Vesiensuojelun synty johtopäätökset

Laakkonen, Simo: Vesiensuojelun synty, Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878-1928. Gaudeamus/Hanki ja Jää 2001.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Helsingin vesiensuojelun synty

Yhteiskunnalliset mallit kuten luonnonsuojelu, ympäristönsuojelu, ekologinen modernisaatio ja kestävä kehitys ovat käsitteitä, joiden avulla pyritään ymmärtämään yhteiskuntamme erilaisia kehitysvaiheita ja hallitsemaan näihin vaiheisiin liittyviä ympäristöongelmia. Ympäristönsuojelun historian vallitseva näkemys voidaan tiivistää seuraaviin neljään kehitysvaiheeseen. Ensimmäinen suojeluvaihe alkoi 1800-luvun lopussa luonnonmuistomerkkien suojelusta. Toinen vaihe oli 1970-luvulla syntynyt ympäristönsuojelu, joka vähensi päästöjä suodatintekniikalla. Kolmas vaihe on nykyinen ekologisen modernisaation kausi, joka pyrkii vähentämään kehittyneen maailman energian ja materian kulutusta. Neljäntenä vaiheena on tulevaisuuden kestävän kehityksen maailma. Näkemys kehityksestä harvinaisten eliölajien huolehtimisesta maailman tilan globaaliin hallintaan on esitetty vaihtoehdottoman suoraviivaisesti, jopa deterministisesti.

Kun näitä ekohistorian kausia tarkastellaan vesiensuojelun urbaanin selitysmallin näkökulmasta, periodisointi poikkeaa rajustikin edellisestä tulkinnasta. Helsinki ryhtyi soveltamaan vesiensuojelussa tietoisesti ekologista modernisaatiota 1870-luvun lopulta alkaen. Tätä seurasi vesiensuojelussa ensimmäisen jätevedenpuhdistamon rakentamisesta 1910-luvulla alkanut ympäristönsuojelun aika. Luonnonsuojelu alkoi ensimmäisen luonnonsuojelualueen perustamisesta vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kestävä kehitys on edelleen tulevaisuuden tavoite.

Helsingin vesiensuojelun ensimmäinen yhteiskunnallinen malli perustui ekologisen modernisaation periaatteisiin: materiaalien ja ravinteiden kierrätykseen, päästöjen syntymisen ehkäisemiseen muodostumispisteessä, kaupunkilaisten aktiiviseen rooliin ja jätteen arvostamiseen taloudellisesti tuottavana panoksena. Vesiensuojelun toinen yhteiskunnallinen malli, jota Alppilan jätevedenpuhdistamon rakentaminen symboloi, sovelsi ympäristönsuojelun käsitteitä: avoimia materiavirtoja, reaktiivisia toimenpiteitä, osaratkaisuja, järjestelmien keskitystä ja jätteen arvottomuutta. Tutkimusajanjaksolla vesiensuojelu syntyi Helsingissä kahdesti.

(viitteet ja kuvat poistettu verkkoversiosta)

Takaisin kirjan sisällysluetteloon