puhdistamon seurauksia riittävän edustavasti. Ajanjakso alkaa vuodesta 1878, jolloin kaupungille päätettiin ryhtyä rakentamaan kunnallista viemäriverkostoa, jonka olemassaolo on edellytys myös myöhemmin rakennettavalle jätevedenpuhdistamolle. Tutkimusjakson alun valintaan vaikutti sekin, että kaupungin hallinto muuttui merkittävästi vuoden 1875 kunnallislain myötä. Kaupungin hallinto muuttui tuolloin virkavaltaisesta rahavaltaiseksi, mikä löi leimansa tutkimusajanjaksoon. Myös vuoden 1879 terveydenhoitoasetus ja tuolloin perustettu terveydenhoitolautakunta muuttivat poliittis-hallinnollista järjestelmää pysyvästi.
Tutkimusajanjakso käsittää Alppilan jätevedenpuhdistamon rakentamiseen johtaneen kehityksen lisäksi myös jätevedenpuhdistamon vastaanoton ja vaikutukset vuoteen 1928 saakka, jolloin valmistui Helsingin kaupungin jätevedenpuhdistuksen kokonaissuunnitelma. Tuolloin uuden ajattelun voidaan sanoa iskostuneen kaupungin vesiensuojelupolitiikkaan. Suunnitelma toteutettiin lopullisesti 1970-luvun alussa, jolloin kaupungin kaikki jätevedet johdettiin puhdistettaviksi 11 jätevedenpuhdistamoon. Vuonna 1994 rakennettiin Viikinmäen keskusjätevedenpuhdistamo, joka korvasi aiemmin rakennetut puhdistamot ja jonne johdetaan nykyään pääkaupungin lisäksi keskisen Uudenmaan jätevedet.
Tutkimusalue käsittää Helsingin hallinnollisen alueen tutkimusjaksolla. Kaupunki oli tuolloin vesiensuojelupolitiikassa omalla maa- ja vesialueellaan itsenäinen toimija. Vesiensuojelua koskevat päätökset olivat Helsingin kaupunginvaltuuston tehtävissä, sillä keisarikunnan tai Suomen suuriruhtinaskunnan lait eivät rajoittaneet Helsingin päätäntävaltaa asiassa. Vuoden 1879 terveydenhoitoasetus ja sitä edeltänyt kunnallislaki vain vahvistivat kuntien itsemääräämisoikeutta, joten yleiseen lainsäädäntöön ja kaupungin asetuksiin ei ole ollut tarvetta kiinnittää tässä juurikaan huomiota Helsingin kaupungin rakennusjärjestystä lukuun ottamatta. Vesiensuojelu oli Helsingissä tutkimusjaksolla (ennen vuoden 1962 vesilakia) käytännössä kaupungin omaehtoista toimintaa.
Tutkimus keskittyy pääasiassa Helsingin asutusjätevesien aiheuttamiin haittoihin. Se painottuu Helsingin kaupungin päätäntävallassa olleisiin asioihin, joihin kaupungin ulkopuolella harjoitettu maatalous ei kuulunut. Helsingissä harjoitettiin tutkimusajanjaksolla jonkin verran maataloutta, mutta väkilannoitteita, koneita, kemiallisia torjunta-aineita tai tuontipolttoaineita käytettiin tuolloin vielä rajoitetusti. Maataloutta käsitellään vain silloin, kun nämä teemat nousivat esille kunnallisen jäte- ja vesihuoltokeskustelun yhteydessä Helsingin kaupungin näkökulmasta. Maaseudun ja kaupungin suhde sekä maatalouden tutkimaton ympäristöhistoria vaatisivat aivan oman perustutkimuksensa.
Tutkimuksessa on pyritty selvittämään myös teollisuuden roolia kunnallisessa vesiensuojelupolitiikassa. Teollisuuden luonne on kuitenkin asettanut tälle työlle rajansa. Helsingissä ei ollut suuria kaupunkia hallitsevia tuotantolaitoksia vaan satoja pieniä ja keskisuuria yrityksiä, joiden toiminnan tutkiminen olisi ollut ylivoimainen tehtävä. Teollisuutta ei myöskään käsitelty kaupungin tuon ajan ympäristöselvityksissä ja teollisuuden omaa lähtemateriaalia ei asiasta löytynyt. Esimerkiksi Helsingin suurimmasta tehtaasta, Töölön sokeritehtaasta, ei löytynyt riittävästi lähdeaineistoa yrityksen jätevesipolitiikan tutkimukseen. Teollisuutta käsitellään lähinnä silloin, kun se nousee esille asutusjätevesiä käsittelevässä keskustelussa. Teollisuuden roolin selvittämiseksi on tehty Töölönlahtea koskeva kuormitustutkimus.
(viitteet ja kuvat poistettu verkkoversiosta)