Laakkonen, Simo: Vesiensuojelun synty, Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoriaa 1878-1928. Gaudeamus/Hanki ja Jää 2001.

OSA I: VESI- JA JÄTEHUOLLON UUDET VAIHTOEHDOT

Haastaja: vesikäymälä

Suurliikemies F.W. Grönqvist rakennutti elämäntyönsä muistomerkiksi kaupungin suurimman kivitalon osoitteeseen Pohjois-Esplanadi 25-27. Arkkitehti Theoder Höijerin piirtämä uusrenesanssityylinen rakennus nousi vuonna 1882 uljaana korkealle Esplanadin tuolloin vielä matalien talo- ja lehmusrivistöjen yläpuolelle. Rakennuksesta tuli monumentti, joka se on edelleen tänä päivänä. Puutalojen hallitsemassa Helsingissä se oli kokonsa, näyttävyytensä ja rakennustekniikkansa puolesta uuden eurooppalaisen kaupunkirakentamisen esimerkkinä. Helsinkiläiset olivatkin ylpeitä uudesta talosta, joka symbolisoi olemuksellaan pääkaupungin merkityksen jatkuvaa kasvua ja kehitystä.

Ruusukimpun ja onnittelujen sijasta maistraatti lähetti paikalle kaupunginviskaali Otto Romillo Albrechtin. Hän ei ollut kiinnostunut talon kulttuurisista arvoista, vaan siitä, oliko uusi rakennus kaupungin rakennusmääräysten mukainen. Se ei ollut: Grönqvistin taloonsa rakennuttamat uudet vesikäymälät olivat viskaalin mielestä vuoden 1875 rakennusjärjestyksen 56